Purppuraraatokukka kukkii

Tämä meidän ihana haisulimme, purppuraraatokukka (Stapelia grandiflora), alkoi kukkia. Onneksi se teki vain kaksi kukkaa, jotka ovat nyt yhtä aikaa auki. Ei nimittäin tarvitse arvailla mistä kukan melkoisen hurjaltakin kuulostava nimi tulee. Tuoksu on kukissa suorastaan tyrmäävä!

Juuri ennen kuin aloin kirjoitella tätä postausta, kyselin Pirjo-tädiltäni muistaako hän tätä kukkaa. Minulla on sellainen vahva mielikuva, että olisin joskus häneltä saanut tämän pistokkaan. Hän ei tällaista muistanut, eikä itsellänikään ole aivan varmaa muistikuvaa asiasta, joten tämän kasvin alkuperä jäänee hieman epävarmaksi. Mutta tämä raatokukka on ollut meillä kauan, ja olen aina ollut siihen jotenkin kovin tykästynyt.

Purppuraraatokukka on kotoisin Etelä-Afrikasta kuivilta aro- ja aavikkoseuduilta. Se ei ole ulkonäöstään huolimatta kaktus vaan mehikasvi. Sillä on samettisen pehmeät neliskulmaiset varret, joiden kärjet punertuvat voimakkaassa valossa kauniisti. Raatokukalla on varsin pienet juuret ja ryömivä kasvutapa, joten se viihtyy hyvin myös matalassa laakeassa ruukussa. Kasvupohjaan on hyvä sekoittaa hiekkaa, jolloin siitä saadaan läpäisevämpi. 

Meillä raatokukat kasvavat talvisin kasvilamppujen alla, joten kastelen ja lannoitankin niitä kevyesti läpi vuoden. Raatokukan mehevistä varsista huomaa hyvin, jos kastelu on unohtunut liian pitkäksi aikaa. Na alkavat kurtistua, ja silloin on syytä kastella kiireesti. Viime kesän raatokukat viettivät ulkona ja viihtyivät siellä hyvin.

Nostin raatokukan pois ikkunalta saadakseni siitä paremman "kokovartalokuvan". Siinä touhussa nenäni joutuikin hiukan liian lähelle avonaisia kukkia, ja voin kertoa, että kyllä lemahti!

Aamulla tuoreemman kukan nuppu oli jo melko pullea ja söpösti punertunut. Arvelin, että illalla töistä tullessa se varmaan olisi jo auki. 

Ja niinhän se olikin! 

Vanhempi kukka oli auennut hieman väljemmille vesille ja oli saanut käännettyä terälehtensä kippuralle, mutta tuo uudempi kukka oli niin ahtaassa rakosessa varsien välissä, että se oli kuin meritähti konsanaan varsien päällä. Englanniksi sitä kutsutaankin usein nimellä starfish flower.
 

Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka kukka haluaa käpertää terälehtensä tiukasti taakse. Mikä ihana pörrö se onkaan!

Kukka on vaalea, mutta sen pinta on täynnä karvoja, jotka saavat kukan näyttämään aivan viininpunaiselta. Kukan väritys, pintarakenne ja tuoksu jäljittelevät mätänevää lihaa, ja se houkuttelee pölyttäjiä. Hämäys on niin täydellinen, että se saa kärpäset joskus jopa munimaan kukkaan, kun ne luulevat sitä raadoksi.

 Vuonna 2023 purppuraraatokukka kukki jo elokuussa.

Ja toisen kerran lokakuussa 2023.
Silloin ehdin saada kuvia aukeavasta
nupustakin.

Siellä se paistattelee päivää kasvilampun alla, vaikka ulkona on 
pimeääkin pimeämpi marraskuu.