Aikaansaamattomuutta on ollut liikkeellä. Ja pitkään. Olemme asuneet talossamme jo lähes kaksikymmentä vuotta, ja varmaan saman ajan olen manaillut vajamme hallitsematonta kaaosta. Puutarhatyökalut ovat roikkuneet kaikenlaisissa edellisten omistajien laittamissa naula- ja koukkuvirityksissä, emmekä ole saaneet aikaiseksi laittaa asioita siltä osin kuntoon. Tosin vajaan on vuosien saatossa myös kertynyt lisää kaikenlaista tavaraa. Oksasilppuria, trimmeriä ja uusia puutarhatyökaluja. Takaseinän hyllykössä on varmasti tavaraa, jonka omistamisesta en ole edes tietoinen. Sen siivous ja inventointi saa jäädä miellyttävämpään vuodenaikaan.
Tämänkin homman olisi varmaan voinut tehdä kesällä, kun oli lämmintä ja valoisaa, mutta paljon kivempaahan se oli näin marraskuussa tihkusateessa sormet jäässä ja into ylimmillään. Ja tietenkään koukkuja ei lopulta ollut edes tarpeeksi, joten niitä piti lähteä kesken kaiken hakemaan lisää. Sepäs vasta onkin aina yhtä riemastuttavaa!
Tehtyämme pienen autoajelun ja haettuamme lisää koukkuja, saimme lopulta ripustettua työkalut siististi seinälle. Samalla luovuimme vanhoista epäkäytännöllisistä työkaluista, joita emme olleet koko aikana edes käyttäneet. Miksi ihmeessä niitäkin on pitänyt näin pitkään säilytellä?
Kurkihirteen laitoimme myös uudet koukut, jotta saimme ainaista päänvaivaa aiheuttaneet teleskooppioksaleikkurit ja -sahat pois tieltä, mutta kätevästi saataville. Mies nosti siimaleikkurinkin killumaan ylös katonrajaan. Sekin on vienyt aina valtavasti tilaa roikkuessaan seinällä. Paljon siis hyviä uudistuksia. Oikein sydäntä lämmittää katsella näitä kuvia!
Katkoin vielä muutamia perennanvarsia, joita marraskuun alun lumisade oli painanut lakoon. Kultatyräkillä oli selvästi kevättä rinnassa, kun uudet alut jo pilkistelivät maasta. On kyllä kummallinen syksy meneillään. Ja lämmintä loppuviikkoa edelleen luvattu.
Joka puolelta kukkapenkeistä on noussut persiljaa. Mielenkiintoista. Olen varmaan kopistellut itämättömiä ruukkuja kukkapenkkeihin. Näitä yllätyskasveja löytyy aina kummallisista paikoista, kun olen niin innokas siemenkasvattaja, ja multaahan ei hukkaan heitetä.
Kuten olen jo aikaisemmin tainnut todetakin, en ole järin innokas pihan syyskoristelija. Mutta lyhdyistä ja kynttilänvalosta tykkään kovasti. Joten laitoin pihapöydälle pari lyhtyä marraskuisen illan alkaessa hämärtyä. Rakastan oranssia ja laitoinkin nuo venetsiakynttilät lyhtyihin tuomaan lämmintä valoa ja väriä muuten niin harmaaseen päivään.
Se aina tuntuu hyvältä, kun saa tavaroita järjestettyä. Ja se hyödyttää arkea; työt sujuvat paremmin. Nam - mikä ihanan näköinen omenapiirakka!
VastaaPoistaSe on juurikin näin. Ensi kesänä on varmasti mukavampi hakea työkaluja vajasta!
PoistaVoi nami tuota piirakkaa! Ihana on myös kynttilöiden tuoma tunnelma.
VastaaPoistaKyllä vajanne kuvat kuules lämmittävät ruudun tälläkin puolella. Miten ihana, hyvin järjestetty vaja! <3 Tutkin jokaista kuvaa myös hyvin tarkkaan, sillä pikkuruinen peräkärryn päälle rakennettu puutarhavajani on edelleen vielä vähän kesken. Pitääkin kirjoittaa mantereella-käynnin kauppalappuun ripustuskoukkuja, kun homma on siltä osin vielä vähän kesken. Tai tarkemmin sanoen ripustussysteemejä voi vielä hioa täydellisemmiksi, kuten teillä. Tuo on ihan huippuhieno homma! Ja eikö ole upea tunne, kun marraskuussa saa jotain noin hyödyllistä aikaiseksi.
Onneksi en kuvannut takaseinän kaaosta, en kehdannut! Ja lapiotkin olivat puhdistamatta😅Mutta tämä oli jo todella hyvä työ, että saatiin nuo kunnon koukut laitettua. Tulee kyllä mukava fiilis!
PoistaNo nyt työkalut ovat kätevästi ja helposti saatavilla.
VastaaPoistaKauniit lyhdyt ja herkullisen näköinen omenapiirakka. 😊😊
Kyllä, nyt voi olla hyvin tyytyväinen itseensä, kun sai tämän homman tehtyä ennen talvea!
VastaaPoistaJa omppopiirakka maistui työ päälle😊
Tulipas niin toimivan näköinen ja siisti järjestys, ilo katsella ja hakea työkaluja 👍🏻! Nuo kynttilät ovat todella kauniit ja piirakka herkullisen näköinen 🥰
VastaaPoista