Elokuun lopun pihapuuhia

Olipas tänään taas kummallinen sää. Aamulla ja päivällä paistoi aurinko, mutta oli tuulista. Iltapäivästä pilvistyi, satoikin hieman ja tuuli oli edelleen navakka. Tätä vaihtelevaa säätä onkin tässä elokuulla riittänyt. 

Kosmoskukka.

Aamupäivällä lähdin ulos tutkailemaan puutarhan tilannetta. Tehtävää olisi paljon ja usein aloitus venähtää haahuillessani ympäri pihaa ja suunnitellessani mistä lähtisin liikkeelle. Ja lopulta teen kuitenkin ihan eri asioita mitä olin ajatellut. Mutta ei kai sillä ole niin väliä, kunhan edes jotain tulee tehdyksi.

Siirsin toissa kesänä saksankurjenmiekkani aurinkoisempaan paikkaan entiseen kasvimaahan. Siinä ne tänä kesänä töröttivät vihreinä viuhkoina. Pari sentään teki muutaman kukan, mutta kukinta oli kyllä melko onnetonta. Saksankurjenmiekat ovat selkeästi kasvaneet ja vahvistuneet kesän aikana, joten ehkäpä ensi kesänä on enemmän kerrottavaa tältäkin saralta.

Tarkoitus olisi selvittää millaisia värejä niistä tulee, kun osa ei ole kukkinut koskaan ja osasta on tullut ihan väärän värisiä. Minusta tuntuu, että valitan tätä samaa asiaa kaikkien, varsinkin ulkomailta tilaamieni kasvien kanssa. Aina tulee vähän mitä sattuu. No, joskus on tullut myös paljon hienompia yksilöitä mitä on itse ajatellut. Eli valituksista puolet voi sivuuttaa olankohautuksella.

Ylläolevassa kuvassa on lähtötilanne. Saksankurjenmiekat ovat hautautuneet myskimalvan, nukkapähkämön ja rikkaruohojen sekaan. Kerran alkukesästä kävin tämän kohdan läpi ja putsasin rikkaruohoista, mutta keskikesällä olisi pitänyt olla tomerasti kitkemässä lisää. Valitettavasti tämä hieman vapaampi puutarhailu näkyy kyllä lopputuloksessa. Ikinä ei ole ollut tällaista määrää  rikkaruohoja kukkapenkeissä. Mutta toisaalta on ollut kyllä kauhean antoisaa nähdä työnsä tulos.

Alemmassa kuvassa lopputulos.

Purkkeja ja purnukoita on joka puolella ja syksyn tullessa kaikille pitäisi löytää joku loppusijoituspaikka tai edes väliaikainen sellainen. On ostotaimia, saatuja taimia, siemenkasvatteja ja maasta ylös kaivettuja paikanvaihtajia (joille ei yleensä ole mitään uutta paikkaa). Yleensä siinä käy niin, että hautaan nämä purkkeineen johonkin kasvimaan kulmaan ja ihmettelen niitä taas keväällä.

Saksankurjenmiekkojen vieressä on parempaa paikkaa odottamassa siemenkasvattejani, kivikkotörmäkukkaa ja alppiasteria. Niiden takana on toissa kesänä ostamani jalokurjenpolvi. Ja sen takana ovat siemenestä kasvattamani pipon Penstemon grandifloruksen pikkutaimet, jotka toivottavasti eivät tukehdu tuonne muiden sekaan. Multakohdasta on kaivettu perunat jo aikaa sitten ylös ja syöty. Siinä on hyvä paikka vaikkapa talvettaa nuo ruukkuasukit.

Reunassa kukkivat kesäkukat. Daaliat ja kosmoskukat. Kultatsinniat ja leijonankidat. Sekä itsekseen kylväytyneet reunuspäivänkakkarat. Olen antanut kaikkien kukkien vaan rehottaa vapaasti ja olen tukenut vain, jos ne ovat olleet vaarassa kaatua tai katketa.

Omenoita on tullut tänä vuonna paljon ja pudokkaita saa keräillä melkein päivittäin. Tämä taitaa olla tuttu näky monessa puutarhassa tänä kesänä. Meidän talviomenapuu 'Åkerö' tekee aivan mahtavan isoja omenoita ja sekin pudottelee niitä hurjasti.

'Åkerö'.

Tomaatteja tuli lopulta niin valtavasti, että tänään tuuli kaatoi yhden minun uuden tomaattiruukkuni kasvihuoneen seinustalla ja rikkoi yhden noista tuista. Ne osoittautuivatkin yllättävän heppoisiksi, kun kasvien oksat alkoivat painaa enemmän tomaattien kasvaessa. Kasvihuoneen sisällä tuuli ei olisi päässyt tekemään tuhojaan näin helposti, mutta siellä olisi taasen ollut liian kuuma tomaateille.

Mustelobelia oli avannut muutaman kukan ja ne näyttivät vähän samalta kuin tulilobelian (Lobelia cardinalis) kukat. Väri on vaan hieman hillitympi. Kaunis uusi tuttavuus.

Kävin kaivamassa lavasta perunoitakin ylös ja yllätyin kovin. Olin jo aikaisemmin todennut, että lavassa tuli pienempiä perunoita kuin maassa, mutta eihän nämä nyt ollenkaan huonolta näytä. Varret jouduin jo aikaa sitten katkomaan, kun niihin iski rutto. Mutta perunat ovat säilyneet mullan alla hienosti. Nämä olivat sitä 'Siikli'ä, jota keväällä kasvihuoneessa esikasvattelin.

Yksi unohtunut kesäkukkakasvattikin on innostunut kukkimaan näin syksyn kynnyksellä. Härmesalvia 'Fairy Queen' näyttääkin aika kivalta, vaikka ajattelin, ettei siitä taida tulla oikein mitään. Nämäkin kasvatin keväällä siemenestä.

Vaaleanpunainen äitienpäiväruusu yllätti muuttumalla lopulta ihanan persikkaiseksi. Tätä olen ihaillut kovasti joka päivä, vaikken ruusuista niin kovasti välitäkään. Meillä ei itse asiassa pihassa ole muuta ruusua kuin vanhakantainen juhannusruusu, jonka sain ystävältä. Ruusuja oli kyllä kiva kokeilla kasvattaa, mutta kun se ikuinen tilanpuute vaivaa ja täytyy tehdä valintoja.

Kesäkukat alkavat ruukuissa ränsistyä, ja kaipa se syksyn läheisyys täytyy pikkuhiljaa hyväksyä. Iltauutisista kuulin mieluisan asian: on ollut erittäin hyvä kimalaiskesä❤️