27 elokuuta 2024

Takapihan jättiläinen 'Lemon Queen'


'Lemon Queen'

Viime vuonna ostin Turkuun suuntautuneella kesäretkellä Viherlassilasta auringonkukan nimeltä 'Lemon Queen', joka on siis perenna. Minulla on ollut jo pitkään toista monivuotista auringonkukkaa, preeria-auringonkukkaa (Helianthus x laetiflorus), josta olen tykännyt kovasti ja ajattelin hankkivani sille kaverin.


Preeria-auringonkukka.

Koska tilasta on ikuinen puute, istutin 'Lemon Queen'in syyskesällä entiseen kasvimaahan kärhöverkon viereen odottamaan mahdollisesti vapautuvaa parempaa paikkaa. Ajattelin, että aika korkea siitä kuitenkin tulee, mutta että tuossa sille olisi hyvin tilaa. Ja hyvänen aika millainen monsteri siitä sitten kasvoikaan! Se huitelee varmaan parissa metrissä. Tuoksuherne on ottanut sen tuekseen ja kiivennyt sen päälle, joten näyttää siltä kuin se kukkisi violeteilla ja pinkeillä kukilla.


Monsteri ja hänen kukkakruununsa.


Lainakukkiin verhoutuneena.


Kärhöt ovat kyllä kärsineet massiivisesta seuralaisestaan, kun niiden aitaverkossa on kasvanut vielä toinenkin valloittaja eli tuoksuherne. Kärhöt ovat jääneet aivan alakynteen, mutta onneksi ne ovat vielä kohtuu nuoria taimia. Ensi keväänä pitää tämä monsteri siirtää pois tuosta verkon edestä, että kärhöt saavat rauhassa levittäytyä siihen. Tämä on aivan tyypillistä tämän pihan puutarhurin touhua. Ensin tehdään ja sitten jälkikäteen vasta suunnitellaan😂.


Kärhöt puristuksissa aitaverkon toisessa päädyssä.


'Lemon Queen' on niin korkea, ettei kukkia pääse ihailemaan kuin tikapuilta. Nuppuja on kovasti
ja muutama kukka jo aukikin. Myöhäiseksi menee kukinta. Mutta on näitä vähän tylsä katsella
tästä perspektiivistä.

Varret ovat 'Lemon Queen'illa paksut kuin pikkuisella puulla, mutta silti olen joutunut hieman tukemaan, ettei se aivan levähtäisi sivusuuntaan.

Taimilappukin löytyi vielä juurelta.


Että tämmöinen jättiläinen tuli sitten hankittua. Ihan kiva perenna, jos olisi huomattavasti isompi piha.

Saaripalstan Sailakin tästä 'Lemon Queen'istä omassa elokuisessa blogissaan kirjoitti!

4 kommenttia:

  1. No on se sinulla todellinen monsteri! Oman yksilöni kukkia saan sentään ihailla katsekorkeudella, eivätkä varretkaan ole ihan noin hurjan paksut (eivätkä kaatuile, ainakaan vielä, vaikka on ollut tosi tuulista). Hieman hankala tosiaan. Koko tuli minullekin yllätyksenä.
    Kuulostaa tutulta tuo tekemisen ja suunnittelun järjestys :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko tuli minullekin yllätyksenä. Ei tuo korkeus niinkään, mutta varsien vahvuus on ihan ällistyttävä. Ajattelin tämän tosiaan kaveriksi tuolle preeria-auringonkukalle ja päivänsilmille syyskukkijoiden joukkoon, mutta tämä on kyllä niin iso, etten taida niiden lähelle laittaa. Tai katsotaan nyt mihin se päätyy!

      Poista
  2. Ihana tuo preeria -auringonkukka lämpimän keltaisessa värissään. Kauniisti kukkivat myös jalokärhöt ja tuoksuherneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Preeria-auringonkukka on aivan ihana syyskukkija.
      Toivottavasti ensi vuonna kärhöt pääsevät paremmin levittäytymään niille varta vasten tehtyyn aidanteeseen.
      Tuoksuherneet ovat tänä vuonna kukkineet mahtavasti.

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!