Kukkia pimeimpään vuodenaikaan

Marraskuu alkoi iloisissa merkeissä. Hoya dickasoniana (H. vaccinioides) on kasvanut meillä amppelissa itäikkunalla ihan ikkunassa kiinni. Se on ollut kaikkien muiden kukkien takana, ja sitä on ollut aika vaikea kastellakin hankalan paikan takia. Juuri kastelukierroksellani huomasinkin jotain valkoista pilkottavan kasvien välistä. H. dickasonianahan se siellä piilossa kukki ja oli tekemässä lisää nuppujakin. Hyvin kiitollisena otin vastaan tällaisen mukavan yllätyksen marraskuun pimeydessä.

Koska H. dickasoniana oli niin näkymättömissä muiden kasvien takana, päätin siirtää sen paremmalle paikalle, jotta pääsin ihailemaan kukkia oikein lähituntumasta. Tämä siirto-operaatio aiheuttikin melkoisen amppelitetriksen, koska en edes ylettänyt dickasonianan amppeliin ennen kuin nostelin parit muut amppelit pois edestä. Kasvien siirtely on aina yhtä vaarallista, koska moni alapuolella olevan kukkapöydän posliinikukka oli kasvattanut pitkiä piiskoja, jotka takertuvat milloin mihinkin aiheuttaen yleensä melkoista kaaosta. Nyt selvisin onneksi pienin vahingoin. Siirsin dickasonianan seinäamppeliin kasvilampun alle. 

Hoya dickasoniana on pienilehtinen posliinikukka. Sen lehdet muistuttavat puolukan lehtiä, mistä sen toinen nimikin H. vaccinioides ilmeisesti juontuukin. Puolukan tieteellinen nimi kun on Vaccinium vitis-idaea. 

H. dickasonianan kukat muistuttavat todella paljon pikkuposliinikukan eli Hoya bellan kukkia. Ne roikkuvat myös samaan tapaan oksien alla, joten niiden kuvaaminen on aika työlästä. Lievää väkivaltaa käyttäen sain muutamat kukat kuviin, kun kiepsautin oksat ympäri. Yllättävän paljon vääntelyä ja kääntelyä posliinikukat kukkiessaan sietävät. Minä olen välillä niitä nuppuisina ja kukkivina vienyt suihkuunkin. 

Hoya dickasoniana on kotoisin Myanmarista, trooppisesta Aasiasta, joten se kaipaisi korkeaa ilmankosteutta ja lämpöä. Ja meillä se on siis kasvanut ihan ikkunassa kiinni huoneessa, jossa ei ole koskaan patteri päällä. Talvipakkasilla ikkunalla on taatusti ollut viileää. Ja vaikka H. dickasonialla on aika paksut lehdet, minusta se on kuitenkin janoisempi kuin moni hoya. Se ei kuitenkaan halua seistä vedessä, niin kuin ei yleensä mikään posliinikukka. Mutta minulla on ihan näppituntuma, että se on kasvanut selvästi paremmin saadessaan säännöllisemmin vettä. Sen on taannut muoviruukku, joka on sijoitettu keramiikkaruukkuun, jossa on pohjalla lecasoraa. Aika mahtavat juuret dickasoniana on lecan joukkoon kasvattanutkin. Seinäamppelissa pääsen seuraamaan kosteustilannettakin paremmin, etten myöskään hukuta posliinikukkaani. Kasvupohjana dickasonianalla on perussekoitukseni multaa, lecasoraa, perliittiä, karkeaa kookosta ja biohiiltä. Sekoitussuhteet niillä ovat ihan mitä milloinkin, en ole mitenkään tarkka niitä sekoitellessani. Janoisemmille kasveille saatan laittaa hiukan enemmän multaa sekoituksiin.

Hoya dickasonianan juuret.

En muista ollenkaan onko H. dickasoniana kukkinut aikaisemmin. Mielestäni ei ole, mutta minun muistiini ei nykyään ole luottamista. Hyvin samannäköinen, pienilehtinen posliinikukka Hoya sp. aff. engleriana 'Vietnam' on minulla kukkinut kyllä. Mutta kuten aikaisemmin jo totesin, kaikki tällaiset iloiset yllätykset otan riemumielin vastaan!

Vielä yksi lähikuva🥰