Syksyn sipulikukat

Tämän vuoden kevät kummittelee vieläkin jossain syvällä ajatusten pohjalla. Olin silloin jo ihan valmis lopettamaan kokonaan keväisten sipulikukkien kasvattamisen myyrien tehtyä ihan järkyttävää tihutyötä sipuli-istutusteni joukossa. Varsinkin tulppaanit olivat tehokkaasti niiden tulilinjalla. Ja niitähän minä vuosi sitten syksyllä ostin tarjouksesta ihan hulluna haaveillessani keväisestä kukkaloistosta. No, myyrät olivat toista mieltä. Ne varmasti kiittelivät mielessään mukavaa puutarhuria, joka kattoi heille juhlapöydän koreaksi!

Koko kesän hoin itselleni, että pidät sitten pään kylmänä, kun kukkasipulit ilmestyvät syksyllä myyntiin. Varsinkin tulppaanien kanssa. Vähän vaikeaa on välillä ollut kävellä hyvin kutsuvien sipulihyllyjen ohi, mutta ihmeen hyvin olen pystynyt pitämään näppini niistä erossa. Prismasta taisin ostaa nuo ensimmäiset narsissit ja kolme keisarinpikarililja 'Sunset'in sipulia. Ihastuin 'Sunset'in väreihin viime keväänä, kun sellainen oli minulla ensimmäistä kertaa. Narsissien ystävä en niin ole, mutta niissä on se hyvä puoli, etteivät ne kiinnosta myyriä. 

Mutta kyllähän minä sitten tarjouksesta muutaman tulppaanin sipulinkin sorruin ostamaan. Ja pari narsissiakin lisää. Tulppaanit maksoivat yhteensä 10,85 euroa, joten en kovin korkealta niiden kanssa putoa. Uskalsin ottaa riskin. Tosin en ajatellut niitä ihan noin vain myyrille syöttää, vaan otin kovat konstit käyttöön. 

Kaivoin esiin aikaisemminkin käyttämäni pohjattoman saavin. Upotin sen maahan, laitoin pohjalle tiheäsilmäistä verkkoa, istutin sipulit ja verkotin saavin myös päältä samalla verkolla. Ankkuroin verkon perennatuilla maahan. Ihan tiiviiksi en päälle tullutta verkkoa saanut, mutta on myyrien tehtävä ainakin enemmän töitä päästäkseen käsiksi sipuleihin. 

Istutin saaviin tulppaaneista 'Rigas Barikades'it ja 'Fabio't sekä 'Full House' -narsissit. En ostaessani ajatellut niitä mitenkään samaan istutukseen laittaa, mutta en jaksanut montaa verkotusta tehdä, niin iskin kaikki samaan. En ole edes tutkinut niiden kukkimisajankohtia. Hyvin tyypillistä toimintaa minulle. Varmaan kaikki kukkivat ihan eri aikaan, mikä voi olla hyväkin asia tuon yhdistelmän kanssa. Vaikka onhan niissä kaikissa sentään keltaista ja punaista.

Ripsutulppaani 'Perth' selvisi viime keväänä myyrien hyökkäyksestä, vaikka ympäriltä lähes kaikki muut tulput ja balkaninvuokot syötiin. Ovatko niiden sipulit jotenkin vähemmän hyvän makuisia? En tiedä, mutta joskus aikaisempinakin vuosina on käynyt niin, että jostain tulppujen sekaistutuksesta on popsittu vain tietyt lajikkeet. Aika hassua! 

Istutin 'Perth'it isoon muoviruukkuun, jonka salaojitin ruukunpaloilla ja soralla. Sitten upotin koko komeuden kukkamaahan. Täytyisi sillekin leikata pieni pala verkkoa suojaksi. 

Ihastuin 'Perth'in todella kauniisiin kukkiin viime keväänä.

Liljojen sipuleita on myynnissä sekä syksyllä että keväällä. Yleensä hankin varsinkin aasianliljojen sipulit keväällä, koska sateinen syksy voi aina olla kohtalokas uusille liljan sipuleille. Varjo- ja marhanliljojen sipuleita on myynnissä useammin keväällä, vaikka se on niille ihan väärä istutusaika.  

Ostin nyt syksyllä uusia sipuleita liljoista, joita minulla jo on. Fritillaria raddeana oli toinen viime keväänä ihastuttanut keisarinpikarililja, jota halusin lisää. 'Forever Susan' on ikisuosikkini aasianliljoista. Sitä minulla on jo monessa kohtaa, mutta myyrät ovat sitäkin verottaneet. Siksi piti varmuuden vuoksi hankkia lisää. Saa nähdä kuinka ne selviävät syysistuksesta, joka venyi vieläpä aika myöhään. Lilium leichtliniit nousivat tosi huonosti kesällä ja oikeastaan vain yksi taisi kukkia kunnolla. 'Black Beauty' säikäytti loppukesällä, kun sen edellisvuonna hienosti kukkinut kasvusto näytti tosi kärsivältä tänä vuonna kukkiessaan. Sen kuva onkin vuodelta 2025. 

Vähän tuli kylmä hiki otsalle liljojen sipuleita istutellessani, kun maata kaivaessani useammasta kohdasta löytyi melkoisia onkaloita maan alta. F. raddeanat saavat todennäköisesti olla rauhassa, mutta muiden puolesta vähän jännittää. Eikö näiden runsaiden myyrävuosien jälkeen pitäisi jo jossain kohtaa tulla koko kannan romahdus?

Ylhäällä Fritillaria raddeana ja 'Forever Susan'.
Alhaalla Lilium leichtlinii ja 'Black Beauty'.

Näiden lisäksi hankin kevätkurjenmiekkoja:

• Iris reticulata 'Frozen Planet'
• Iris reticulata 'Harmony'
• Iris reticulata 'Purple Hill'
• Iris reticulata 'Polar Ice'

Muutamia pieniä pikarililjoja:

• Fritillaria acmopetala (anatolianpikarililja)
• Fritillaria meleagris (kirjopikarililja)

Ja myös nämä:

• Tähtilumikello (Galanthus elwesii)
• Pikkusinililja (Scilla bifolia)

Liljojen tapaan kaikki nämä pikkusipulit tuli laitettua maahan aika myöhään, joten en tiedä kuinka hyvin ehtivät juurtua, vaikka onhan lokakuu toisaalta ollut lämmin. 

Viime kevään kevätkurjenmiekkoja.

Näin hienosti sain kaikki kukkasipulini tänne kirjattua. Mutta kuinkas siinä sitten taas kävikään. Hautausmaareissulla satuin poikkeamaan Rustassa, jossa oli kaikki sipulikukat -50% ja valikoimaakin vielä yllin kyllin. Minun silmiini osuivat nuo iki-ihanat 'Quebec'it, enkä minä niitä voinut sinne jättää. Kaveriksi valikoitui narsissi 'Apricot Whirl'. Kumpiakin otin kaksi pussia. Kotona vasta huomasin, että nehän oikeastaan natsaavat väriensä puolesta (ainakin kuvissa) hyvin toisiinsa. Taidanpa istuttaa ne kaikki samaan kohtaan. Nyt on mietintämyssy syvällä päässä, kun pohdin mitä laitan niille myyräkarkotteeksi. Vanhaa Trico Gardenia minulla on puoli pulloa. Sitä vähän vierastan laittaa maahan. Olen käynyt maustekaappia läpi ja miettinyt vaihtoehtoja. Toimisikohan vanhaksi mennyt aromisuola karkotteena? Sitten mietin löytyisikö puutarhasta vielä tuoksuvia perennoja, joita voisi silputa sipulien mukaan. Tai minttua kenties...?

Jokohan nämä olisivat viimeiset kukkasipulihankintani tälle syksylle?

Lopuksi vielä asiaa sipuleista, mutta ei kukkasipuleista. Nimittäin lavakaulukset purettuani pohdin pitkään laitanko valkosipuleita enää ollenkaan kasvamaan. Mutta pähkäilyn jälkeen päädyin kuitenkin tökkimään 20 kappaletta valkosipulin kynsiä uuteen penkkiin, joka kasvilavojen kohdalle muodostui. Tuntui hassulta ajatella, ettei kohta olisi ollenkaan omaa valkosipulia, kun olen sitä kuitenkin monia vuosia kasvattanut. Viimesyksyiset valkosipulit mätänivät lavaan, eikä sieltä keväällä noussut kuin kaksi yksilöä. Onneksi valkosipulia löytyy meillä edelleen ihan rikkaruohona penkeistä, ja sain niistä istutuskynsiä kerättyä. Ne olivat jopa kohtuu säädyllisen kokoisiakin.

Valkosipulin kynsiä.

Nyt on lokakuun viimeinen päivä ja huomenna onkin sitten jo marraskuu. Nopeasti lokakuu hurahti ohi. Tänään laitoin pergolassa aina kesät talvet roikkuviin lyhtyihin kynttilät palamaan ja fiilistelin miltä tuleva marraskuu tuntuu. Ei itse asiassa ollenkaan pahalta. Olenkin aina sanonut, että olen edellisessä elämässä ollut varmaan mörrimöykky, sillä syksyn pimeys tuntuu ystävältä. 

Hyvää pyhäinpäivän iltaa ja alkavaa marraskuuta kaikille!