Heipat lavakauluksille

Joskus puutarhahommissa tuntuu, ettei huvita oikein mikään. Sitten välillä saa oikeanlaisen inspiraation ja hengen päälle, ja sitten alkaa tapahtua. Alkuviikosta minuun iski tällainen kummallinen tarmonpuuska ja lähdin purkamaan takapihalla vuodesta 2018 asti palvelleita lavakauluksia. Olin jo pari vuotta miettinyt niiden hävittämistä, koska ne alkoivat näyttää jo aika lailla kulahtaneilta. Rikkaruohot olivat myös valloittaneet kaulukset jo monessa saumakohdassa ja niitä oli todella vaikea saada pois.

Kasvulavat 6.8.2026.
Tämän parempaa kuvaa kesältä en arkistoista löytänyt.

Kasvulavat olivat jo tänä kesänä hiukan tyhjäkäynnillä, koska minulla ei ollut aikaa eikä viitseliäisyyttä isommin keskittyä hyötykasveihin. Viime syksy sateineen mädännytti valkosipulien kynnet yhdessä lavassa. Yhdestä nostin perunat jo aikoja sitten. Ne kasvoivat lavassa hyvin. Mansikkalaatikot ovat olleet todella laiminlyötyjä ja tuoksuherneet valloittivat kaksi laatikkoa. Yhdessä lavassa kasvatin sokeriherneitä. Persiljat porskuttivat iloisesti ja niitä olinkin pitkin kesää jo pakastanut talven varalle. Nyt osa lehtipersiljoista oli jo alkanut kellastua, mutta vielä sain niistäkin satoa talteen. Purjosato oli tänä vuonna aivan surkea, koska ilmeisesti rusakko mieltyi niihin kesällä ja pisteli poskeensa osan purjoistani. Koskaan aikaisemmin ei niin ole käynyt. Punasipulit korjasin melkein saman kokoisina kuin ne lavoihin laitoin. Se kuvaa hyvin tätä hyötykasvipuolen touhuiluani. Kiinnostukseni on vahvasti kallellaan kukkapuolelle.

Ensin lavakaulukset piti tietysti tyhjentää kasveista. Tuoksuherneistä ja samettikukista tulikin aikamoiset kasat. Persiljat ja purjot nostin juurineen sivuun. Keräsin pois myös harsotukina olleet sähkösuojaputket pois. Mies ehti sen verran olla apunani, että hän ruuvaili kaikki nuo verkkoviritykset irti lavoista, sitten hänen piti mennä jo muihin hommiin. 

Lavojen poisto olisi muuten ollut aika simppeli juttu, mutta kun joku älypää (kukahan lienee🤔) oli aikanaan laittanut lavakauluksien sisäpuolelle maisemointikangasta. Sen halusin tietenkin pois. Lapioimista siis riitti, koska jouduin tyhjentämään lavat melkein kokonaan saadakseni ujuteltua kankaat mullan alta. Jossain kohtaa meinasi usko loppua, mutta sitkeästi jaksoin irrotella kaikki kaulukset ja sain kuin sainkin kaikki kankaat pois. Onneksi takimmisissa lavoissa kangas oli vain reunoilla, eikä ollenkaan pohjalla. Niiden kohdalla olin tosi huojentunut, kun huomasin sen. Muuten olisi varmasti jaksaminen loppunut kesken. Lavojen keskellä näkyvän nurmikon jätin ihan sikseen, laitoin osan lavoista tulleista varsista ja lehdistä väliin, ja lapioin multaa päälle.

Aikamoisen sotkun yksi ihminen saa aikaan.

Kyllähän ne lavat alkoivat olla jo tiensä päässä. Varsinkin alimmaiset, maata vasten maanneet osat. 

Seuraavan päivänä tässä kohtaa jo hymyilytti, kun sain mullan pinnan tasattua. Tulipahan komea kohopenkki. En lisännyt uutta multaa ollenkaan. Olen uudistanut lavakaulusten multaa joka vuosi kompostimullalla ja biohiilellä, joten multa oli todella hyvän tuntuista. Ja keväällähän voi pintaan halutessaan sitten heitellä vaikka kanankakkaa. Yritin myös kantata reunoja, mutta penkki oli niin korkea, että väkisinkin multaa aina valui reunoilta yli. Ja sitten minä vielä tepastelin siinä päällä.  Täytyy keväällä palata tähän kanttausasiaan paremmalla onnella.

Etureunaan istuttelin jo muutamia perennoja ja mansikat istutin penkin takareunaan. Ensi kesänä laitan tähän kyllä joitain muitakin hyötykasveja. Nyt tämä näyttää enemmänkin taistelutantereelta kuin uudelta kukkapenkiltä, mutta toivottavasti keväällä ilme on jo iloisempi. Uudistettu penkki ratkaisi minulta myös yhden vaikean pulman. Nimittäin minne haudata ruukuissa talvehtivat taimet ja kasvit. Nyt niille löytyi hyvä paikka uudesta penkistä. Ennen talvetin taimikasvattejani ruukuissa kasvulavoihin upotettuina. 

Väsähtäneet apulaiseni.

Olihan tämä melkoinen kahden päivän repäisy, mutta olen hyvin tyytyväinen itseeni. Sen verran kova homma oli, että puutarhalenkkarinikin sanoivat sopimuksen irti. Tai oikeammin sanoivat pohjansa irti! Jalkani eivät kestä kumisaappaita, joten olen tuhonnut jo aika monta paria lenkkareita puutarhahommissa...