Ruusuluento ja bokashijuttuja

Tiistaina meillä oli Tampereen Puutarhaseurassa tarjolla melkoista herkkua, kun myös täältä blogimaailmasta tuttu maisema-arkkitehti Saila Routio kävi kertomassa meille erilaisista ruusuista. Ja varsinkin David Austin -ruusuista, joista on saanut lukea jo hänen omassa Saaripalsta-blogissaan. Saila osoittautuikin melkoiseksi tietopankiksi, ja hänen todella sujuvaa ja asiantuntevaa jutusteluaan kuuntelin minäkin korvat höröllä, vaikka en mikään ruusuihminen olekaan. On aina yhtä ihanan innostavaa kuunnella ihmistä, joka puhuu jostain itselleen rakkaasta aiheesta!

Olemme Sailan kanssa "tuttuja" näin blogien välityksellä, mutta oli todella mukava tavata hänet ihan livenä. Kun illassa oli mukana myös toinen blogimaailmasta tuttu Saila (Kivipellon Saila -blogista), illastahan kehkeytyi vallan mainio. 

Kivipellon Saila toi minulle seuran iltaan mukanaan valtavan ison taimen siroukonhattua, jota olin ihastellut hänen blogissaan. Olen niin onnellinen tästä "pikkuisesta"😍

Vastakohdathan täydentävät toisiaan, joten ruusuista voidaankin sitten sujuvasti siirtyä bokashiin...

Bokashikakku kumottuna kottikärryyn.

Olen jo alkanut tyhjennellä kesäkukkien ja tomaattien ruukkuja talvea varten. Niistä tullut "käytetty" multa onkin vallan mainiota tavaraa bokashin multatehtaaseen. Katkon taimet ja kippaan ruukut kottikärryyn. Hajotan paakut ja ravistelen loput mullat taimen tyngästä kiinni pitäen. Muuten kivaa puuhaa, mutta olen yleensä yltä päältä mullassa tämän touhun jälkeen.

Bokashiämpärini onkin saanut olla tekeytymässä melkein koko kesän, koska olen kuskannut biojätteet keittiöstä pihan perälle lämpökompostoriin. Tästä on ollut seurauksena se, ettei minulla ole ollut kovin paljoa bokashinestettä kasveille lannoitteeksi. Tekeentymässä ollut ämpäri ei enää viime aikoina paljonkaan nestettä luovuttanut. Se on yleensä merkki siitä, että on hyvä aika tehdä multatehdas. Tätä ämpäriä olin alkanut täyttää 1.3.

Bokashi sekoitettuna multaan.

Tein multatehtaat suoraan ämpäreihin. Laitoin pohjalle kerroksen vanhaa multaa, sitten sekoittelin bokashimassaa mullan kanssa välikerroksiin, ja pinnalle hajulukoksi vielä kerros pelkkää multaa. Yllättävää kyllä näin tehtynä multatehdas on lähes hajuton. Ja minun nenääni tuo tekeentynyt bokashimassa on sellaisen miellyttävän happamankirpeän tuoksuinen. Jos se haisee pahalle, ei prosessi ole onnistunut. 

Valmiit multatehtaat.

Multatehdasämpärit nostin keittiöön tekeentymään. Joskus ne ovat meillä kellarissa, mutta siellä on sen verran viileämpää, että multaantuminen on hitaampaa. Keittiön lämmössä ämpärilliset multaantuvat todennäköisesti jo parissa viikossa ja voin viedä ne kasvihuoneeseen odottamaan kevättä. Vanhat kissaverhot sidoin taas tiiviisti ämpärien päälle suojaamaan harsosääski-invaasiolta, joka muuten olisi ihan vääjäämätön.

Sitten toivotaan, ettei ihan kauheasti tule yllätysvieraita käymään. Multatehdasämpärit keittiön nurkassa herättävät aina mielenkiintoista keskustelua ja saan osakseni kummeksuvia katseita, mutta olen siihen jo aika lailla tottunut. Talossa talon tavalla!