Kierroksella Avoimissa Puutarhoissa 2026

Sunnuntaina 5.7. oli taas koko maan laajuinen puutarhaihmisten kesän kohokohta Avoimet Puutarhat -tapahtuma, joka antaa mahdollisuuden päästä kurkistelemaan myös yksityisten ihmisten puutarhoihin. Idea on aivan mahtava, ja itsekin kyseiseen päivään useammankin kerran oman pihan avanneena, voin suositella sitä lämpimästi. Ihmisten kohtaamiset ovat olleet vallan ihania. Ovathan puutarhaihmiset ihan oma heimonsa, jolla löytyy aina yhteinen kieli puutarha-asioissa. Tämän vuoden tapahtuman teemana oli "Puutarha ei ole koskaan valmis, mutta se on aina kokemisen arvoinen". Se onkin mielestäni ihan osuva valinta, sillä se pitää hyvinkin paikkansa. Ainakin oma puutarha on koko ajan elävä ja muuttuva tapaus, joka ei koskaan tule täysin valmiiksi. Eikä sen kai kuulukaan tulla. Se on sula mahdottomuus!

Koska tänä vuonna emme itse osallistuneet tapahtumaan, avautui minullekin mahdollisuus päästä itse kiertämään toisten puutarhoja. Aina yhtä ihanan innostuneen puutarhaystäväni kanssa pohdimme mihin suuntaan lähtisimme. Mietimme Hämeenlinnan-Riihimäen suuntaa, sitten Lahden suuntaa, johon lopulta päädyimme.

ARVILA

Ensimmäinen kohteemme oli Ruuhijärvellä sijaitseva Arvila, joka oli minulle tuttu jo täältä blogimaailmasta. Katjan upean blogin herättämän mielenkiinnon takia paikka oli ihan pakko nähdä. Eikä pelkästään puutarhan takia, sillä onhan tällaiset vanhat 1800-luvun pihapiirit muutenkin näkemisen arvoisia. Ja olihan tietysti tosi mukava tavata Katjakin ihan livenä.

Vaikka taivas oli pilvessä, ei sade meitä onneksi kiusannut. Saimme ihastella Katjan kätten jälkiä mukavassa kelissä. Hänen puutarhansa oli tällaiselle perennaihmiselle oikea paratiisi. Toinen toistaan upeampia ja hyvällä maulla rakennettuja kukkapenkkejä, jotka olivat täynnä isoja perennakasvustoja. Työtunteja on puutarhaan varmasti uhrattu runsaasti ja se kyllä näkyi siellä. Kuten myös todella kauniiksi remontoidussa päärakennuksessa, joka oli kuin suoraan satukirjasta.

Kuvani eivät varmasti tee oikeutta puutarhan istutuksille, mutta yritin kuvata itseäni miellyttäneitä kohteita. Kuvia olikin sitten melkoinen määrä, kun aloin tähän postaukseen niitä valita. Ja vaikeaa olikin niitä valintoja tehdä. Paljon jäi kauniita asioita poiskin. Oli pakko laittaa myös paljon kollaaseja, muuten tästä jutusta olisi tullut vieläkin pidempi.

Perennapenkit olivat todella runsaita ja monimuotoisia. Se sopi hyvin laajan pihapiirin tunnelmaan.

Puutarhan tiiliseinäinen kasvihuone oli kuin karamelli, ja sinne olisi tehnyt mieli jäädä istumaan ja haaveilemaan. Nuo vanhat silitysraudat ja saviruukut tuolla hyllyllä olivat kuin piste ii:n päälle!

Mahtavaa väri-ilottelua.

Söpöjä pieniä yksityiskohtia.

Nämä väriyhdistelmät, nam!

Pieni japaninpihta purppuraheisiangervojen seurassa.

Tähän lopuksi täytyy laittaa meidän kahviseuranamme päärakennuksessa ollut hyvin arvonsa tunteva Jalo-herra. Hän pötkötteli nojatuolissa isännän elkein autuaan tietämättömänä ympärillään pyörivistä ihmisistä. Minulle hän ei suostunut silmiään edes räpäyttämään, mutta ystäväni sai napattua tämän aivan huikean kuvan. Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: "Kuka kehtaa häiritä minun päivänokosiani?" Myös punaturkkinen Eino nähtiin puutarhassa.

KALLIORINNE

Toinen kohteemme muuttui lennossa, kun Arvilassa paikalle pölähtivät tutut puutarhaseuralaiset Tampereelta. Heidän suosituksestaan seuraava kohteemme vaihtuikin Vesivehmaalla sijaitsevaan Kalliorinteeseen. Ja kyllä se olikin hyvä suositus. Kalliorinne oli iso tontti, jossa 5000 m²:stä oli puutarhaksi muokattu noin 3000 m². Puutarha oli rakennettu nimensä mukaisesti ison kallion juurelle rinteeseen. Ylempänä oli metsäpuutarhaa, joka alempana muuttui hienoksi lehtiperennojen, puiden ja nurmialueiden keitaaksi. Kovin paljon eri värein kukkivia kasveja ei ollut, ja minä värikkäiden perennojen ystävänä olin ihan ihmeissäni siitä, kuinka suuren vaikutuksen paikka silti teki. Erilaisten lehtien muodot ja värit olivat ihan huikean hienosti soviteltu yhteen!

Metsäpuutarha kallion kainalossa.

Metsäpuutarhassa oli hauskoja pikku polkuja, joita pitkin pääsi tutkimaan kasveja lähempää. Kasvien runsaus oli hämmentävän suuri. Erilaisia lehtimuotoja ja värejä oli paljon. Ei oikein tiennyt mihin olisi katseensa suunnannut, kun joka puolella oli jotain kiinnostavaa.

Erilaisia puita ja pensaita erivärisine lehtineen oli kivoina pikku saarekkeina. Varsinaista silmäkarkkia!

Myös isoissa ruukuissa oli paljon erilaisia kasveja, japaninvaahteroita ja hortensioita ynnä muita sisällä talvetettavia kasveja.

Puutarhaa kiertäessä on vaikea uskoa sitä yhden ihmisen tekemäksi, mutta näin tarina kertoo. Kaksikymmentä vuotta siihen on mennyt eli ei ihan mikään pikku projekti. Nostan kyllä hattua!

Kasvihuone oli aika kutsuvan näköinen. Sen sohvalle olisi voinut hetkeksi köllähtää pitkälleen ihmettelemään maailman menoa ympärillä.

Kuunliljoja Kalliorinteessä oli runsaasti ja sateen jäljiltä ne olivat tosi nättejä veden helmeillessä niiden lehdillä. Tähän 'Great Escape'n väritykseen ihastuin kovin.

KAKSI PUUTARHAA

Viimeinen kohteemme oli Lahdessa sijainnut Kaksi puutarhaa, joka oli kahden eri aikakauden tontin yhdistelmä. Toinen puutarha oli kahdeksankymmentäluvun omakotitalon piha ja toinen vanhan rintamamiestalon umpeenkasvaneesta pihasta kunnostettu. Yhdistelmä oli hauska ja joka puolelta löytyi pieniä kivoja yksityiskohtia.

80-luvun talon puolen puutarhaa. Huomaa vanha Singer kivireunuksella.

Rintamiestalon puoleinen puutarha oli vanhoine omenapuineen aika suloinen. Siellä oli erilaisia kukkapenkkejä ja monenlaisia pikku juttuja, joita saattoi bongailla kukkapenkkien reunoilta tai kasvien joukosta. Kiviä oli kiinnitetty toisiinsa niihin ensin reikiä poraamalla ja laittamalla niihin pätkät harjaterästä. Näin rakennetut kivipaasit olivat vekkulin näköisiä. 

Erilaisia kierrätystavaroita oli käytetty myös koristeina ja niissä oli monenlaisia kivoja ideoita. Nuo sydänlapiot olivat ihania.

Kukkapenkkejä oli muutamia ja niissä oli paljon aikakauden talon pihaan sopivia perinneperennoja. Puutarhan perällä oli komea, pitkä kukkapenkki runsaine perennaistutuksineen.

Vaikka kuvissani paistaa aurinko, täällä viimeisessä kohteessa alkoi sade juuri, kun pääsimme paikalle. Oli aika eksoottista, kun aurinko paistoi ja isot pisarat putoilivat samaan aikaan taivaalta. Siksi osa kuvistakin voi olla hieman epätarkkoja, kun sateensuojan kanssa oli vähän vaikea kuvata. Eli aika hyvällä tuurilla pääsimme sateiden välillä kohteemme melkein kuivin nahoin kiertämään. 

Avoimien Puutarhojen aukioloaika oli kello 12.00 - 17.00. Tuntui ihan hullulta, ettei viidessä tunnissa ehtinyt kuin kolme kohdetta, mutta siirtymisiin kului yllättävän paljon aikaa. Emme käyneet edes syömässä vaan kiersimme eväiden voimalla. Viimeisen kohteen jälkeen alkoi kyllä olla energiat jo niin vähissä, että alkoi juttelu hiljentyä. Mutta kävimme syömässä ennen kotiin lähtöä, ja taas alkoi autossa iloinen puheen pälpätys. On kyllä aivan ihana olla liikkeellä toisen yhtä puutarhahullun ihmisen kanssa❤️

Lisää näistä (ja muistakin) kohteista voit lukea Avoimet Puutarhat -sivustolta eli TÄÄLTÄ.