Eilen illalla kaupasta kotiin tullessani katselin taivaalle kerääntyviä pilvimassoja toiveikkaana. Kunnon sadetta on odoteltu jo ties kuinka pitkään, ja nyt alkoi näyttää sen suhteen jo aika hyvältä. Yöllä ei mielestäni kuitenkaan ollut satanut.
Aamu valkeni pilvisenä, ja lopulta päivällä taivaalliset hanat sitten aukesivat. Ja totta vie aukesivatkin! Vettä tuli vähän aikaa ihan mahdottomasti. Pelkäsin talonkin kohta alkavan kellua. Ja mietin millaista tuhoa piiskaava sade puutarhan kasveille tekisi.
Kurkistelin etuoven ja sivuoven raoista kamerani kanssa ja nappasin nopeasti muutaman kuvan. Vettä tuli niin paljon, että putoavat pisaratkin taltioituivat kuviin. Kasteluletkukin tuli ikuistettua. Sille onkin ollut kovasti käyttöä viime aikoina, kun en ole jaksanut kantaa kastelukannuilla vettä kasveille niiden tarvitsemaa määrää. Mutta nyt ne on kasteltu perusteellisesti. Nurmikko suorastaan litisi, kun kävelin pihassa sateen jälkeen tutkimassa tuhoja.
Sadekuuron mentyä ohi aurinko alkoi pian paistaa ja kuivatti kiveyksen. Meidän kiveyksessä on sekaisin uusia ja vanhoja kiviä ja ne kuivuvat eri tahtiin muodostaen hauskoja kuvioita. Kiveys on meillä ollut huonolla hoidolla. Varsinkin nuo rapunpielen kivet kasvavat sammalta, kun kastelen siinä kukkasia. Toisaalta myös jotenkin tykkään tuosta sammaleesta. Noista kivien välissä kasvavista rikkaruohoista en niinkään ole innostunut.
Minun hienot kesäkukkaistutukseni tynnyrin puolikkaissa saivat vähän osumaa. Varsinkin jänönhäntä retkautti selkänsä ihan totaalisesti. Ajattelin tänä vuonna tehdä tällaiset heinäpitoiset istutukset. Olen kasvattanut siemenestä italianpantaheinää, purppurarevonhäntää, samettikukkia, lobeliaa ja tuota selkävaivaista jänönhäntää. Mielenkiinnolla odotan millaiset näistä loppukesästä tuleekaan. Rappusilla minulla on samettikukkia, kuten tuolta aiemmasta kuvasta saattoi huomatakin.
Parhaillaan kukkivat marhanliljat kestivät sateen hienosti, mutta takapihan meikäläisen mittainen jättivarjolilja katkesi. Se oli jo valmiiksi vinossa, eikä kestänyt sateen tuomaa lisätaakkaa. Onneksi olin ehtinyt ihailla sitä jo hyvän aikaa ennen tätä tapahtumaa. Napsaisin kukinnon maljakkoon.
Toin myös muutaman onneksi jo parhaan kukintansa ohittaneen 'Sarah Bernhardt' -pionin sivunupuista auenneen kukan sisälle maljakkoon. Sarahin kukkavarret isoine pompuloinen kestävät tunnetusti melko huonosti sadetta.
Sateen tauottua puutarhassa alkoivat ilmeisesti tanssiaiset, kun näitä hörhelöisiin rimpsumekkoihin pukeutuneita neitokaisia alkoi tulla vastaan. Kovin tuntuivat täpinöissään olevan, ja siinä helmat vain hulmusivat, kun tytöt kiiruhtivat valssaamaan.
Yksi vakavahenkisempikin neitokainen seisoi hiljaa yksinään tumman burgundinpunaisessa mekossaan. Mekko itsessään oli hyvin maltillinen malliltaan, mutta koko juju olikin kauluksessa, joka olikin sitten kaikkea muuta kuin hillitty. Neitokainen oli panostanut myös näyttävään kaulakoruun. Näitä tyttösiä katsellessa pyrki väkisinkin hymyilyttämään.
Eilen oltiin vielä ihan pörheänä auringon paistaessa. Nämä pioniunikot ovat hauskoja, kun ne kylväytyvät itsekseen vuodesta toiseen. Annan niiden rauhassa siementää, koska niiden taimet on todella helppo nyppiä pois vääristä paikoista.
Muutamia mukavia marhanliljayllätyksiäkin on vielä ilmaantunut viimeisimmän martagonpostaukseni jälkeen. Luulin jo, etten tänä kesänä näe 'Guinea Gold'in kukintaa, mutta vajan edestä pompsahtikin yllättäen yksi komea varsi kukkimaan. Laitoin samasta kasvista sekä ilta- että päiväkuvan. Niissä näkyy taas hyvin valon vaikutus väreihin. Tuo nuppujen vaaleanpunainen korostuu iltakuvassa todella hienosti.
Olen haikaillut jo vuosia saadakseni Lilium martagon var. albiflorumin, joka on valkoinen ja sillä on punertavat pilkut. Tämä minulla oleva marha on aika lähellä sitä, mutta selvästi kaikin puolin tummempi. Tämän olen hankkinut nimellä "vit gespikkeld" eli pilkullinen valkoinen.
'Arabian Night'in pikkuruisia kukkia on auennut pitkin puutarhaa. Onneksi, sillä tämän vahvat värit ovat satumaisen upeat.
Viimeksi valittelin, ettei 'Pink Morning' noussut talon edustan penkistä ollenkaan kukkimaan. Mutta kun tarkemmin muiden perennojen välistä tutkin, niin löytyihän sieltä muutama kukka. Tämä on mielestäni se oikea 'Pink Morning', joka ei käperrä noita terälehtiään kovin kippuraan, ja on väritykseltään aika vaalea. Joskus sen terälehdet jäävät vieläkin suoremmaksi.
Vauvalassa avasi nuppunsa hartaasti odottamani kevään -25 marhanliljatulokas, joka ei viime kesänä suostunut kasvamaan kunnolla. Niin käy usein keväällä tulleille marhanliljan sipuleille. Kevät ei ole niille ollenkaan otollista istutusaikaa. Se tuli nimellä Lily 'Martagon' (tämä oli tosiaan kirjoitusasu) ja sen piti olla kuvan perusteella jotakuinkin juuri tämän värinen. Se on siis vain nimetön vaaleanpunainen. Jään mielenkiinnolla odottelemaan kuinka nuo terälehdet käyttäytyvät eli kuinka kippuralle se ne lopulta vääntää.
Vanhat 'Marhan'it ovat nyt parhaassa kukassa, ja ai että minä olen niitä monta kertaa päivässä ihaillut. Niitä ei sade ole hetkauttanut, vaikka ne heiluvat korkeuksissa. On ne vaan niin ihania!
Näin helposti minä humpsahdin taas marhanliljojen lumoihin, vaikka ihan muista aiheista aluksi kirjoitinkin😄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!