Retkellä Kaninkolon kukkapuistossa ja Ilolan Arboretumissa

Lauantaina osallistuin Tampereen Puutarhaseuran järjestämälle päivän kestävälle bussiretkelle, joka suuntautui Varsinais-Suomeen. Ohjelma kuulosti etukäteen erittäin mielenkiintoiselta, ja sellaiseksi se sitten osoittautuikin. Sääkin pysyi suurimman osan päivästä ihan mukavan puolipilvisenä. Myöhään iltapäivästä saimme jo hieman sadetta, mutta onneksi ei mitenkään kaatamalla. Ja puutarhaihmisethän eivät tunnetusti ole sokerista eli sateet eivät meitä hirveästi hetkauta. 

Ensimmäinen kohteemme oli Kaninkolon kukkapuisto Sauvossa. Aivan ihana paikka! Hauskasti nimetty puutarha piti sisällään monia erilaisia alueita englantilaisesta kukkatarhasta kivikkoon ja suoalueesta preeriaistutuksiin. Alue oli laaja ja monessa tasossa. Se on vaatinut käsittämättömän määrän työtunteja. Katsottavaa riitti ja kasveja oli paljon sulassa sovussa keskenään. Suosittelen vierailemaan heidän omilla nettisivuillaan, jotta saa käsityksen paikan koosta ja rakennusvaiheista. Kaninkolon sivuille pääset klikkaamalla tästä.

Vähän näin Liisana pelotti astua tähän ihmemaahan, ettei vain putoaisi kaninkoloon...

Kaninkolon kukkarunsaus oli ihastuttavaa. Kasvit kasvoivat toistensa lomassa hieman boheemisti, mutta kuitenkin vaikutelma oli siisti. Kyläkurjenpolvi oli hyvin edustettuna ja se toimi hienosti monen eri perennan kaverina. Se on mielestäni todella aliarvostettu perenna ja olinkin iloinen nähdessäni sitä näin paljon. Kuvani eivät tee istutuksille oikeutta, mutta saa niistä ehkä jonkinlaista osviittaa.

Runsaita istutuksia.

Orangerian edustalla oleva muotopuutarha.

Tämä punainen lupiini oli mahtava.

Muotoja ja värejä.

Puro.

Pieni vesiputous.

Kaninkolon vierailun jälkeen kävimme syömässä Mathildedahlissa Mathildan Marinassa ja samalla sai käydä tutustumassa läheiseen Matildankartanoon, jossa toimii kyläleipomo, ja jonka takapihalla oli aivan ihastuttava, hieman villiintynyt vanha puutarha. Minulla on jokin pehmeä piste sielussa näiden vanhojen rakennusten suhteen. Varsinkin sellaisten, joilla on vanha pihamaa ja puutarha ympärillään.

Vatsat täynnä lähdimme ajelemaan kohti Saloa, jossa odotteli seuraava kohteemme eli Ilolan Arboretum. Se on 20 hehtaarin metsäpuutarha ja maisemapuisto, joka on puutarhuri Ari Laakson yhden miehen hurja ponnistus. Se tuntui alueella kävellessä ihan uskomattomalta. Hän on halunnut rakentaa kauniita maisemia ja esteettistä harmoniaa, eikä suinkaan vain kerätä esiteltäväksi erilaisia puulajeja. Oppaamme kertoikin, että juuri siksi kasveilla ei ole nimikylttejä. Tarkoitus on nauttia kokonaisuuksista, joita istutusalueet luovat, eikä könytä kasvien juurella nimiä lukemassa. Puistossa kulkiessani sain hyvin kiinni sen perustajan ajatuksesta keskittyä vain olennaiseen eli erilaisten kauniiden näkymien sisäistämiseen. Ari Laakso on halunnut pitää myös kynnyksen matalana, ja siksi pääsymaksu onkin vain kaksi euroa, jotta kaikilla olisi mahdollisuus vierailla puistossa.

Ilolan Arboretum on niin laaja ja monitahoinen, että oli vaikea valita tähän kuvia. Niitä kun kertyi aika tavalla. Siksi ajattelinkin ottaa kuvista mukaan ne, jotka kuvaavat ehkä parhaiten omaa kokemustani. Joku toinen on varmasti kiinnittänyt huomiota ihan eri asioihin. 

Opastetulle kierrokselle lähdettyämme alkoi sataa ja pilvet roikkuivat matalalla. Surukuuset tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Pilvinen ja harmaa säätila korosti niiden apeaa olemusta.

Istutusalueissa oli erilaisia muotoja sekä penkeissä itsessään, että kasveissa, joita niihin oli istutettu. Havujen moninaiset kiemurat ja roikkuvat oksat saivat monessa kohtaa hymyn huulille. Istutusalueet seurasivat toisiaan eräänlaisena jatkumona, jossa siirryttiin tunnelmasta toiseen.

Istutusalueilla oli myös veistoksia, jotka kyllä sopivat hienosti havujen sekaan. Minusta tämä oli mainio idea!

Hänellä on ihana laahus!

Alueen isoin lampi oli sateella kaunis. Sillä oli varmaan joku nimikin, mutta en muista sitä. Tuijottelin varmaan veteen ja haaveilin oppaan siitä puhuessa.

En voi sille mitään, mutta myös kävyt ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Käytän niitä paljon koristeena. Minusta ne ovat suorastaan taideteoksia.

Kalliopuutarhassa oli tämä hurjan näköinen otus. Se vaikutti siltä, että voisi koska tahansa lähteä liikkeelle noita siiventynkiään läpsytellen!

Valkokartiokuuset seisoivat vakaasti asennossa. Opas sanoi haluavansa joskus laittaa muutamalle tonttulakin päähän ja ottaa joulukorttikuvan. Ihan hauska ajatus!

Tämä veikkonen kumartui hieman uhkaavana alta kulkevien ihmisten ylle, mutta ihan säyseä tyyppi hän kuitenkin oli. 

Ilolassa on yli 4000 alppiruusua ja atsaleaa, jotka kasvavat puiden lomassa hienosti yhteen sulautuen. Välillä näytti ihan siltä kuin puut olisivat kukassa.

Lummelampi oli todella kaunis ja siellä oli rauhallinen tunnelma.

Vierailuajankohtamme näin alkukesästä oli ihan mahtava, koska moni havupuu oli kauneimmillaan uusien kasvujensa kanssa. Ne näyttivät aika pirteiltä.

Oikeastaan sadekeli toi oman lisänsä kokemukseen. Arboretumissa vallitsi jotenkin satumainen tunnelma.

Arboretumissa on myös taimia myynnissä. Ihailin näitä siistejä rivistöjä, mutta mukaan ei tällä retkellä lähtenyt mitään. Itse asiassa yritin pysyä taimista aika kaukana, ettei houkutus olisi käynyt liian suureksi!

Itselleni jäi paikasta sellainen tunne, että haluan kyllä käydä joskus uudestaan. Ehkä vaikkapa joskus loppukesällä. Ja vaikka oppaamme oli ihan mahtava ja asiantunteva, haluaisin ehkä kiertää puistoa ihan itsekseen rauhassa tunnelmoiden. Todella upea paikka!