Posliinia ja purppuraa

Posliinikukat ovat edelleen aika innostuneita kukkimaan saadessaan auringon valoa. Minulla on kova homma muistaa hoitaa ja kastella näitä sisäkasvattejakin, kun ulkonakin on niin hirveästi tekemistä. Mutta ovat nämä sen verran mielenkiintoisia, että pakkohan näitäkin on ihan päivittäin käydä vilkaisemassa. Varsinkin, kun on nuppuja näkyvissä ja kukintaa odotettavissa. 

Hoya multiflora SV 406.

Uusimmat pikkuiset hoyatulokkaani Hoya multiflora SV 406 ja Hoya decipulae tekivät ilokseni muutaman kukan. Multifloran englanninkielinen lempinimi on "shooting star hoya" eli tähdenlentoposliinikukka. Suomessa nimi on lyhentynyt tähtiposliinikukaksi. Ison kasvin kukinto on täynnä joka suuntaan sojottavia virtaviivaisia kukkia, joten ei ole vaikea arvata mistä nimi on saanut alkunsa. Oman multiflorani tähtiryöppy on vielä aika vaatimaton, mutta yksittäinen kukka on todella kaunis.

Hoya decipulae.

Hoya decipulaen kukat taasen näyttävät ihan pieniltä vispilöiltä. Se on mielestäni vallan hauska kasvi!

Hoya praetorii.

Hoya praetoriilla on yhdet kauneimmista kukista, mitä olen posliinikukilla nähnyt. Kuten olen jo kertonutkin, olen ihan hermostunut tähän kasviin, kun se haluaa vain kukkia eikä kasvaa. Kaksi uutta lehteä se suostui tekemään, kun katkoin sen kukintorangat, mutta sitten se päätti taas kukkia. Uudet lehdetkin ovat saaneet jotain ihmeellistä ruskeaa läiskää, joten kaipa nekin kohta putoavat pois.

Hoya fungii.

Hoya fungii kukkii minulla ensimmäistä kertaa, vaikka se onkin jo iso kasvi. Sen siirtäminen valoisalle kuistille näköjään herätteli senkin kukkimishalut. Samoin kävi Hoya merrilliin kanssa. 

Hoya fungiilla on hyvin samannäköinen kukinto kuin isoposliinikukalla, mutta huomattavasti isompi. Ainakin omallani on. Tässä kukat ovat vielä hieman avautumisvaiheessa.

H. fungiin kukintoa kuvattuna avautumassa suoraan edestä ja myös takaa. Kukkasten takanakin on hauskat punaiset tähdet. Vasemman alakulman kuvassa salamalla kuvattuna kukat näyttävät ihan märiltä. Kukat ovat hiukan pörröisiä, vaikka se näissä kuvissani näkyy vähän huonosti.

Moneen kertaan ripsiäisten syömät ja alasleikatut Hoya bellat 'Lida Buis' ja 'Anneke Buis' kukkivat yhtä ahkerasti kuin tavallinen Hoya bella. 'Anneke Buis'in vierellä oikeanpuoleisessa kuvassa punatupsukki on heräilemässä kasvuun.

Hoya dickasoniana.

Varsinainen rimpulapiiska Hoya dickasoniana kukkii ensikukintaansa meillä. Sillä on hyvin samanlainen kukka kuin Hoya bellalla. Onhan eräs sen nimistäkin weebella, joten sukulaisuutta löytyy. Myös nimitykseen H. vaccinioides joskus törmää. Eikä mikään ihme, muistuttavathan sen lehdet kovasti puolukan lehtiä (vaccinioides = puolukkaa muistuttava). Se on kotoisin Himalajalta, Nepalista ja Intiasta.

Hoya parasitica.

Hoya parasitica (verticillata) on kukkinut koko kevään. Nyt sen kukinta alkaa vihdoin hieman hiipua. Se ei kasvina ole mikään varsinainen kaunistus, mutta ihan nätit kukat sillä kyllä on.

Hoya parasitica.

Hoya 'Mathilde'.

Hoya 'Mathilde' teki pimeässä nurkassaan kasvilampun voimin muutaman kukan. Hoyille tyypilliseen tapaan ne tulivat roikkuvien piiskojen päihin, joten kuvaa varten niitä piti nostella toiseen asentoon. Kukat ovat suloisen pörröisiä.

Viimeinen kasvi ei ole posliinikukka, mutta halusin ottaa tämänkin karvaisen kaverin juttuun mukaan. Purppuraraatokukka avasi ilmapalloa muistuttavan nuppunsa ja levittäytyi kuin meritähti lepäilemään versojensa varaan. Pienempi nuppu taisi heittää henkensä sen alla!

Olen yrittänyt ottaa purppuraraatokukasta muutamia pistokkaita talteen, koska vanha kasvi näyttää hiukan riutuneelta. Sitäkin ovat ripsiäiset tykittäneet huolella. Ja ilmeisesti sen vanhat kasvustot muutenkin kuolevat ajan kuluessa. Luonnossa sen versot kasvavat maata pitkin ja juurtuvat paikoilleen monesta kohtaa. Näin kasvi uudistaa koko ajan itseään. Omat pistokkaani olen laittanut tätä tapaa mukaellen kasvupohjan pinnalle tuollaisella u:n muotoon taivutetulla metalliklipsillä kiinni, jolloin pistokas juurtuu paremmin kuin irrotuskohdan multaan hautaamalla.