11 kesäkuuta 2026

Kesäkuun alun kukintaa

Olen aina ajatellut, ettei meillä ole paljon kesäkuun kukkijoita puutarhassa, mutta kyllähän näitä pieniä ilonaiheita pitkin pihaa aina kuitenkin löytyy. 

Juhannusruusu on jo täydessä vauhdissa, vaikka juhannukseen on vielä viikko. Se on pihamme ainoa ruusu. Se puolustaa paikkaansa sillä, että se on vanhaa kantaa Juupajoelta, ja siksi halusin sen aikanaan puutarhaamme. Meillä oli joskus iso juhannusruusu talon vierellä, mutta salaojaremontin aikaan se kaivettiin ylös ja hukattiin pois. Juhannusruusussa on jotain ajatonta kauneutta, ja se kuuluu erottamattomasti (ainakin minun mielestäni) Suomen kesään.


Kesäkuu on myös partaisten kaunottarien aikaa. Saksankurjenmiekkojen kukinta yllättää minut joka kesä. Ensin tuntuu, ettei niiden kasvussa tapahdu mitään, ja sitten yhtäkkiä niissä onkin jo nuput. Nimettömän vaaleankeltaisen partasuun ostin aikoinaan jostain puutarhatapahtumasta. Koska ihan puhdas valkoinen väri ei kukissa niin minua miellytä, tämän pehmeämpi väritys on kovasti minun mieleeni.

Tavallinen saksankurjenmiekka oli aamuauringossa vielä nupussa ja vasta raotteli varovasti yhtä terälehteään. Illalla se oli saanut koko kukan auki. Ja onhan se kaunis!

'Black Knight' ehti aueta muutaman päivän ennen tavallista saksankurjenmiekkaa. Sen tummanpuhuvista nupuista aukeaa huikean hieno kukka. Kukkavaret jäivät aika mataliksi. Lieneekö alkukesän kuivuus tehnyt tehtävänsä?

Saksankurjenmiekkojen nieluun täytyy aina kurkistaa!


Amerikanvuokko 'Rubra' paistattelee aamuauringossa.


Japaninlehtosinilatva 'Purple Rain Strain' on valloittanut minun sydämeni dramaattisen tummalla värityksellään ja korkeilla kukkavarsillaan. Eri valaistuksessa tunnelma muuttuu aivan täysin.



Punapäivänkakkara 'Robinson'eja on meillä muutamassa kohtaa kukkapenkeissä ja aina ne saavat hymyn huulille. Se on pirtsakka kasvi jos mikä.

Akileijat kuuluvat kesäkuun varmimpiin kukkijoihin. Niitä putkahtelee joka vuosi uusiin paikkoihin, ja yleensä annan niiden olla. Tämä vaaleanpunainen, monisävyinen yksilö on ollut tuossa paikalla jo useamman vuoden. Taustalla ukkolaukat palloineen.


Tämä minun siemenestä kasvattamani jättikorkea keijunkukka on tänä vuonna näköjään melko vaalea. Se on yleensä hauskan kaksivärinen, puna-valkoinen. Senkin taustalla palloilevat samaiset ukkolaukat, joita onkin tänä kesänä noussut ihanan paljon.


Lisää siemenkasvattejani eli mooseksenpalavapensas. Nämä jouduin muistaakseni toissavuonna siirtämään, enkä ole sitä näköjään vieläkään saanut niiltä anteeksi. Kovin ovat matalia, mutta kukkivat sentään.


Rosoesikoista olen jo laittanut aikaisemmin nuppukuvia, mutta nyt ne ovat täydessä kukassa. Ja kyllä ne sitten kukkivatkin. Nämäkin olen kasvattanut siemenestä, ja hitaita olivat kasvamaan.


Vanha komeapäivänlilja kukkii uskollisesti vuodesta toiseen, vaikka se on runtattu ahtaaseen tilaan raparperin taakse. Sitä ei tunnu hetkauttavan mikään. Tykkään sen lämpimänkeltaisesta väristä kovasti.



Kurjenpolvistakin on moni jo kukassa näin kesäkuussa. Ylärivissä idänkurjenpolvi 'Derrick Cook' ja neidonkurjenpolvi. Alarivissä sekä valkoinen nyppykurjenpolvi että sininen versio 'Philippe Vapelle'. Nyppykurjenpolvien kukat eivät ole niitä ihan kauneimpia kurjenpolvien kukkien joukossa, mutta kasvien kauneusarvo onkin pitkälti niiden erikoisessa nyppyisessä lehdistössä.


Tämä kolmikko vastaväreineen oli minun mielestäni niin viehättävä, että se oli pakko ottaa tähän mukaan. Siinä ovat kevätvuohenjuuri 'Little Leo', kellukka 'Nonna' ja sarviorvokki 'Rebecca Cawthorne' sulassa sovussa. Tuo sarviorvokki on todella nätti!



Sitten vielä monien inhokki, mutta minun lemppari eli tulikellukka. Harmikseni talvi ja myyrät veivät sen vierestä ison kultatyräkin. Ne olivat keväällä makea väripari, kun kirkas keltainen hehkui tuota tulikellukan vahvaa oranssia vasten. Nam!


Loppuun laitan kuvan pariskunnasta, jonka kohtaaminen aamutuimaan sai minut manailemaan hartaasti. Jo kaukaa liljan vihreältä lehdeltä erottunut kirkuvanpunainen pari oli mitä ilmeisimmin aikeissa tehdä rakkaudentekoja. Oikein oli sydänkin nakerrettu lehteen varmemmaksi vakuudeksi aikeista. No, voin kertoa, ettei tämä pari ainakaan enää tee puutarhaan lisää liljakukkoja!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!