Posliinikukkien kevätkuulumisia

Kevätaurinko on saanut vipinää aikaan puutarhan kasveissa, mutta myös sisällä on alkanut olla uudenlaista kuhinaa. Enkä nyt puhu ripsiäisistä. Paikalle saapunut torjuntaötököiden armeija on selvästi tilannetta taas hetkeksi rauhoittanut. Onneksi harva posliinikukka kuuluu ripsiäisten suosikkikasveihin. 

Vanha rouva Hoya carnosa eli isoposliinikukka on kuistilla pyöräyttänyt muutaman kukan. Onneksi vain muutaman, koska sen tuoksu on minulle ihan liikaa. Tuoksu on vahvimmillaan öisin ja silloin se ei minua onneksi niin haittaa. Rouva carnosa tyytyy kovin huonoon hoitoon ja porskuttaa hengissä, vaikka sen kastelu on vähän sinne päin, eikä aina edes sitä. Sen ruukku taitaa olla tupaten täynnä pelkkää juurakkoa. Täytyisi varmaan riipiä se irti amppelistaan ja vaihtaa mullat, mutta ei millään raaskisi isoa kasvia alkaa kiusaamaan.

Isoposliinikukka eli Hoya carnosa.

Hoya 'Viola'.

Hoya 'Viola' kukki minulla ensimmäistä kertaa, vaikka se on ollut minulla jo vuosia ja olen sitä pätkinytkin monta kertaa. Ehkä pääsy aamuaurinkoon itäikkunalle teki temput ja sai sen kukkimaan. Valo on posliinikukkien kukinnalle hyvin tärkeä elementti. Vaikka 'Viola'n ensimmäinen kukinto olikin tuollainen harva huiskula, otan sen kiitollisena vastaan. Ensimmäinen kukinta on on aina jonkinlainen virstanpylväs, vaikka moni posliinikukka ei kuki koskaan. Ja itse kyllä pidän posliinikukista lähinnä niiden kauniiden lehtien takia. Mutta eihän kukat nyt koskaan voi huono asia olla. 'Viola'lla on todella isot ja kauniisti suonittuneet lehdet. Isosta kasvista sain kuvaan niistä vain ylimmät, koska 'Viola' on tosi ahtaassa rakosessa ikkunalla.

Hoya 'Viola'.

Hoya callistophylla.

Hoya callistophylla on kukkinut koko kevään ahkerasti. Nyt se on tehnyt kukkia jo ylemmäskin varteensa. Aikaisemmin kun manasin sen kukkien olevan aina tyvellä piilossa. Ehkä se kuuli jupinani ja otti opikseen. Tämä kuva on taas kyllä kukinnoista sen tyveltä, koska sinne se edelleen mieluiten kuitenkin näitä kukintojaan värkkää.

Edessä Hoya finlaysonii 'Naeva' ja taustalla Hoya crassipetiolata.

Hoya finlaysonii 'Naeva', jonka lehtiä suuresti ihailen, teki minulle myös kukinnon. Täydellisen pyöreän pallon, jonka väritys saa suussa maistumaan suklaan ja vaniljan. 'Naeva' on myös itäikkunalla, vähän kauempana ikkunasta, mutta kasvilampunkin alla. Kukinnosta huomaa, että 'Naeva'lla ja H. callistophyllalla on jotain sukulaisuutta geeneissään, koska samoja piirteitä on kovasti havaittavissa.

Hoya finlaysonii 'Naeva'n kukinto sekä kirkkaammassa että vähän hämärämmässä valaistuksessa. Se on kyllä kaunis!

Eivätkä 'Naeva'n lehdetkään jää kovin kauas kakkoseksi kukinnon taakse. Sillä on hyvin paksut ja voimakkaasti suonittuneet lehdet. Kuin dinosauruksen nahkaa. Vaikka en ole kyllä koskaan dinosaurusta nähnyt, saati silitellyt. Jotenkin 'Naeva'n lehdistä vaan tulee joku jurakausi mieleen. 

Hoya finlaysonii 'Naeva' vielä koko komeudessaan. Näitä luikertelevia posliinikukkia on ihan älyttömän vaikea kuvata nätisti. Saati sitten asetella tukeensa jotenkin järkevästi tällaista jäykkävartista piiskaa. Tuo kukintopallero näyttää aika hauskalta keikkuessaan yksinään tuolla lehdettömässä varressa.

Aikaisemmin H. finlaysonii 'Naeva'n taustalla vilahtanut Hoya crassipetiolatakin on saanut toisen kukinnoistaan auki. Se on kukkinut myös ahkerasti läpi kevään. Sen kukat tuottavat ihan järkyttävät määrät tuota tahmeaa mettä, joka sotkee sen lehdet ja kaikki muutkin paikat. Itäikkunalla sekin on tuntunut viihtyvän hyvin, vaikka välillä aamupäivän aurinko saattaa olla hyvinkin paahtava.

Hoya merrillii.

Hoya merrillii pääsi kuistin ikkunalle amppeliin, ja se kiitti kauniisti kukkimalla myös ensimmäistä kertaa. Sillä on hyvin kaunis kukinto, jota en muistanut koskaan kuvata paremmassa valossa. H merrillii on näitä paksulehtisiä ja jäykkävartisia posliinikukkia, jonka olen väkisin kieputtanut amppeliinsa.  

Hoya merrillii.

Ikikukkija Hoya praetorii.

Periksiantamattomuuden perikuva Hoya praetorii jaksaa pistää minulle hanttiin. Se on ihme kasvi, joka haluaa vain kukkia koko ajan. Se ei ole kovin iso, ja haluaisinkin sen kasvavan. Siksi hermostuin sen jatkuvaan kukintaan ja katkoin sen kaksi kukkarankaa, kun se oli taas kerran kukkinut. Se ymmärsi yskän ja teki kaksi lehteä. Mutta entäs sitten? No, sehän alkoi tietysti kasvattaa taas kukintorankaa! Argh!!!!

Hoya multiflora SV406.

Uusimpia tulokkaita posliinikukkieni joukossa ovat maaliskuussa hankkimani Hoya multiflora SV406 ja Hoya decipulae. Molemmissa olivat jo nuput valmiina tullessaan, joten niistä en voi ottaa itselleni kunniaa. Ihme, että nuput eivät pudonneet postin kyydissä. Kummallakin on hienot, hieman erikoisemmat kukat, ja näitä odotan kyllä innolla.

Hoya decipulae.

Tällaiset olivat viimeisimmät posliinikukkien kuulumiset. Olipa kiva välillä kirjoitella niistäkin!