Kasvun kohinaa, sointuvia värejä ja outoja löytöjä

Se on sitten meidän pihan tämän vuoden ensimmäinen tulppaani virallisesti auki. Ja aika räväkästi meillä sitten aloitettiinkin. 'Showwinner' (Tulipa kaufmanniana) on tosissaan nimensä veroinen. Se ei taatusti jää huomaamatta kukkapenkissä! Sitä oli tänään hauska seurata, kun aurinko meni välillä pilveen, se pisti äkkiä terälehtensä suppuun. Silloin sen terälehtien taustojen hieno violettiin vivahtava väritys tuli esiin. Aivan kuin se olisi halunnut esitellä minulle kaikki kauniit kuvakulmansa.

'Showwinner'in sanotaan olevan aikainen, ja niin se tosiaan sitten on. Se on myös kompaktin kokoinen eli vain noin 20 cm korkea. Laitoin syksyllä myös muita aikaisia pikkutulppaaneja maahan, mutta en tiedä minne lienevät kadonneet. Tai vahva epäilys asiasta ehkä kuitenkin on.

Esikotkin ovat heränneet talviunestaan. Vapunajan lämpö sai ne oikein pörhistymään. Ylävasemmalla äidin vanha punakeltainen esikko ja sen vierellä palloesikko. Alavasemmalla nimetön lilakeltainen esikko ja sen vierellä pikkuruinen himalajanesikko 'Gigas', jonka puna oli auringossa kameralle ihan liikaa.

Siivosin pergolan kukkapenkkiä, jossa kasvaa myös luhtaesikkoa. Se on hauska näky noustessaan maasta karvaisena ja ryppyisenä kuin vanha ukko. Olin juuri aiemmin repinyt juolavehnää kilometrikaupalla esikoiden väleistä, ja siksi esikolla on vähän multaa lehdillään. Nuputkin ovat jo tuloillaan ja pinkkiä sieltä vähän pilkisteleekin. Kaverina kyljessä kasvaa ilmeisesti hajulaukkaa.

Palloesikoita olen kuvannut jo moneen kertaan, mutta kun ne vaan ovat niin ihania. Tässä vähän eri kuvakulmasta, jolloin taustan kevätkurjenmiekat ja marhanliljat pääsivät kuvaan mukaan. Nämä violetin eri sävyt yhdistettynä tuohon marhanliljojen vihreään on herkullinen.

Palloesikoiden taustalla kasvoi kevätkurjenmiekkasekoitusta, mutta tässä on kevätkurjenmiekka 'J.S.Dijt' tulppaanien seassa. Selvästi on aamulla viestitelty, että mitä laitetaan päälle. Fosterianatulppaani 'Rigas Barrigades'ien lehtien raidat mätsäävät hienosti 'J.S.Dijt'ien purppuraan. Itse en kyllä erota näitä violetteja kurjenmiekkoja toisistaan, mutta ehkä niissä jokin ero sitten on.

Erittäin kauniita lehtiä löytyy myös muilta vastanousseilta kasveilta. Lehtosinilatvalla (Polemonium caeruleum) on helposti tunnistettavat ja mahtavan kirkkaanvihreät lehdet. Niittysinilatvan (Polemonium reptans) variegataversiolla on hienot pinkkiin vivahtavat lehdet ja japaninlehtosinilatva (Polemonium yesoense) 'Purple Rain Strain'illa on lehdissä ja varressa dramaattista tummaa purppuraa.

Viime syksynä hankitut fritillariat ovat kaikki nyt enemmän tai vähemmän onnistuneesti nousseet. Fritillaria raddeanat eli ternipikarilijat ehtivät ensin. Niiden viereen ovat nousseet fritillaria 'Sunset'it (vasemmalla). Fritillaria 'Early Fantasy'illa (oikealla) ei ole mennyt ihan kaikki putkeen. Niitä laitoin maahan viisi ja niistä kaksi on kasvanut kunnolla. Kolme pyristelee keltaisena maan pinnassa. Mikä lienee niiden vaivana?!

Tarhakylmänkukkarintamalta kuuluu välillä hyviäkin uutisia. Myyränsyömistä kasveista näyttää osa jääneen henkiin. Ja vielä toivottavasti niitä hapsuterälehtisiä. Näillä kylmänkukilla on aikamoista tunnearvoa, koska olen niiden siemenet aikanaan saanut nyt jo edesmenneeltä puutarhaseuralaiselta, ja tosiaan aloittanut niiden kasvatuksen vuonna -21. Aika monta vuotta niiden kesti kasvaa isoiksi. Yksi vuoden -24 siementaimi on saanut olla rauhassa.

Kärhöistäkin on jo osa alkanut osoittaa elonmerkkejä. Kuvassa tarhakellokärhö 'Arabella', joka vietti talvensa lehtipeiton alla. Näköjään varsin menestyksekkäästi. Se kukki viime kesänä ihailtavan pitkään, ja toivon tietenkin samaa tälle kesälle. 

Raparperikin alkaa pikku hiljaa saada itseään vauhtiin. Kippasin sen päälle syksyllä niin paljon multaa, että pelkäsin tukahduttaneeni sen. Hyvä vitsi, sitä ei tapa dynamiitillakaan!

Kaivoin ylös raparperin vieressä maahan haudattuina talvehtineet omena-, suklaa- ja inkiväärimintut sekä ruukkuineen talvehtineen japaninhappomarjan ja valkoisen jaloangervon juurakoita. Mintut kasvatan ruukuissa niiden hurjan leviämistaipumuksen takia, ja talveksi kippaan ne vain pois ruukuistaan ja hautaan maahan. Keväällä ne voi kaivaa ylös ja multapaakku on ihan samassa muodossa kuin ennen talvetusta. Ennen uudelleenruukutusta näin keväällä jaan kasveja voimakkaasti, koska mintut ovat tunnetusti aika reippaita kasvussaan.

Inkivääriminttu on selvinnyt talvesta oikein mallikkaasti ja uutta kasvua on jo alkanut rönsytä joka puolelta multapaakkua.

Suklaaminttua käsitellessä ympärillä leijui ihana suklainen tuoksu. Se on kaunis kasvi, jota itse kasvatan lähinnä ihan vain sen koristearvon takia. Ja onhan sitä mukava tuoksutella aina ohikulkeissaan.

Tätä minä olen ihmetellyt joka vuosi. Miksei valkosipulit halua kasvaa siellä, minne minä niitä yritän laittaa kasvamaan? Nytkin meillä valkosipulien lava ammottaa tyhjyyttään, kun kynnet varmaankin mätänivät kaikki syksyn sateissa. Mutta kuinka kiva onkaan valkosipulin kasvaa keskellä nurmikkoa. Ja tämäkin yksilö keskellä eniten käytettyä kulkuväylää eli kasvihuoneen edustaa. Nurmikostakin näkee, että tässä tulee tepasteltua. Olen tallannut tämän reppanan varmaan monta kertaa, mutta siinä se vain tönöttää. Viikatemies tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun mies alkaa ajaa nurmikkoa!

Joka kevät puutarhassaan törmää myös mullasta pompsahtaneeseen kasviin, jota ei muista koskaan edes nähneensä. Minulle kävi niin eilen tämän kasvin kanssa. Ihmettelin marhanliljojen väliin noussutta kasvia, joka erottui niistä lehtiensä värillä ja erikoisilla nupuilla. Mietin jo, että se mahtaa olla rikkaruoho, mutta onneksi en sentään nypännyt sitä irti. Innokkaan googlailun jälkeen löytyi saman näköisiä kasveja nimeltään Cardamine glanduligera. Jaahas, eli se on ilmeisesti joku litukkakasvi. Sitten muistin viimekesäisen puutarharetken ja sieltä mukaani lähteneet kasvit, joista tämä taisi olla yksi. Muut kaksi nimittäin löytyivät hyvin loogisesti tämän vierestä. Olen yleensä aika tarkka nimistä ja haluaisin tietää kasvin oikean nimen, mutta tällä ei ole vierellään minkäänlaista nimilappusta. Muistan vain kuinka tämä kukki vierailupaikassa puiden siimeksessä kauniin violettina mattona. Odotan kukkien aukeamista innolla.

Eipä tule huonomuistiselle tylsää omassa puutarhassaan, kun aina löytyy uusia kasveja😄