Keväisen viikonlopun jälkeen

Varsin lämmin ja aurinkoinen maaliskuun viikonloppu on takana. Lumet ovat saaneet kyytiä ja ensimmäisiä piippoja on bongailtu. Perjantaina lämpötila kipusi täällä Tampereella jo lähelle kymmentä plusastetta, lauantaina ja sunnuntainakin pyörittiin seisemän-kahdeksan asteen tuntumassa. Melkoisia lukemia! Itse olisin toivonut noiden lumien pysyvän vielä hetken kukkamaiden suojana, koska joka vuosi ne kylmät iskevät tällaisen "mukakevään" jälkeen. Tälle viikolle ja vielä ensi viikon puolellekin on ennustettu, ettei lämpötila putoa pakkasen puolelle. Tosin jos tälle seudulle povataan yöksi korkeintaan nollakeliä, on meillä yleensä aste tai pari pakkasta. 

Talon edustan kukkapenkki on vapautunut jo kokonaan lumipeitteestään, muutamaa laikkua lukuunottamatta. Nyt oli niin vähäluminen talvi, ettei katolta tippunut penkin suojaksi lunta, niin kuin yleensä. Siksi koristekastikatkin ovat pysyneet hienosti pystyssä läpi talven. Pyydän miestä myös aina kolaamaan lunta penkin päälle mahdollisuuksien mukaan. Tuolla kuistin ja talon seinän kulmauksessa on meillä tomaattien kasvupaikka kesällä.

Iso kukkapenkkikin on varsinkin tammen ympäriltä alkanut paljastua. Tammen alta jänöjussit ovat ahkerasti kuoputtaneet hopeatäpläpeippiä ja varjoyrttiä esiin. Syksyllä pystyyn jättämäni talventörröttäjät näyttävät tässä vaiheessa aika karuilta.

Uusi jatkettu kukkamaa talon takana on jo paljas. Tuo myllerretty kohta keskellä on emännän omia tekosia. Syksyllä taisin vielä piilotella joitain sipulikukkia siihen. Täytyy alkaa kaivella muistiinpanojaan esiin. Kummasti sitä talven aikana unohtaa, mitä mihinkin kohtaan on tullut edellisenä kasvukautena laitettua.

Orapihlaja-aidan vierustan rönsyansikat ovat kuoriutuneet esiin lumen alta varsin terhakan näköisinä. Tällaiset ikivihreät kasvit ovat hauskoja näin keväällä, kun on heti vihreää näkyvillä, kun lumet lähtevät.

Kasvulavoihin haudattu purkkimeri näyttää keväällä aika surkealta, mutta ihmeen hyvin kasvit ovat lavoissa monena vuonna talvehtineet. Talvetan lavoissa edellisvuotisia jakotaimia ja siemenkasvatteja, jotka ovat jääneet paikkaa vaille. Pieni jännityksen paikka on nyt se, että lunta oli niin vähän purkkien suojana ennen niitä talven kovia pakkasia. Ilmasipulikin on talvehtinut lavassa. Lavani alkavat näyttää jo aika kulahtaneilta, mutta en tiedä raskinko vieläkään niistä luopua. Odotan kai, että ne oikeasti alkavat lahota paikoilleen.

Ilmasipulit.

Kylmälavan päätyyn lumen alle hautaamani talvikylvölaatikot ovat nekin pullahtaneet näkyviin. Nostan ne varmaan kohta terassille, jossa on jo kolmas, hieman myöhemmin ulos laittamani laatikko.

Myyränmetsästys tällä tontilla jatkuu edelleen. Yleensä viritän loukun myyränkolon kulkuaukolle ja laitan suojaksi ämpärin ja painon, etteivät muut eläimet tai linnut pääse loukkuihin käsiksi. Nyt oli sitten käynyt niin, että loukku oli lauennut, syötti kadonnut ja uusi reikä ilmestynyt ämpärin viereen. Tästä suivaantuneena virittelin kummankin reijän viereen loukun ja hain päälle vadin, joka peitti molemmat reijät loukkuineen. Saa nähdä ilmestyykö nyt kolmas reikä vadin ulkopuolelle. Meidän myyrille on parhaana syöttinä toiminut yllättäen ruisleipä. Myyräjahti tuntuu julmalta, mutta sen verran olen rahaa haaskannut sipulikukkiin, etten haluaisi ihan kaikkia niitä myyrille syöttää!

Jottei näistä myyräjutuista jäisi niin paha maku suuhun, laitan tähän lopuksi kuvan kliiviasta, joka on vihdoin saanut melkein kaikki kukkansa auki. Kuvasin sen aamulla ennen kuin kukkavalot olivat syttyneet. Se on kyllä ihan käsittämättömän kaunis kasvi! Vieläkään en ole näköjään saanut katkaistua tuota vanhaa kukkavanaa, joka uuden kukinnon takaa kurkistelee. Kuvaa hyvin minun toimintaani kasvien hoitajana. Mutta onneksi kasvit ovat hyvin anteeksiantavaisia.