Marraskuun viimeisen päivän mietteitä

Luontoäiti on ollut jo hetken aikaa varsin humoristisella päällä, eikä ole oikein tiennyt minne suuntaan olisi säätiloja ruuvannut. Joten sitten on annettu vähän joka sorttia. Jopa samalle päivälle niinkuin tänään. Aamulla autolla kirjamessuille lähtiessämme aurinko paistoi ja tiet olivat ikävästi paikka paikoin mustalla jäällä. Kitkarenkailla oli pito välillä ihan nollassa. Tulipa ajeltua varsin rauhallisesti ja varsinkin risteyksiä hyvin ennakoiden. Illalla äidillä käydessäni vettä satoi lotisten. 

Puutarhassa kasvit ovat jo muutamaan otteeseen saaneet lumikuorrutuksen, mutta nyt piha on taas lumeton. Lumen alta on paljastunut ihmeen vihreitä kasveja. Tammen alla varjoyrtit ja hopeatäpläpeippi ovat kovinkin pirteinä. Varjoyrteissä näyttäisi olevan jopa nuppuja. Tammen pudonneet lehdet tuovat hieman syksyfiilistä kuviin. 

Rönsyansikka kasvaa meillä todella kuivassa paikassa kiveyksen ja orapihlaja-aidan välissä, mutta on viihtynyt siinä todella hyvin. Se on mukavan ikivihreä maanpeittoperenna. Kuunliljat eivät ole enää tähän aikaan vuodesta yhtä edustavan näköisiä.

Yöllä lämpötila oli tosiaan käynyt pakkasen puolella ja vielä iltapäivästäkin osa kasveista oli kuurassa. Keltapeippi näytti nätiltä huurretikut lehdissään.

Pihan kasvit ovat nyt hieman sekaisin vuodenajoista, eikä mikään ihme, kun lämpötilat ovat todella keväisiä. Palavarakkaus työntää uusia versoja tyveltään.

Samoin tekee espanjanunikko puskien jo nuppuakin esiin.

Myös esikoilla on kevättä rinnassa. Ne nyt tunnetusti eivät viileitä ilmoja kavahda.

Sinipallo-ohdakkeellakin on selvästi uusi kasvukausi alkamassa.

Pihassa on vieraillut monen sortin ikävää kulkijaa. Vihreinä pysyviä täpläpipojen taimia on käyty napsimassa. Eniten ärsyttää se, että olen näitä siemenestä kasvattanut, ja sitten joku käy syömässä ne.

Samoin siemenestä kasvattamiani nuokkusaran taimia on syöty jo moneen otteeseen. 

Tarhasalkoruusujen isoimmat lehdet ovat kadonneet kauriiden ahnaisiin kitoihin. Kiitokseksi on jätetty sorkanjälkiä ja kakkakasoja. Toivottavasti nämä selviävät talvesta tuon jäljelle jääneen pienen tyviruusukkeen avulla. Harmittaisi menettää nämäkin siemenkasvattini.

Ja sitten nämä ystävämme myyrät! Koloja löytyy kukkapenkeistä pitkin pihaa, ja ihan hirvittää sipulikukkieni puolesta. Saa nähdä nouseeko keväällä mitään tämän syksyn sipulikukkaistutuksista. Olen loukuttanut myyriä jo vaikka kuinka paljon, mutta aina niitä vaan jostain siunaantuu lisää. 

Kamera väänsi kompostorin alareunan hassusti vinoon.

Vaikka olen jo toivonut lunta ja pakkasta, on tästä lämpimästä säästä ollut hyötyäkin. Jo kertaalleen jäähän vetänyt lämpökompostorin kansi suli itsekseen, ja pääsin vielä tyhjentämään kompostoria talvea vasten. Aika viileäksi oli sisältö jo jäähtynyt pakkasilla, mutta sillä ei oikeastaan ole kovin suurta merkitystä. Lämpökompostori jäätyy meillä yleensä joka talvi, kun sinne tulee vietyä niin vähän täytettä. Sisällä oleva bokashi hoitaa suurimman osan meidän biojätteistä. Mutta kannen yritän pitää lämpökompostorista sulana, että saan täyttää kompostoria talvellakin. Vaikka se jäätyisikin, lämpöisillä keleillä se hyrähtää helposti taas toimintaan. Viimeistään keväällä. 

Nyt kompostori tuli tyhjennettyä puolilleen ja kannen tiivisteet putsattua ja silikonoitua. Varsin komeaa tavaraa kompostorista tulikin. Levittelin sitä katteeksi liljapenkkeihin ja sipulikukille. Meidän kompostori on näköjään hyvä kasvupaikka valkosipuleille, kun sieltä löytyi muutama kovassa kasvussa oleva kynsi.

Kasvihuone on valmiina kevättä varten. Olen laittanut muovisuojat hyllyköihin jo valmiiksi kevään aikaisia kasvatuksia varten. Harsot ja pakkaspeitotkin on kaivettu esiin.

Lumien sulettua kukkapenkit näyttävät taas ihan kauheilta, mutta olen päättänyt sulkea silmäni kevääseen asti tältä rydöltä!

Huomenna onkin sitten jo joulukuu❄️