Hoya praetorii se jaksaa kukkia

Hoya praetorii kukkii jo neljättä kertaa tänä vuonna. Se on ollut posliinikukistani pikkuposliinikukan eli Hoya bellan ohella innokkain kukkija. H praetorii kukki viimeksi syyskuun puolenvälin paikkeilla. Heti kukittuaan se alkoi puskea uusia nuppuja. 

H. praetoriin nuput ovat niin kauniita, että niitä on pitänyt ihailla ja ihmetellä joka päivä. Ja lopulta odotus on palkittu suloisilla, karvaisilla kukilla, joissa on sievä ristipistotähti keskellä. Mitähän se luontoäiti on miettinyt tätä kukintoa suunnitellessaan?!

Itse kasvi ei edelleenkään ole kovin iso. Se kasvaa tuskastuttavan hitaasti. Kaikki sen kasvuvoima menee varmaankin tuohon jatkuvaan kukintaan. Mutta kukkikoon nyt sydämensä kyllyydestä.

Toinen pimeän ajan ilonpilkahdus on Hoya sp.aff. burtoniae, joka avasi yhden kukan. Sen kukat ovat pikkiriikkisiä, mutta todella kauniita. Sormeni kukan takana antaa mittakaavaa kukan koolle. Ihan en saanut kunnolla tarkennettua kännykän kameraa pieneen kukkaan, mutta kyllä kuvasta hiukan saa käsitystä sen ulkonäöstä. Iltaisin kukat tuoksuvat toffeelle.

Hoya callistophyllakin, jota aina moitin kukkien tekemisestä kasvin tyvelle piiloon, yritti tehdä kukan ylemmäs varteen. No, eipä se paljoa auttanut, kun yläpuolen varsi makasi kuitenkin kukan päällä. Kuvaan nostin vartta pois tieltä, ettei kukka ollut ihan lytyssä. Kaikenlaisia hassuja tapoja näillä posliinikukilla tuntuu olevan.

Laitetaan tähän loppuun vielä muutama kuva enkelinsiiven kukista marraskuun piristykseksi. Aikas söpöjä nekin!