Kävin lauantai-iltana isänpäivän aattona viemässä kynttilän isäni sekä mummoni ja pappani haudalle Vatialan hautausmaalle Kangasalan puolella. Oli jo aika myöhä, kun sain itseni kotoa liikkeelle, ja vettäkin tihuutteli.
Perille päästyäni lähdin kävelemään pimeähkölle hautausmaalle, jossa ei kovin montaa muuta ihmistä ollut liikkeellä. Tasan kolme ihmistä tuli vastaan hautausmaan puolella. Välillä kuulin vain jonkun askelten äänet hiekkakäytävillä, vaikka ketään ei näkynyt.
Olisi luullut, että puolipimeä marraskuinen hautausmaa olisi tuntunut pelottavalta, mutta itse asiassa tunnelma oli jotenkin rauhoittava. Koska vain pääkäytävät oli valaistu, haudoille sytytetyt kynttilät loistivat kauniisti pimeydessä. Tihkusade toi oman pehmentävän vaikutuksensa ääniin ja maisemaan.
Kuvausvälineeni oli vain kännykän kamera, jolla otin nämä kuvat. Ne ovat epätarkkoja, mutta yritin tallentaa edes pieniä pilkahduksia kokemastani. Minä kun olen löytänyt itsestäni tämän suuren rakkauden puita kohtaan. Ihailen varsinkin vanhojen puiden runkoja ja oksistoja. Ja mikä onkaan parempi aika ihailla puiden paljaita muotoja kuin marraskuu, jolloin puut ovat heittäneet kesähepeneensä pois ja seisovat alastomina syksyn harmaudessa. Talvella ne välillä saavat lumihunnun päälleen, mikä sekin on todella viehättävää.
Onneksi ei muita ihmisiä ollut paljon liikkeellä. Olisivat varmaan ihmetelleet yhtä hullua, joka haahuili vaahteroiden alla niitä pimeässä kuvaten.
Hautausmaalla oli todellisuudessa aika pimeää, mutta kuvat valottuivat kännykän kameralla hauskasti. Vaahterat olivat tiputtaneet kaikki lehtensä ja ne oli jo haravoitukin pois, mutta vesipisarat ja "nenät" eli vaahteran siemenet siipineen roikkuivat oksien päissä.
Vaahteroiden alastomat oksistot näyttivät paikoin hiukan hurjiltakin, kun niitä kuvasi lampun valaistessa alhaalta päin.
Kaiken kaikkiaan tästä hautausmaatuokiosta jäi todella hyvä mieli pitkäksi aikaa. Olen yrittänyt opetella näkemään kauneutta sielläkin, missä sitä ei ihan ensi katsomalla tajuaisi edes olevan. Marraskuukin voi olla kaunis!
Uskomattoman upeita kuvia. Kävimme päivällä niin olisi saanut vain latteita päiväkuvia. Mutta sinun kuvissasi mikä valon ja varjon keikki,vaahterat mykistyttävän näköisiä.
VastaaPoistaKiitos Päivi😊Pimeällä oli kyllä hienoja valon ja varjon kontrasteja ja vaahterat olivat hienon näköisiä! Valitettavasti en saanut kunnon kuvia oksien päissä roikkuvista vesipisaroista.
PoistaKauniita kuvia. Kävimme myös lauantaina illalla hautausmaalla mutta täällä lounaisrannikolla on vielä niin paljon lehtiä puissa että ne eivät oikein hyvältä näytä. Haravointitalkoita on pidetty mutta paljon lehtiä puussa ja maassa. Kunnon yöpakkaset vielä täältä puuttuvat että lehdet putoaisivat. Hautausmaa on kyllä kaunis kun kynttilät palavat hämärässä sumussa.
VastaaPoistaKiitos😊Hautausmaa on kyllä hämärän aikaan kaunis, kun kynttilät loistavat.
PoistaEhkäpä se talvi sieltä vielä jossain kohtaa saapuu ja vie teiltäkin loput lehdet puista!
Olipa todella kaunis kuvamatka Vatialan hautuumaalle! Täytyy sanoa, että en ole koskaan siellä käynytkään vaikka Kangasalta olen kotoisin ja siellä elellyt ja aikaa viettänyt - meillä haudat on Huutijärvellä. Täytyisi joskus tehdä sellainen hautuumaakierros. Jaan kanssasi rakkauden vanhoihin upeisiin puihin ja todellakin, myös marraskuussa on kauneutta - nuo puut ovat ihania!
VastaaPoistaKiitos Saila😊Niin siinä voi käydä, jollei lähihautausmaalla ole ketään tuttua, jonka haudalla käydä. Hautausmaat ovat kyllä yleensä kuin hienoja puistoja, joissa on rauhoittavaa kävellä. Olen aina tykännyt kävellä hautausmailla. Marraskuussa kaikki näyttää hyvin erilaiselta, mutta silti minunkin mielestäni kauniilta. Vanhat puut ovat ihania ja täynnä vanhaa viisautta!
PoistaAivan valtavan hienoja ja tunnelmallisia kuvia. Miten löysitkin nuo kaikki upeat kuvakulmat. Kuvien hämäryys on kaunista.
VastaaPoistaKiitos anna😊Hautausmaalla on pimeällä aivan erityisen hieno tunnelma. Ei yhtään pelottava, vain rauhoittava. Nuo kuvaamani isot vaahterat seisovat rivissä yhden pääkäytävän vierellä ja siinä sattui juuri olemaan noita lamppujakin antamassa hiukkasen valoa. Tihkusade pehmensi vielä sopivasti niiden luomaa kovaa valoa. Puut näyttivät ihan huikean hienoilta!
PoistaHienoja kuvia, joissakin on ihan maaginen tunnelma. Vanhat puut käkkyräisine oksineen ovat kauniita. Tykkään niistä erityisesti kuuraisina tai lumihunnun koristamina. Kun maassa on lunta, niin puut tulevat vielä paremmin esiin kuin sulan maan aikaan.
VastaaPoistaKiitos Minna😊Tunnelmallista hautausmaalla kyllä olikin!
PoistaUpeita kuvia. Hautausmaat ovat hienoja paikkoja, yleensä hyvin hoidettuja ja kauniita. Niillä kulkeminen rauhoittaa. Puut ovat tärkeitä, minusta yhtään niistä ei saisi kaataa.
VastaaPoistaKiitos Maija😊Hautausmaat ovat hienoja "puistoja" ja niissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Yllättävää kyllä ei pimeälläkään pelottanut, vaan tunnelma oli tosiaan rauhoittava. Puut ovat tärkeitä!
Poista