Marhanliljat

Nyt pääsen ehdottomasti rakkaimpien puutarhakasvieni pariin ja tästä tulee aikamoinen pläjäys. 

Pidän kovasti kaikenlaisista liljoista. Mutta syy siihen on ehkä vähän eri mitä tulisi ensimmäisenä mieleen. Niiden lisääminen on nimittäin erittäin mielenkiintoista puuhaa. Ja varsinkin näiden Martagon-ryhmään kuuluvien varjo- ja marhanliljojen lisääminen. Olen kasvattanut niitä siemenestä ja sipulisuomuista. Puuha on hidasta, mutta antoisaa. Viidestä seitsemään vuotta kun odottelee siemenestä kasvatetun varjoliljan kukintaa, tietää todellakin jotain hetken kasvatelleensa! Myös varjo- ja marhanliljojen aikainen kukinta kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla on positiivinen asia. Jotenkin niiden ujosti alaspäin riippuvat kukat viehättävät minua kovasti. Ne eivät ole niin pröystäileviä kuin jotkut isokukkaiset liljat.

Se perinteinen, tiettävästi ensimmäinen marhanlilja,
joka kulkee nimellä 'Marhan'.

Mistä tämä iso innostukseni marhanliljoihin sitten lähti? Yleensä ihmisillä on ensin varjoliljoja ja sitten vasta hankitaan marhanliljoja. Minulla meni sen asian kanssa ihan toisin päin. Ensimmäisen kuvan oranssi ihanuus hullaannutti minut ennen kuin edes tajusin, että on olemassa myös varjoliljoja. Äidin naapurissa asui iäkäs Tuure-herra, jolla oli kesämökki. Sieltä hän oli tuonut näitä marhanliljoja heidän kerrostalokotinsa pihaan. Siellä minä niitä aina äidin luona käydessäni ihastelin ja pyysin äitiäni kysymään josko Tuure suostuisi antamaan minulle sipulin. Tuure oli sen verran ärhäkkä tapaus, etten uskaltanut itse edes kysyä. No, äiti kysyi puolestani, ja lupa heltisi. Minä sain kaivaa itselleni sipulin ja olin onneni kukkuloilla. Harmi vain, etten muista kuinka kauan siitä on.

'Marhan'.

Mitä nämä marhanliljat sitten oikein ovat? Varjoliljan risteytyksiä toisen liljalajin kanssa kutsutaan marhanliljoiksi. Tämä voi tapahtua luontaisesti tai tarkoituksella risteyttämällä. Ensimmäinen marhanlilja 'Marhan' sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun varjolilja ja täplälilja risteytettiin (Lilium martagon × Lilium hansonii = marhan). Sen jälkeen jalostukseen on otettu mukaan myös muita Martagon-ryhmään kuuluvia varjoliljojen lähisukulaisia. Näitä ovat L. tsingtauense, L. medeoloides ja L. distichum.

'Marhan'ien kasvusto on tänä vuonna erityisen komea. Ilta-aurinko saa värit hehkumaan.

Aikaisemmin marhanliljoja oli aika vähän saatavilla kotimaisilta taimistoilta. Minäkin olen aikanaan tilannut niitä joskus ulkomailta. Harmi vain, kun tilaukset engelsmanneilta menivät jäihin Brexitin myötä. Nykyään on jo jonkin verran kotimaassakin marhavalikoimaa saatavilla. 

Tällä hetkellä minulla on onneksi ihan riittävä määrä marhanliljoja. Jalostuksen myötä niihin on tullut niin paljon toisiaan muistuttavia lajikkeita, etten enää halua lisää kovin samannäköisiä liljoja. Nyt jo alkaa itselläkin välillä olla vaikea joistain kuvista erottaa, mikä marha on kyseessä. Ainoat mitä vielä ajattelin hankkia, jos kohdalle sattuvat, ovat valkoinen pinkkipilkullinen Lilium martagon var. albiflorum ja todella tumma L. martagon var. cattaniae.

'Claude Shride' on komea ja vahvakasvuinen marhanlilja. 

'Claude Shride' lähikuvassa.

'Gaybird' on sirokukkainen ja kaunis. Se muistuttaa todella paljon 'Manitoba Morning'ia.

'Manitoba Morning' kyläkurjenpolven seurassa.

'Pink Morning' on ollut ihme mököttäjä koko ajan meillä asustellessaan.
Tänä vuonna se sai hädin tuskin vartensa kasvatettua jalokurjenpolvi 'Tiny Monster'in yläpuolelle.

Tämä albiflorumia hieman muistuttava marhanlilja on tullut niinkin persoonallisella nimellä
kuin wit gespikkelt eli valkoinen pilkullinen.

'Golden Morning' on hyvin vaaleankeltainen.

'Fairy Morning' taas herkän vaaleanpunaiseen taittuva.

Marhanliljat ovat muuten aika helppoja kasvatettavia, mutta ainoa ärsyttävyys niiden kanssa liittyy siirtämiseen. Ne osaavat olla nimittäin jurottamisen maailmanmestareita. Välillä ne eivät millään tahdo toipua siirrosta. Toisinaan ne eivät ole siitä moksiskaan. Samoin on uusien sipulien kanssa. Ne saattavat lähteä hienosti kasvuun, mutta kasvu pysähtyy puolivälissä, varret mustuvat keskeltä ja taittuvat. Niissä saattaa olla jo nuputkin. Mutta niiden kanssa ei kannata hötkyillä vaan antaa niiden kuihtua rauhassa ja kerätä voimia sipuliinsa. Ne ovat ilmeisesti niin fiksuja, että jos kasvun alettua huomaavat, ettei sipulissa riitä tarpeeksi voimaa kasvuun ja kukintaan, ne pysäyttävät kasvun siihen paikkaan ja keskittyvät seuraavaan kasvukauteen. Paras aika siirtämiseen on kukinnan jälkeen loppukesästä tai alkusyksy. Itselle kävi nyt keväällä tilaamieni sipulien kanssa juurikin niin, että ne kasvoivat jonkin verran, kunnes nuupahtivat. Kevät ei ole paras aika niitä istutella, mutta silloin niitä valitettavan usein on eniten myynnissä. 

Ai niin, onhan marhanliljoissa se toinenkin ei niin kiva asia. Nimittäin kukkien vahva tuoksu. Tai minä olen kyllä sitä mieltä, että ne haisevat pahalle. Ehkä ihan muutama marha yhdessä ei niin lemua, mutta nuo isommat ryhmät meillä käryävät tosi paljon. Onneksi ne ilmeisesti houkuttelevat enimmäkseen yöpölyttäjiä, koska tuoksu on vahvimmillaan iltaisin puutarhakierrosta tehdessäni. Mutta kyllä niissä päivisinkin on mukavaa pörinää havaittavissa.

'Arabian Night' on satumaisen kaunis. Tänä kesänä muutamat niistä kasvattivat tällaiset
hassun pitkät terälehdet.

'Guinea Gold' on myös hyvin kaunis tällainen
vaaleampi marha.

'Slate's Select' on tämän vuoden jurottajia ja harmaahomeesta eniten kärsinyt marha.
Siirsin sen jo kaksi vuotta sitten, eikä se vieläkään ole näköjään antanut minulle sitä anteeksi.

Tämän olen tilannut albiflorumina, mutta taitaa olla 'Peppard Gold'. Sitä minulla jo nimittäin on,
ja tämä on hyvin saman näköinen. Tosin näitä keltaisia marhoja on niin paljon, että
varma asiasta ei tietenkään voi olla. Taustalta kurkistelee muutama 'Marhan'.

'Sunny Morning' on kovasti vanhaa 'Marhan'ia muistuttava marhanlilja,
mutta se on selvästi sitä keltaisempi. Nämä ovat jotenkin kärsineen oloisia
ja matalakasvuisia tänä kesänä. En tiedä mikä niitä nyppii.

'Orange Marmalade' on hauska, hieman erilainen marhanlilja. Sillä on selkeästi perimässään
Lilium tsingtauensea, jota se kovasti muistuttaa.

'Orange Marmalade' muodostaa 'Marhan'ien kanssa minun silmiäni kovasti hivelevän
oranssin kukkameren🧡Tänä vuonna marmelaadit ovat kyllä kovin matalia, kun taas vanhat marhat
huitelevat ihan omissa korkeuksissaan.

Siinä olivat meidän puutarhan marhanliljat. Sitten ovat tietysti nämä perinteiset varjoliljat. Vaaleanpunainen ja valkoinen. Valkoista minulla on sekä vanhaa kantaa että uutta netistä jostain tilattua. Olen yrittänyt pitää ne vähän erillään. Punaisissa on hieman värivariaatiota. Toivoisin sitä enemmänkin, kun jossain kohtaa valkoiset olivat niiden vieressä. Ehkäpä joskus jostain joku kiva siementaimi voisi putkahtaa.

Vaaleanpunainen varjolilja.

Valkoinen varjolilja enkeliperhoangervon seurassa.

Otin tähän mukaan vielä täpläliljan eli Lilium hansoniin, koska se on se alkuperäinen toinen vanhempi marhanliljoille. Sillä on erittäin kaunis, lämmin keltainen väri tumminen pilkkuineen ja se on yleensä hyvin rotevakasvuinen. Siltä marhanliljat ovat paljolti varmasti perineet vähemmän taaksepäin käpertyvät terälehtensä ja osa myös lämpöiset sävynsä.

Lilium hansonii eli täplälilja. 
Alakulmassa kurkistelee oranssi 'Orange Marmalade'.

Tässä toinen "asetelma" josta tykkään kovasti. Täplälilja sekä marhanliljat 
'Orange Marmalade' ja 'Arabian Night' töyhtöangervon
ja alppipiikkiputken seassa.

Ei ihan aina tulee mietittyä puutarhan lempikasvia. Mutta jos tulisi tilanne, että pihasta saisi ottaa mukaansa vain yhden kasvin, olisi se minulla tuo vanha marhanlilja 'Marhan'. Tätä asiaa pysähdyin pohtimaan, kun Kerttuli Parasta puutarhasta -blogista sitä minulta omassa postauksessaan kyseli vierailtuaan meillä Avoimissa Puutarhoissa. Hänen kiva postauksensa löytyy täältä.