Kevätpuuhia ja piippoja

Eilinen aamupäivä oli osin aurinkoinen, ja se houkutteli ulos puutarhaa ihmettelemään. Yöllä oli ollut hiukan pakkasta ja maa oli vielä sopivasti kohmeessa, jotta pihassa pystyi nurmikollakin melko hyvin kävelemään. Niinpä otin oksasakset esiin ja katkoin pienimmistä omenapuista ja marjapensaista oksia. Varsinkin vanha punaherukkapensaamme on ollut huonolla hoidolla ja vaati hieman isompaa harvennusta, jotta uudet oksat pääsevät kasvamaan paremmin. Pensaasta löytyi useampi pystyyn kuivunut ja jäkälöitynyt oksa, jotka katkesivat ihan käsiin.

Isommat omenapuut leikkaamme yleensä keskikesällä, kun ne pukkaavat jo omenaa. Silloin ne eivät jaksa niin paljon lykätä vesioksaa, jota ne muuten kasvattaisivat urakalla. 

Vanha kasvimaa (nykyinen kukkamaa) oli myös niin vielä jäässä, että siellä oli helppo kävellä ja katkoa talveksi pystyyn jääneet korret. Kun muu kasvusto myöhemmin keväällä kuivuu, saatan hieman vanhoja, kuivahtaneita lehtiä käsin pöllytellä uuden kasvun tieltä, mutta tuskin ainakaan isompaa haravointia tulen suorittamaan. Katsotaan miltä penkissä alkaa näyttää. Kompostia ja uutta multaa lisäilen tarpeen mukaan. Minusta keväällä on paljon helpompi ja mukavampi katkoa kuivat kasvustot kuin syksyllä pidellä märkiä, limaisia lehtiä. Mutta tämäkin riippuu hieman kasvista ja paikasta, missä se kasvaa. Eiväthän nämä lumen alta paljastuvat, siivottomat kukkapenkit silmälle mikään varsinainen ilo kuitenkaan ole. 

Kunhan ilmat hieman lämpenevät, otan oksasilppurin esiin ja pilkon nämä tämänpäiväiset oksani ja viime syksyltä jääneet risut. Silppua käytän katteena tai sekoittelen välillä kompostiin lisätessäni sitä kukka- ja kasvimaille. Myös itse puutarhakompostissa se on hyvä karhea väliaine.

Poistin kylmälavasta pakkaspeitot talvehtijoiden päältä. Sieltä paljastuikin ikävä yllätys, kun totesin, että luultavimmin myyrä oli käynyt möyrimässä kahdessa ämpärissä, joihin syksyllä olin istutellut krookuksen sipuleita. Onneksi mullan alta löytyi ainakin muutama piippa eli ei ainakaan ihan kaikkia oltu popsittu. Jää nähtäväksi nouseeko sieltä mitään.

Kylmälavasta tulvahti varsin ihana tuoksu, kun kiskoin peitteet pois. Tähkälaventeli oli selvinnyt talvesta hyvin. Viime kesänä se kasvoi tuossa ruukussa sulkapiiskan kanssa. Sulkapiiskan selviämisestä ei vielä ole tietoa.

Lumen alta nyt jo kokonaan paljastuneet talvikylvölaatikot siirsin varjoisempaan paikkaa kasvihuoneen seinustalle. Myös terassilla olleet laatikot pääsivät samaan paikkaan. Lapioin lunta laatikoiden päälle.

Maaliskuun alkupäivinä tyhjentämäni ja pöyhimäni lämpökompostori oli innostunut huomiosta, ja lämpö oli kivunnut jo kuuteenkymmeneen asteeseen. Pöntössä oli niin kova pöhinä päällä, että mittarikin oli ihan höyryssä!

Piippoja nousee joka puolelta, missä vain lumi on siirtynyt syrjään. Koska pihassa pyörii jänöjussien lisäksi nykyään myös kauriita, päätin laittaa piipoille verkkoa suojaksi. Viime keväänä posliinihyasintit olivat maistuneet enkä nähnyt yhtään kukkaa. 

Etukukkapenkissä talon edustalla tulppaanit nousevat vauhdilla. Tähän laitoin syksyllä paljon uusia sipuleita, koska tässä penkissä tulppaanit ovat aikaisemmin saaneet olla aika rauhassa. Myös jokunen vanha laukka näyttää seasta nousevan. Sammalpallerot ovat pudonneet katolta lumen mukana.

Tulppaanien vierellä myös tarhapioni 'Rosea Plena' työntää piippojaan jo pinnalle. Se on ennen ollut meidän pihan aikaisin pioni kukkiessaan usein jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta nyt kuolanpionit taitavat viedä voiton, kun sain kasvatettua ne kukintaikään. 

 

Kasveilla on nyt kauhea kiire nousta mullan suojista ja aloittaa kasvunsa. Minä yritän niitä kovasti vielä toppuutella, koska kevät on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa!