Hyvät päätökset on tehty pyörrettäviksi

Ihan kuin joku olisi maininnut, ettei aio ostaa yhtään uutta tulppaaninsipulia. Joopa joo, ihminen on heikko, ei voi mitään. Tai oikeastaan se oli Bauhausin syytä koko homma, kun sinne harhauduin ja sipulit olivat tarjouksessa. Pakkohan niitä oli ostaa. Tähän voi varmasti moni puutarhaihminen samaistua.

Siinä sitten ajeltiin kotiinpäin sipulit pelkääjän paikalla vieressä.

Saaliini: liljakukkainen 'Ballerina', myöhäinen kerrottu 'Sun Lover',
Greigii-tulppaani 'Quebec' ja Fosteriana-tulppaani 'Rigas Barikades'.

Ajattelin, että on vielä liian aikaista istuttaa sipulit, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Halusin saada tämänkin talkoon vain tehtyä. 

Meillä on tänä kesänä näkynyt taas vaihteeksi kukkapenkeissä koloja eli myyriä on ollut liikkeellä. Otin avuksi vanhasta saavista sahatun pohjattoman lieriön, jonka upotin maahan, ja istutin osan sipuleista siihen. Tämä konsti on salaojaputken pätkällä tehtynä ainakin aikaisemmin toiminut ihan hyvin. Eihän tuo kaunis ratkaisu ole, mutta eivät ne syödyt sipulitkaan silmälle iloa tuo. Olisin halunnut kaivaa tuon hieman syvemmälle, mutta en viitsinyt rehata sen kanssa enempää. 'Sun Lover'it pääsivät turvaan, 'Ballerina't joutuivat jäämään ulkopuolelle. Niiden seuraan tökin vielä vanhoja tulppaanien sipuleita, jotka olin kesällä kaivanut ylös.

En laittanut pohjalle verkkoa, kun yritin netistä etsiä tietoa kuinka syvälle myyrät kaivautuvat, ja siellä sanottiin niiden useimmiten liikkuvan lähellä maan pintaa. Toivottavasti tämä tieto pitää edes jossain määrin paikkansa. No, se jää nähtäväksi. Pinnalle ajattelin vielä jonkinlaisen verkkosysteemin viritellä. Ja ehkä laitan syksyn lehtiäkin päälle suojaksi.

Greigii- ja fosterianatulppaanit pääsivät vanhojen raitatulppaani 'Sweet Lady'jen seuraan
keisarinpikarililjojen viereen.

Peittelin myös rapunpielen tynnyrit, joista olin jo aiemmin ottanut kesäkukat pois. Mies teki muutama vuosi sitten tynnyreille nämä suojakannet, jotka ovat olleet kyllä todella tarpeelliset. Jätän tynnyreihin mullat talveksi ja suojasäiden aikaan mullan ollessa umpijäässä tynnyreiden pinnalla kellui aina vesipatja, joka ei tehnyt puulle tietenkään hyvää. Tynnyrit ovat olleet tuossa jo vuosia ja ne alkoivat jo hieman lahota yläosastaan ennen kuin ne suojattiin noilla kansilla. 

Rappusetkin ovat mieheni nikkaroimat. Halusin toiselta puolelta avoimet raput, että saan laittaa niihin kukkaruukkuja. Myös kuvassa näkyvä puutarhatarvikelaatikko on mieheni purkupaneeleista tekemä. Se on ollut myös erittäin tarpeellinen ja kestänyt hyvin säiden armoilla. Vähän pinta aina pykii, mutta siihen sipaistaan uudet öljyt aina samalla, kun rappusetkin öljytään. Laatikko siirtyi tuohon nurkan takaa, kun meille rakennettiin sinne terassi, ja tuohon se näköjään sitten jäi. Sointuupahan ainakin väritykseltään rappusiin ja tynnyreihin. 

Kuten ehkä kuvista huomaa, en harrasta syyskukkasia. Laitan rappusille ja tynnyrien kansille mieluummin lyhtyjä. Mielestäni kanervat ja muut syyskukat ovat niin lyhytikäisiä, että en viitsi vaivautua. Muilla tosin niitä kyllä ihastelen!

Multaakin on vielä jäljellä. Tänä kesänä tontille on kannettu vain noin 4500 litraa
multaa, mikä on kolmasosan vähemmän kuin normaalisti.

 

Mongolianvaahterakin vaihtaa syysasuun.