Marhanliljat kukkivat

Kesäkuu on kääntynyt loppupuolelle, ja marhanliljat alkavat pian olla parhaassa kukassa.

Marhanliljat ovat minulle pihan kasveista kaikkein tärkeimpiä ja rakkaimpia.

En edes osaa oikein sanoa mikä niissä niin itseäni viehättää. Ehkä niiden ujo tapa kukkia

kukat alaspäin roikkuen. Kukkien maltillinen koko. Mielenkiintoiset värit kukissa.

Hieno lehdistö, joka on asettunut selkeinä kiehkuroina varren ympärille. 

Aikainen kukinta. Ehkäpä kaikki nämä yhdessä tekevät marhanliljoista 

niin kiinnostavia ainakin omasta mielestäni.

Olen myös lisäillyt marhanliljoja sipulisuomuista ja siemenistä.

Vaaleanpunaisen varjoliljan siemenistä kasvattelin taimia seitsemän vuotta

ennen kuin näin niiden vihdoin kukkivan. Ei siis mitään hätähisten hommaa,

 mutta äärettömän mielenkiintoista.

Varjo- ja marhanliljat kuuluvat siis molemmat liljojen Martagon-ryhmään.

Marhanliljat ovat saaneet nimensä alkuperäisen risteytyksensä mukaan

eli varjolilja Lilium martagon ja täplälilja Lilium hansonii on risteytetty 

ja siitä on näppärästi saatu nimi marhan (martagon x hansonii).

Itselläni on varmasti todella vanhaa kantaa oleva se oranssinpunainen

marhanlilja. Olen saanut sitä sipulin tai pari äidin naapurissa asuneelta 

vanhalta mieheltä, jolla oli sitä mökillään. Tämä marhanlilja on välillä 

kokenut kovia pihassamme. Välillä se ei ole noussut  kunnolla ollenkaan,

välillä siihen on iskenyt harmaahome, välillä joku tietämätön puutarhuri 

on kaivanut sen turhaan ylös, kun on luullut sillä olevan joku hätä, 

välillä keväthallat ovat jättäneet jälkensä vanhukseen. Mutta aina se sieltä 

mullan alta kuitenkin nousee. Toisena vuonna runsaampana, 

toisena vuonna vähän kituliaammin. 

Mutta aina se on kaikista koettelemuksista selvinnyt!

Tänä vuonna vanha marhan ei ole oikein iskussa. Eikä se ole vielä edes

 avannut nuppujaan. Samoin viime kesänä siirtelemäni marhanliljat Arabian Night, 

Golden Morning ja Fairy Morning vähän jurovat. Samoin täplälilja

on ottanut hieman nokkiinsa. 

Jos jotain huonoa marhanliljoista pitää keksiä, niin niiden tuoksu ei kovin 

hivele nenää. Iltaisin, kun olen kastelukierroksella pihalla, marhojen tuoksahdus

on toisinaan aikamoisen mojova. Jos sitä jotenkin yrittäisin kuvata, niin lähinnä 

mieleen tulee pistävä kissanpissan tuoksahdus.

Marhanlilja Fairy Morning on hieman närkästynyt viime syksyn
 siirrosta ja kukkii todella matalana.

Marhanlilja Orange Marmalade on tällainen hieman erilainen
Martagon-lilja. Se on upean oranssi ja terälehdet ovat kuin 
vahatut. Sen perimässä on varjo- ja täpläliljan lisäksi myös
Lilium tsingtauensea, jolta se onkin perinyt paljon olemukseensa.

Orange Marmalade.

Orange Marmalade.

Marhanlilja Sunny Morning.

Sunny Morning muistuttaa erehdyttävän paljon vanhaa marhania.

Pionikaaressa kukkivat marhanliljat Claude Shride ja Gaybird kaikkein
runsaimpana.

Marhanlilja Gaybird.

Gaybird.

Marhanlilja Slate's Select.

Marhanlilja Claude Shride. Tämä on komea puolitoistametrinen hujoppi.

Claude Shride.

Claude Shride kasvokuvassa.

Valo vaikuttaa todella paljon Claude Shriden väriin. Auringossa se on hehkuvan 
punainen. Illalla hämärässä hurjan tumman viininpunainen. Tämä kuva on otettu
auringon mentyä puiden taakse piiloon, ja kukan väri pääsee oikeuksiinsa.

Vaaleanpunaiset varjoliljat nousevat takuuvarmasti joka vuosi.