Kevät keikkuen tulevi

Juupa juu, kevät keikkuen tulevi. Tai sitten ei. Lumet olivat jo kaikki sulaneet

ja oli jo kovin keväinen olo. Kunnes pari päivää sitten iski 

todellinen takatalvi pakkasen ja uuden lumen kera. Kyllä tuntui taas ikävältä, 

vaikka tähän olikin jo mielessään varautunut. Joka kevät sama yleensä toistuu.

Piha 20.4.2024.

Nämä kaksi kaveria ovat tulleet kovin tutuksi aamukahvipöydässä.
Toinen anturi on vajan seinällä ulkona ja toinen kasvihuoneessa sisällä.

Kolmas mittari on kasvihuoneessa olevan muovisen
kasvihuoneen sisällä.

Muovisessa kasvarissa on muutama daalia ruukutettuna sekä kesäkukkia ja
perennoja kylvettynä. Sisältä olen tuonut purjoa. Ja samettikukka on itänyt
tuolla kasvarissa ja pikkutaimet värjöttelevät siellä ainakin vielä
tähän asti hyvällä menestyksellä.

Lämmitys hoituu vanhanaikaisesti kynttilöillä.
Yllättävän tehokas konsti.

Purjot eivät viileästä hätkähdä.

Pikkuruiset samettikukat sinnittelevät kylmyydessä.

Viime yönä oli ulkona pakkasta alimmillaan -7,3°C. Kasvihuoneessa
 lattian rajassakin -3,9°C. Muovikasvarin sisällä Julianan mittari
näytti käyneen hiukan +1°C alapuolella eli ei siis ollut pakkanen
päässyt muovin alle. Lämpötilaerot on hurjia, kuten kuvasta näkyy.
Päivällä auringon pilkahtaessa lämpö on kohonnut hupun alla 
lähelle kolmeakymmentä astetta.

Ulkona pudistelin lumet ja jäät keisarinpikarililjojen harsoasumuksen päältä
ja kiristelin harson taas tiukalle.
Kaksinkertaisen harson alla jaksellaan mainiosti.

Marhanliljojenkin on ihan pakko nousta lumen keskelle.

Marhoja ja tammenterhoja.