Suloiset syysvuokot

Meillä on jo useamman vuoden kasvanut pihan perällä kirsikkapuun alla syysvuokkoja. Kuvittelen niiden olevan Anemone hupehensiksia, mutta en ole asiasta ihan varma. Olkoon ne nyt sitten mitä ovatkaan, mutta varsin kestäviä ja runsaskukkaisia tuntuvat olevan vuodesta toiseen. Kirsikkapuussa ovat alimmat oksat niin matalalla, että syysvuokot piiloutuvat kukkiessaan usein niiden sekaan. Pitäisi joko karsia kirsikkapuusta oksia tai siirtää syysvuokkoja. Kumpaakaan en ole saanut vielä tehtyä. 

Syysvuokko kirsikkapuun kainalossa.

Syysvuokot eivät siedä talvimärkyyttä, ja meilläkin ne kasvavat kohopenkissä. Tai no, joskus se ainakin on ollut kohopenkki. Syysvuokot kaipaavat runsasravinteista, kuohkeaa ja hyvin vettä läpäisevää hiekansekaista multamaata, jota ei ainakaan meillä ole ollut tarjolla. Mutta hyvin ovat silti viihtyneet. Ehkäpä penkki on kuitenkin sen verran koholla alla olevasta savimaasta, että ne kasvupaikkansa olosuhteita sietävät. Ja komposti- ja pussimullalla olen penkin aikanaan perustanut.

Syysvuokkojen kukinta osuu syyskesällä aikaan, jolloin muut kasvit alkavat jo himmailla ja valmistautua talviunille. Myöhäinen kukinta on yksi syy sille, miksi syysvuokko on niin mukava kasvi puutarhassa. Sen kukkavarret kohoavat paljon lehdistöä korkeammalle tehden koko kasvista hyvin ilmavan ja jopa hieman keijumaisen oloisen.

Pidän syysvuokon kukista kaikkein eniten hieman suppuisina, juuri auenneina. Ja nupuista pidän ehkä vielä enemmän kuin kukista konsanaan. 

Tänä vuonna syysvuokoilla on ollut seuranaan yksivuotista italianpantaheinää ja vieressä kasvavaa meksikonhanhikkia. Toisella puolella seuralaisena on komeamaksaruohoa, joka on myös aloittelemassa kukintaansa.

Syysvuokko ja komeamaksaruoho.

Siroa ja keijukaismaista kukintaa.

Ja nämä nuput! Niitä en lakkaa varmaan koskaan ihailemasta, ja joka vuosi niitä tulee kuvattua joka suunnasta. Tuo terälehtien taustan ihana väritys ja suloinen nukkapinta sulattavat kyllä paatuneimmankin sydämen. 

Nukkapintaiset söpöliinit.

Myös kukinnan jälkeen syysvuokko on edelleen hyvin mielenkiintoisen näköinen hienoine yksityiskohtineen. Putoavat heteet terälehdillä, jotka muuttuvat pikku hiljaa lähes läpikuultaviksi ennen irtoamistaan. Ja tuo jäljelle jäävä kellanvihreä pallo, johon siemenet muodostuvat, on myös omalla tavallaan hauska lisä kukinnan päälle.

Pitäisi varmaan yrittää siirtää syysvuokkoja vähän näkyvämmälle paikalle, jotta voisi paremmin ihailla niiden kukintaa. Nyt niitä täytyy oikein varta vasten mennä katsomaan takapihalle.

 

Kesäkukat 2026 (osa 2)

Edellisessä postauksessani kävin läpi tämän vuoden siemenestä kasvattamiani kesäkukkia. Nyt on sitten juurakko- ja mukulakasvattien vuoro. 

Minulla on ollut kellarissa talvetuksessa alati kasvava joukko daalioiden juurakoita. Tila alkaa sielläkin loppua kesken, joten pitäisi alkaa karsia kokoelmaa. Tänä keväänä kaivoin daaliat talviunilta 23.5. ja ruukutin ne tai laitoin maahan. Kolme uutta tulokasta esikasvatin aikaisemmin keväällä pusseissa sisällä ja ne saivatkin paremman alun kasvulleen. Muuten daalioiden kukinta jäi tänä vuonna todella surkeaksi. En tiedä oliko syynä viileät yöt vai mikä, mutta muutamat daalioista eivät tule ehtimään kukkaan ollenkaan.

Vuokkodaalia 'Totally Tangerine'.

Parhaiten kaikista daalioista kukki kevään uusi tulokas 'Totally Tangerine'. Sekin olisi varmasti tehnyt vielä enemmän kukkia, jos olisin tunnollisemmin napsinut noita kuihtuneita kukkia pois. Se jäi minulta todella usein tekemättä. 

Kaulusdaaliat 'Rhubarb and Custard' ja 'Skyfall'.

Kaksi muuta uutta tulokasta eli 'Rhubarb and Custard' ja 'Skyfall' ehtivät kukkia aika kivasti, mutta mitään kukkatulvaa eivät nekään ehtineet tuottaa. Kaulusdaaliat ovat kovasti sekä minun että pörriäisten mieleen. En ole pallomaisten pompondaalioiden ystävä.

Honka-daalia 'Verrone's Obsidian' on minun suosikkilistallani korkealla. Pidän sen kukan erikoisesta muodosta ja varsinkin tästä tummasta värityksestä.

Lummedaalia 'Blue Wish' on tullut minulle joskus kaupanpäällisenä ja se on osoittautunut varsin elinvoimaiseksi daaliaksi. Harmi vain, ettei sen väritys osu ollenkaan minun mieltymyksiini. Mutta aika kivasti sen kukat sointuvat jättiverbenan kukintoihin. Kaulusdaaliat 'Famoso' ja 'Fashion Monger' ovat olleet minulla myös jo useamman vuoden. 'Famoso' on mielestäni aika pliisu. 'Fashion Monger' on meinannut nyt kahtena kesänä peräkkäin hukkua, viime kesänä maassa ja tänä kesänä ruukussa. On sillä raukalla ollut kovat ajat. 

Punaisia daalioita on kertynyt meille jo useampaa sorttia. Viime vuonna siemenestä kasvattamani tummalehtiset 'Bishop's Children' -daaliat (kaksi yläkuvaa) kasvoivat viime kesänä kukkimiskokoisiksi ja myös juurakot olivat syksyllä niin isoja, että ne talvehtivat hyvin. Tänä vuonna laitoin ne kukkapenkkiin ja ne kukkivatkin siinä kohtuu kivasti. Yksinkertainen punainen daalia tuli joku vuosi vääränä ja on siis nimetön (vasen alakulma). Tänä vuonna sain puutarhaystävältä tuon punaisen, puolikerrotun, vanhakantaisen padasjokelaisen (oikea alakulma). Punainen väri daaliassa onkin muuten aika maukas ja näkyy pitkälle.

Kaulusdaaliasekoitus 'Summer Reggae'.

Kesällä kasvatin siemenestä kaulusdaaliasekoitusta 'Summer Reggae'. Viime keväänä taistelin siemenestä kasvatettujen 'Bishop's Children'ien taimien kanssa sisällä. Siitä viisastuneena kylvin 'Summer Reggae't suoraan kasvihuoneeseen 28.3. Se osoittautui viisaaksi päätökseksi, sillä 12.4. ne jo itivät ja kasvoivat siitä eteenpäin vauhdilla. 20.5. siirsin ne ulkoruukkuihin ja maahan takapihalle kirsikkapuun viereen. Kukkien avautumista on ollut hauska seurata, koska aikamoista värikimaraa sieltä on ilmestynyt. "Kaulukset" ovat jääneet vielä aika pieniksi, mutta nättejä kukkia silti ovat. Mielenkiinnolla odotan kuinka isot juurakot ne ovat ehtineet kesän aikana kasvattaa. Jos niissä yhtään on kokoa, yritän taatusti nämä ihanuudet talvettaa.

'Summer Reggae't kirsikkapuun kainalossa.

Mattimyöhäisten joukkoon lukeutuu tämä nimetön hörselö, jonka olen saanut miehen työkaverilta. Se ei oikein tahdo ehtiä kukkia kesän aikana ja kukat ovat aina vähän epämuodostuneita. Samoin vanhan kannan viininpunainen längelmäkeläinen taitaa tänä vuonna jättää kukkimiset vähiin, sillä se on vasta availemassa ensimmäisiä nuppujaan. Sen avautuva kukka ikuistui kuvaan aika huikean violettisena. Kaulusdaaliat 'Night Butterfly' ja 'Bumble Rumble' eivät kukkineet ollenkaan. 

Ostin toukokuulla Stockmannilta silmiini osuneen tarjouspussukan gladioluksia. Maksoin kympin neljäkymmentä mukulaa sisältävästä pussista. Pussin kuvassa oli aika kivoja värejä, joita toivoin saavani. No, ruukkuihin istuttamani kasvit joutuivat ripsiäisten tuhoamiksi, joten suurin osa niiden väreistä jäi arvoitukseksi. Mutta maahan istuttamani mukulat kasvoivat ihan komeasti ja kukkivatkin jopa. Nekin aloittivat kyllä alkuun kasvunsa ruukuissa. Kukat tosin olivat aika eri värisiä kuin pussin kuvassa. Mutta muutamia ihan kivojakin värejä niistä putkahti.

Tässä vähän hempeämpää osastoa.

Nämä kaksiväriset pinkin ja keltaisen yhdistelmät olivat mielestäni upeita. Yksiväristen keltaisten kanssa ne näyttivät tosi kivoilta. Merkkasin nuo kaksiväriset, jos niistä vaikka olisi säilytettäväksi. Ei ole kokemusta siitä kuinka hyvin gladiolukset saa kukitettua uudelleen. Olen siinä käsityksessä, että mukula kukkii vain kerran ja kasvattaa uuden mukulan, jonka voi sitten talvettaa. Ja sen pitäisi sitten kukkia seuraavana kesänä, jos se on tarpeeksi iso.

Ripsiäiset tuhosivat myös ruukuissa kasvaneet tuoksumiekkaliljat ja ruostekukat. Niiden nuput ruskistuivat, eikä niihin tullut ollenkaan kukintaa.

Kalla 'Havana'.

Ostin keväällä alesta myös pari kallan mukulaa, kun vastaan tuli niin hienon värinen kuva pussin kyljessä. Innoittajana toimi Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko, joka on kasvattanut upeita kalloja kesällä ruukussa hyvällä menestyksellä. Pitihän minunkin siis kokeilla. Istutin mukulat saviruukkuun ja annoin sen olla alkuun kasvihuoneessa. Kasvua saikin odotella todella pitkään, mutta lopulta muutama piippa pilkisti mullan pinnalle. Tosin nämä kaunokaiset jäivät noin viisitoistasenttisiksi, mutta vallan hienoja värejä ne tarjosivat. Jospa ne tulevina vuosina voisivat kasvaa isommiksi ja kukkia runsaammin. Näitä kyllä katselisi ihan mielikseen. Kukinta on kestänyt pitkään ja kukat ovat muuttuneet koko ajan tummemmiksi.

Heinälilja on ollut ruukussaan välillä kasvihuoneesssa ja välillä ulkona. Se on tehnyt noita ihastuttavia vaaleanpunaisia kukkiaan pitkin kesää aina muutaman kerrallaan. Se on talvetettava sisällä. 

Sitten vielä yksi tällainen pikkuruinen kaunotar. Tämä on kaarilija eli Cyrtanthus mackenii, joka kukki kesällä kasvihuoneen suojissa. Voiko mitään tämän suloisempaa olla edes olemassa?!

Kesäkukat 2026 (osa 1)

Tänä vuonna minulla oli kasvatuksessa aika iso kattaus kesäkukkia, kuten tavallista. Tämä innostus siemenkasvatuksiin aiheuttaa yleensä sen, että kaikkea on ihan liikaa, enkä ehdi ajoissa kaikkia koulia tai siirtää isompiin ruukkuihin tai maahan kasvamaan. Tai ehkä minä ehtisinkin, mutta kun tila loppuu pihasta kesken. Sitten minulla lopulta pyörii riutuvia kasveja pikkuruukuissa, dynoissa tai parvekelaatikoissa syksyyn asti. Ja kesäkukkien lisäksi on tietysti vielä perennojen ja hyötykasvien siemenkasvatukset.

Olen katkonut ja kaivanut ylös jo osan kesäkukista. Keräsin isotsinniaa. kultatsinniaa, revonhäntää, koristehirssiä ja jättiverbenaa ulkopöydälle maljakkoon ilahduttamaan vielä hetkeksi.

Tämmöisen pienen alustuksen jälkeen voidaankin siirtyä sitten asiaan. Kokosin tähän ensimmäiseen osaan tämän vuoden kesäkukat, jotka olen siis kasvattanut siemenestä. Juurakko- ja mukulakasvatit tulevat toisessa osassa, jotta sain vähän lyhennettyä tarinaani.

Kesäkukkahommani alkoivat sisällä jo heti tammikuussa, kun innostuin kokeilemaan orvokkien kasvatusta siemenestä. Tai no, orvokithan ovat kaksi- tai monivuotisia, mutta osaa niistä kasvatetaan ihan vain kesäkukkana. Itsellänikin oli vähän tämä ajatus niiden kanssa. Olen tehnyt niiden kasvatuksesta omat postaukset, joten ei niistä tässä sen enempää.

Tammikuussa kylvin sisälle myös jättiverbena 'Vanity'a ja helmikuun alussa tavallista jättiverbenaa. Kokeilin ensin itämistä ilman kylmäkäsittelyä, sitten laitoin ne jääkaappiin 3-4 viikoksi, joka sitten vähän buustasi itämistä. Mutta aika laiskasti kumpikin tuotti taimia. Mutta en minä niitä kymmeniä olisi tarvinnutkaan. En ole aikaisemmin kasvattanut jättiverbenaa. Joskus kokeilin ja epäonnistuin. Itseasiassa innostuin niistä vasta Slovenian-matkamme jälkeen, kun näin siellä kasvitieteellisessä puutarhassa hienoja istutuksia, joissa niitä oli käytetty runsaasti. 

Helmikuulla tein testikylvöjä sisälle kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy'stä, lobelioista ja kesäharsosta. Kylvin myös hopeaeukalyptusta. Lobelioiden ja kesäharson kanssa meinasi mennä hermot. Lobelioista sain muutaman kituvan taimen ja kesäharsot kuolivat purkkeihin pikkuisina minitaimina. Hopeaeukalyptus on kasvanut niin hitaasti, että kärsivällisyys on ollut senkin kanssa koetuksella.

Maaliskuulla kylvin sisälle kesäleimu 'Cherry Caramel'ia, kesäpäivänhattu 'Rustic Dwarf'ia, leijonankita 'Orange Wonder'ia ja tarhaneilikka 'Enfant de Nice'ä. Sen jälkeen tein kaikki kylvöt kylmään kasvihuoneeseen.

Rapunpielen tynnyreissä oli tänä vuonna samettikukkaa, lobeliaa, purppurarevonhäntää ja italianpantaheinää. Jänönhäntääkin oli alkuun, mutta ne kukkivat ulos niin nopeasti, että poistin ne istutuksesta, kun sade piiskasi ne makuuasentoon. Näistä kaikista ainoastaan lobeliat aloittivat kasvunsa sisällä, mutta nekin pääsivät kasvihuoneeseen jo 15.4.

Persoonalliset samettikukkani omista siemenistä.

Kerään joka vuosi omista samettikukista siemenet ja kasvatan niistä uudet kesäkukat. Alun perin minulla on ollut kolmea erilaista samettikukkaa, jotka ovat risteytyneet keskenään, ja minulle tulee varsin kirjavaa joukkoa samettikukkaa. Tykkään niistä kovasti. Tänä vuonna kylvin samettikukat kylmään kasvihuoneeseen maaliskuun lopulla. Siellä ne itivät reilussa viikossa, ja sain tanakoita taimia. Omieni lisäksi minulla oli kasvatuksessa samettikukka 'Fireball'ia. Nyt sekin pääsee rikastuttamaan samettikukkieni geenipankkia. 

Samettikukka 'Fireball'.

Italianpantaheinä 'Red Jewel'it jäivät tynnyreissä vähän vaisuiksi, mutta kukkapenkissä ne kasvoivat hiukan paremmin. Mutta ei niistä sielläkään mitään jättikorkeita tullut. Kukkapenkissä kasvaneista osa oli hauskasti vihreitä, vaikka niiden piti olla tuollaisia tummanpunaisia.

Italianpantaheinä 'Red Jewel' ja koristeporkkana 'Dara', jonka kukintaa
sai odottaa tosi pitkälle loppukesään.

Purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains'.

Tsinnioista oli tänä vuonna kattauksessa mukana isotsinnia 'Oriole'a ja 'Envy'ä. Kuvassa 'Oriole' kultatsinnia 'Chippendale'n kera. 'Envy't kasvoivat ja kukkivat tosi huonosti. Kultatsinnia on minulla kukkinut hyvin parina viime vuonna. Mutta ehdottomasti ensi kesänä laitan kyllä loistotsinnioita, jotka ovat matalampia ja kukkivat mahdottoman hienosti. Niitä minulla on ollut aikaisempina vuosina. Tänä vuonna ne jäivät jostain syystä laittamatta, vaikka siemeniäkin olisi ollut.

Kosmoskukka 'Rubenza'.

Kosmoskukkien kanssa on alkanut viime vuosina jännittää alkavatko ne kukkia ennen talvea. Yhtenä kesänä minulla oli parimetrinen viherkasvusto, johon ei tullut ennen syksyä kukan kukkaa. Tänä vuonna sitä pelkoa ei ollut, sillä molemmat kylvämäni kosmoskukat kukkivat jo hyvissä ajoin kesällä. Varsinkin punainen 'Rubenza' oli todella voimakaskasvuinen ja kukki runsaasti. Kaksivärinen 'Cosimo Red and White' ei ollut ihan niin innokas, mutta kyllä sekin onneksi kukki. 

Kosmoskukka 'Cosimo Red and White'.

Tämän kesän ehdottomaksi kesäkukkasuosikikseni nousivat nämä kesäpäivänhatut. Ne ovat kukkineet ihan uskomattoman hienosti heinäkuun puolivälistä alkaen ja ovat edelleen täydessä kukassa ja nuppuja on paljon. Aikaisemmin meillä ei ole ollut kukkapenkeissä kauheasti tilaa laittaa sinne kesäkukkia perennojen joukkoon, mutta talven vietyä ison kultatyräkin ja kaivettuani ylös ja pienennettyäni myös tarha-alpia sen vierestä, tulikin penkkiin yllättäen paikka vapaaksi. Lykkäsin nämä siemenkasvattini siihen.

Kesäpäivänhatuissa oli kahta eri lajiketta. Tummanpunaista 'Cherry Brandy'ä ja kellanoranssia 'Rustic Dwarf'ia. 'Cherry Brandy' on minun silmääni vähän synkkä, ja pidänkin enemmän noista iloisen kirjavista 'Rustic Dwarf'eista. Osassa niiden terälehdissä on taas luontoäiti sutinut hienosti pensselillään. Joukossa on myös yksiväristä keltaista tuolla kivalla tummalla keskustalla.

Kesäpäivänhattu 'Rustic Dwarf'.

On ne vaan niin nättejä!

Kesäleimuja kylvin kolmea erilaista, mutta vain kaksi niistä itivät. 'Blushing Bride' ei suostunut ollenkaan nousemaan pintaan. Mutta onneksi etanaan sisälle maaliskuun alussa kylvämäni 'Cherry Caramel' ja maaliskuun lopussa kasvihuoneeseen kylvetty 'Sugar Stars' itivät hyvin. Laitoin ne vierekkäin penkkiin kasvamaan, ja niistä muodostuikin vähän hullunkurisen näköinen combo. Värit ihan natsaisivat muuten, mutta tuo sininen 'Sugar Stars' näyttää kirsikkakarkin vierellä jotenkin levottomalta. No, meillä eivät muutenkaan ole kukkapenkit niin justiinsa, joten eipä tuo ole haitannut.

Kesäleimut 'Cherry Caramel' ja 'Sugar Stars'.

Leijonankita 'Orange Wonder'.

Leijonankidoista kasvatin tänä vuonna 'Orange Wonder'ia ja 'Madame Butterfly Bronze with White'a. 'Orange Wonder'in väritys sulatti sydämeni heti alkuunsa. Se on aivan käsittämättömän hieno yhdistelmä keltaista, oranssia ja vaaleanpunaista. Tosin taimien joukkoon tupsahteli myös vaaleanpunavalkoista versiota, mutta kauniitahan nekin olivat. Myös muutama ihan viininpunainen yksilö ilmestyi. '

'Orange Wonder'ia monessa värissä.

Leijonankita 'Madame Butterfly Bronze with White'.

'Madame Butterfly Bronze with White' taasen jätti minut vähän kylmäksi. Se on ehkä hiukan liian hörsylä minun makuuni. Tai sanotaanko näin, että pidän enemmän noista tavallisen mallisista leijonankidoista. Madamet kylvin kasvihuoneeseen 6.4.

Tuoksuherne 'Royal'.

Mennyt kesä ei ollut tuoksuherneille paras mahdollinen. Ainoat minulla kunnolla kukkineet olivat nämä vanhat tutut, omista siemenistä kasvatetut 'Royal'-sekoituksesta lähtöisin olevat tuoksuherneet, jotka lykkäsin ihan kylmiltään kasvihuoneen suojista ulos lavakaulukseen 18.4. Aurinko ja tuuli kuivattivat taimet ihan valkoisiksi, mutta juuret olivat hyvät ja niistä kasvoikin lopulta kunnon pöheiköt. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että kylvän tuoksuherneet keväällä suoraan kylmään kasvihuoneeseen ja saan tanakoita taimia.

Tuoksuherneistä 'Cupid Pink', 'Prima Ballerina' ja 'Old Spice Henry Eckford' kukkivat todella surkeasti. Siihen vaikutti varmasti osaltaan se, ettei minulla ollut niille paikkaa alkukesällä ja ne kituuttivat ahtaissa purkeissaan liian pitkään.

Silkkiunikko 'Amazing Gray'.

Silkkiunikko 'Amazing Grey'stä näin tasan yhden kukan. Puutarhassamme viihtyvä rusakko tuntui tykästyneen kasviin niin totaalisesti, että se kävi napsimasssa kaikki muut nuput parempiin suihin. Jänöjussin lempilymypaikka oli juuri näiden kohdalla, koska sieltä se aina aamuisin lähti karkuun, kun kävin pihakierroksella. Harmitti kyllä vietävästi, koska näiden siemenet eivät olleet ihan halvimmasta päästä. Olisi pitänyt aidata koko kasvupaikka, mutta siihen olin ihan liian laiska. Myös kasvattamilleni kesäneilikoille kävi samalla tavalla eli nuput napsittiin sitä mukaa, kun niitä ilmaantui. 

Sitruunaväriminttu oli ensimmäistä kertaa minulla kasvatuksessa. Se on hieno kasvi, joka tuoksuu nimensä mukaisesti voimakkaan sitruunaiselle. Sitä kasvatetaan sekä yrttinä että koristekasvina. Minulla se oli puhtaasti jälkimmäisenä, mutta sitä voi käyttää esimerkiksi teessä makua antamassa.

Ruiskaunokki 'Classic Magic'.

Kehäkukkia ja jänönhäntiä.

Kuivattuja jänönhäntiä.

Jänönhäntää ja koristehirssiä kasvatan yleensä joka kesä. Ne ovat kumpikin hauskoja kasveja. Koristehirssi on hienon näköistä kukkakimpuissa ja jänönhäntä on nätti kuivakukkanakin.

Koristehirssi 'Frosted Explotion' ilta-auringossa.

Reunuspäivänkakkara 'Snowball'.

Minulla on ollut jo monta vuotta reunuspäivänkakkara 'Tetra White Wonder'ia, mutta viime vuoden kesällä sain puutarhavierailulla myös 'Snowball'in taimen. En tiedä ehtikö se siementää vai selvisikö se talvesta, koska sen paikalla on tänäkin vuonna kasvanut sama kasvi. 'Tetra White Wonder'ia en enää kasvata siemenestä, sillä siitä on tullut jo vakiasukki meidän puutarhaamme. Tosin se vaeltaa siementaimillaan pitkin pihaa haluamaansa paikkaan, mutta sitä on helppo siirrellä. Reunuspäivänkakkarat ovat todella kiitollisia täytekasveja, jotka kukkivat väsymättä läpi kesän. Halusin nostaa ne tähän mukaan, vaikka en olekaan niitä tänä vuonna kasvattanut siemenestä.

Reunuspäivänkakkara 'Tetra White Wonder'.

Kasvatin menneenä kesänä myös purppurapipo 'Sensation'ia, mutta se ei ole ehtinyt kukkimaan. Samoin kasvatin ooppiumunikko 'Hungarian Blue'ta, mutta nekin taisivat mennä pupujussin kitusiin. En ole kyllä aikaisemmin huomannut jäniksen syövän meillä unikoita, mutta onhan tänä vuonna syöty purjotkin lavasta. Eli näköjään kaikki kelpaa meidän pitkäkorvaiselle elätillemme. Muutenhan meillä siemenpankki pitää huolen siitä, että unikoita kesäisin riittää. Eli pioniunikot ovat saaneet olla rauhassa.

Tällaisia olivat tämän vuoden kesäkukkien siemenkasvattini. Seuraavassa osassa kerron juurakko- ja mukulakasvateistani.