Äitienpäivänä

Fritillaria 'Early Fantasy'.

Äitienpäivän aurinko hellii meitä ja saa puutarhan näyttämään hyvin vehreältä. Viime syksyn uudet fritillariani ovat pakkasöistä huolimatta saaneet taisteltua itsensä kukintavaiheeseen. Vähän vaivalloista kasvua kaikilla on huomattavissa, mutta kiva on sentään kukkiakin nähdä. 'Early Fantasy'lla on hienot liukuvärjätyt kukat, jotka näyttävät tosi herkullisilta sen jännän väristen lehtien kanssa.

Fritillaria raddeana eli ternipikarililja on todella hienostuneen värinen. Hillitty ja hallittu, mutta samalla hyvin näyttävä. Iltakuvassa sen kukkien väri pääsee paremmin oikeuksiinsa. Sen seurassa kasvava 'Sunset' ei ole vielä kukkaan ehtinyt.

F. 'Sunset' kurkkii F. raddeanojen taustalla.

Vuonna 2019 siemenestä kasvatetut kuolanpionit ovat hauskasti ihan eri vaiheessa. Niiden siemenet ovat alunperin eri paikoista peräisin. Voisiko se olla vaikuttava tekijä kasvun eriaikaisuuteen? Tosin kippasin oikeanpuoleisen juurakon päälle syksyllä suojaksi multaa, kun se oli paljastunut niin pahasti. Sekin voi tietysti nyt olla syynä. 

Myös pikkuruiset juhannuspionini ovat selvinneet talvesta. Juurakot ovat selvästi kasvaneet, sillä maan päälläkin on nyt paljon tanakampaa kasvua. Sain näitä alunperin neljä kappaletta vuonna 2024 sellaisena toisiinsa juurakolla kiinnittyneenä mattona, mutta näköjään vain kaksi on enää hengissä.  

Toissapäivänä kiertelin illalla pihassa ja katselin heräileviä kasveja. Olin jo hetken ihmetellyt muutamassa kohtaa tulppaanien lehtien kuivumista, mutta en ollut jaksanut tutkia asiaa sen ihmeemmin, koska tulput oli verkotettu. Nyt nostelin verkot pois ja aloin tarkastella tulppaaneja lähempää. Ei olisi kannattanut. Meni totaalisesti ilta pilalle. Olin kuvitellut sienitauti tulip firen iskeneen, mutta totuus olikin tuttuakin tutumpi: myyrät! Tulppaanit nousivat maasta ihan kevyesti nostamalla. Tietenkin näin, koska eihän suurimmalla osalla ollut enää sipulia jarruna. Tuli hieman epätodellinen olo varsia maasta nostellessa. Toisessa kohtaa kahdestakymmenestä sipulista oli kaksi ehjää, kaksi puoliksi ja loput kokonaan syöty. Toisessa kohtaa oli kolmea eri tulppaania ja balkaninvuokkoa. Niistä suurin osa oli syöty. 

Jos asiassa haluaa nähdä jotain huvittavaakin puolta, niin olkoon se vaikka se, että olin tosiaan suojellut verkoilla kaikki nämä tulppaanit, etteivät kauriit ja jänikset pistelisi niitä poskeensa. No, eivät pistelleet, mutta vihollinen tulikin ihan eri suunnasta. Verkotus olisikin pitänyt olla maan alla!

Osasta sipuleista oli jyrsitty vain alaosat, osa oli kadonnut kokonaan. Todella isoja ja komeita sipuleita oli mennyt parempiin suihin. Jotenkin alkaa tulla sellainen olo, että nyt pitää tulppaanit unohtaa muutamaksi vuodeksi. Toivottavasti muistan tämän vielä syksyllä, kun kaikenmaailman houkutuksia alkaa ilmestyä tarjolle!

 

Onneksi ihan kaikkia tulppaaneita ei sentään ole syöty. Vähän lohtua kaiken hävityksen keskellä tuovat auringossa kilpaa hehkuvat 'Showwinner', 'Quebec' ja 'Shogun'. Kaikki aivan ihania herkkuja!

Myös hiljainen kansa eli kotkansiipisaniaiset alkavat hitaasti rullailla itseään auki. Ne ovat ympäristön ruskeudessa varsin raikkaan pirteitä ilmestyksiä.

Sormivaleangervotkin alkavat herätä tähän kevääseen ja nousevat mullan alta hassuina, ruskeina pötkylöinä, jotka näyttävät ihan kuolleilta. Taustalla marhanliljojen iloisenvihreä palmumetsä.

KERROTUN VALKOVUOKON MYÖTÄ 

TOIVOTTELEN KAIKILLE ÄIDEILLE

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!