Puutarha alkaa olla täynnä syksyisiä värejä

Kiinanlaikkuköynnös.

Puutarha alkaa selvästi valmistautua talvilevolle, mutta vieläkin muutamat kasvit jaksavat jopa kukkia. Lokakuun alku onkin ollut yllättävän lämmin. Se on mahdollistanut monelle kasville jopa uudelleen kukinnan. Loppuviikolle on ennustettu kuitenkin viileneviä öitä, ja jopa sana ensilumi on kuultu meteorologien suusta.

Saimme vietyä peräkärryllisen tavaraa kaatopaikalle. Sinne lähtivät lavakaulukset, maisemointikankaat ja vajan perskaantunut ramppi. Yritän kompostoida tontilla mahdollisuuksien mukaan suurimman osan puutarhajätteestä, mutta nyt pistin kuormaan mukaan myös ikävimpiä juurakoita, joita en halua pyöritellä kompostissa vuodesta toiseen. Piha alkaa olla nyt jo hyvällä mallilla talvea ajatellen.

Pergolassa kiipeilevät kiinanlaikkuköynnös ja villiviini esittelevät meidän pihassa aina parhaat syysvärit. Nautin tästä värien ilotulituksesta senkin takia, että olen odottanut pergolan kasvien kasvamista kymmenen vuotta. Yksi iso villiviini on ehtinyt kuollakin tässä vuosien saatossa, mutta nyt voin sanoa pergolan katonkin olevan kunnolla peittynyt kasveihin.

Villiviini.

Meilläkin villiviini on jo muuttunut osittain ihan punaiseksi, mutta minä pidän ehkä eniten tästä vaiheesta, kun lehdissä on runsaasti eri värejä ja varsinkin noita oranssin sävyjä. Aurinko saa koko pergolan hehkumaan.

Jos villiviini on syksyllä upean punainen, niin kyllä valkoalpikin osaa väriä näyttää. Se tuntuu ikään kuin kukkivan uudestaan noilla punaisilla lehdillään. Vielä pieni valkoinen kukintokin sinnittelee. Pidän kovasti valkoalpista, koska sillä on aina upeana pysyvä lehdistö ja pitkä kukinta.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ei myöskään viileitä syyssäitä pelkää. Se on kukkinut 'Huvitus'-omenapuun kyljessä jo pitkään. Olen kyllä ihan kummalliseen paikkaan sen joskus laittanut. Eihän se näy sieltä mihinkään! 

Yksi kimalainenkin näkyy vielä eksyneen syysasterin kukkaan.

Ametistiukonhattu 'Arendsii'sta kerroinkin jo aikaisemmin. Se on ehtinyt kukkia tänä vuonna ihanan pitkään, kun aina se ei ehdi kukkia ollenkaan. Sen kukkavarret keikkuvat korkeuksissa ja isot, loistavan siniset kukat näkyvät kauas. Se juurelta löysin muuten nuppuisen syysasterin, jolla näytti olevan tulossa paljon punaisemmat kukat kuin 'Patricia Ballard'illa. Olisikohan se kauan kadoksissa ollut 'Crimson Brocade'?!

Myös perennalobeliat ovat ihmeen kylmää sietäviä kasveja. Lobelia siphilitica kukkii vieläkin ja se onkin tehnyt muutaman tosi muhkean kukkavarren. Valkoinen versio 'Alba' on jo lopettanut kukintansa. 

Keväällä tilaamani jouluruusut ovat varmaan kaikki vääriä. Enpä ole kovin yllättynyt. Kauniitahan ne ovat, mutta kun minä haluaisin tietää kasvieni nimet. Tuo tummemman punainen on kukkinut jo vaikka kuinka pitkään nyt loppukesällä ja syksyllä. Vaaleareunaisempi aloitti vasta syyskuun puolella. Joitain 'Ellen'eitä näiden kaikkien piti olla. No, odotellaan kevääseen ja katsotaan millaista kukintaa silloin saadaan ihailla.

Syysmyrkkyliljat hämmästyttävät joka syksy kukinnallaan. Vaikka tiedän missä ne kasvavat, melkein säikähdän, kun huomaan vaaleiden haamujen pyrkivän esiin mullan alta. Kukat ovat todella huomiota herättävän värisiä muuten lakastuvassa puutarhassa.

Tätä tämän vuoden uutta tyräkkikaksikkoa käyn melkein päivittäin ihailemassa, koska pelkään, ettei keväällä ole enää mitään ihailtavaa. Kirjavalehtinen tyräkkiristeymä 'Ascot Rainbow' ja tummalehtinen mantelityräkki näyttävät tosi kivalta yhdessä, mutta ovat kumpikin aika lailla talvenarkoja. Mantelityräkkiä olen kokeillut meillä jo monta kertaa ja ajattelin hakata vielä kerran päätä tiiliseinään sen kanssa. Nyt se on ainakin eri puolella puutarhaa, jos sillä nyt on mitään merkitystä. 'Ascot Rainbow'ta myydään näköjään syysistutuksiinkin yksivuotisena, ja se ei oikein hyvin meidän talviamme taida kestääkään. Mutta kokeilla täytyy.

Tammen alle istuttamani kirjavalehtinen maksaruoho 'Atlantis' kukkii vielä keltaisin kukin. Se näyttää aika hauskalta pudonneiden lehtien keskellä. Senkin talvenkestävyys meillä on vielä arvoitus, koska hankin senkin vasta tämän vuoden kesällä.

Jouluruusun tavoin syysvuokot ovat kukkineet väsymättä loppukesästä syksyyn. Alkuviikon kovat tuulet vähän  taivuttelivat niiden pitkiä varsia, mutta eivät ne sen enempää olleet tuulista moksiskaan. Ne olivat levittäytyneet kirsikkapuun alla jo pienten juhannuspionin taimieni päälle ja minun piti vähän kurittaa niitä. Siirsin syysvuokkoja muutamaan kohtaan, missä ne näkyvät toivottavasti paremmin kuin tuolta puun alta. Minulla on näköjään joku ihme pakkomielle istutella kasveja liian lähelle puita. Ei vaankaan. Syynä on tietysti aikanaan ollut se, että puu on ollut pieni taimi, ja myös syysvuokot ovat puun ohella kasvaneet aika lailla vuosien kuluessa. Ja olihan tuo penkkikin, jossa ne kasvavat, alkuun huomattavasti pienempi.

Komeamaksaruohot kukkivat nimensä mukaisesti komeasti ja näyttävät varsin kivalta syysauringon pehmeässä valossa. Taustalla huojuvat syysvuokot korkealla maksaruohojen yläpuolella. Olenpa onnistunut ikuistamaan nippuun keräämäni perennatuetkin näköjään kuvaan. Tulipahan otettua autenttinen syyskuva!

Ja entäs sitten nämä minun hurjan väriset tämän vuoden siemenkasvatukseni. Loistosädekukka 'Arizona Sun' on ollutkin hanakka kukkija alkuun päästyään. Mitä pidemmälle syksyä on menty, ovat kukat koko ajan pienentyneet, mutta uutta nuppua ne puskevat yhä vaan. Sen kukinta-ajan luvataankin olevan heinäkuusta aina syys-lokakuulle asti. No, se pitää kyllä paikkansa. Sen sanotaan olevan lyhytikäinen perenna, joten katsotaan kuinka sille talvella käy.

Etuovelta olen jo aikaa sitten laittanut samettikukat kompostiin. Nostin ruukussa kesän kasvaneen pensasbasilikan rappusille ja se saa meillä toimittaa syysistutusten virkaa, kun en niitä itse muuten sen ihmeemmin harrasta. Pensasbasilika on hauskan näköinen, vaikka kukinta on siltäkin jo ohi. Vain muutamia yksittäisiä kukkia vielä näkyy. Lehdetkin ovat raukalta jo melkein pudonneet. Mutta minusta se sopii juuri tuollaisena syksyn päiviä ilahduttamaan!