Huonekasvien on aika palata sisälle

Yöt alkavat olla jo yllättävän viileitä ja taitaa olla siis aika kantaa kesän terassilla ulkoilleita huonekasveja takaisin sisälle. Yhtenä yönä, kun lämpötilan uhattiin laskevan seitsemän paikkeille, laitoin jo harsoa kasvien päälle. Ja alle kymmentä astetta on taas ennustettu. Kovin arkoja kasveja en ulos uskalla viedäkään. Esimerkiksi posliinikukkani pysyvät visusti sisällä, vaikka moni niistä varmasti pärjäisi ihan hyvin kesällä ulkona. 

Sain myös yläkerran ikkunan pestyä, joten nuo isot kliiviat ja papinkaurat voi taas asettaa huoletta ikkunan eteen. Ikkunoiden pesu on tämän hurjan kasvimäärän kanssa minulle nykyään melkoista tervanjuontia. Itse ikkunan pesu on nopea ja helppo toimenpide, mutta miljoonan kasvin siirtely ensin pois tieltä onkin sitten toinen juttu. Ja kun ne pitää vielä saada mahtumaan takaisin paikalleenkin. Ne tuntuvat jotenkin aina lisääntyvän, kun ne siirtää pois omilta paikoiltaan.

Katselin kyllä hieman kauhuissani myös tätä kasvimäärää terassilla. Mihinkähän minä ne kaikki sisällä mahdutan? No, kaipa ne on sinne pakko mahtua, kun siellä ne ovat aikaisemminkin olleet. 

Anopinkieli ja kliiviat.

Papinkaurat ja kliiviat ovat nauttineet ulkoilusta. Keltareunainen anopinkieleni on selvästi kärsinyt viileydestä ja runsaista sateista. Siltä lähti kesän aikana värit ja moni lehti on ihan kellastunut. Terassillamme ei ole katosta muuta kuin istuinryhmän päällä, joten kasvit ovat tosissaan saaneet välillä vettä yli oman tarpeen. Viikonloppuna ukkosmyteri rankkasateineen ja rakeineen osui vielä mukavasti kohdalle. Onneksi huonekasvit säästyivät, vaikka puutarhan kasvit saivat osumaa sitäkin enemmän. 

Rahapuut ovat myös viihtyneet ulkona. Ne ovat keväällä talven jälkeen ihan ruttuisia ja harmahtavia. Kesän ulkoilu saa ne taas mahtavan vihreiksi ja terhakoiksi. Oikein surettaa viedä ne taas sisälle kitumaan talveksi.

Tämä minun tavallinen rahapuuni on tosi vanha. En edes muista koska sen olen hankkinut. Sillä on paksut rungot ja se alkaa olla aika painava liikuteltavaksi. Haluan silti raahata senkin kesällä ulos. Terassilla se näyttää tosi pieneltä, mutta sisällä totuus sen koosta paljastuu.

Käärmetyräkki on myös oikein hyvässä kunnossa kesän jäljiltä. Se kasvattaa ulkona ollessaan aina noita pieniä lehtiäkin, jotka yleensä varisevat pois kuivassa sisäilmassa. 

Käärmetyräkki (Euphorbia tirucalli).

Purppuraraatokukkakin on selvinnyt ulkoilusta, vaikka välillä olen pelännyt sen ihan hukkuvan vesisateisiin. Sehän jopa kukki ulkona heinäkuun lopulla, joten ei sillä varmasti kauhean epämukavaa ole ollut. Siinä näkyy vieläkin jälkiä ripsiäisten tuhoista, joita tuli talven aikana.

Edelliskevään hassutteluostokseni aasiankriinumi 'Purpureum' on myös viettänyt kesää ulkona. Aurinko on saanut sen lehdet hienosti punertumaan tai oikeammin kai purppuroitumaan. Nimi velvoittaa. Tämähän kukki minulla viime talvena marras-joulukuun vaihteessa. Toivottavasti tämä kesän ulkoilu edistäisi tämänkin vuoden kukintaa!

Kesäaikaan on kiva kantaa huonekasvit ulos ja tehdä mullanvaihto yms. toimenpiteet siellä, niin ei tarvitse sotkea mullan kanssa sisällä. Näin tein myös Hoya australikseni kanssa. Se oli kasvanut bambukaaressaan jo niin isoksi, että jotain oli pakko sen kanssa tehdä. Se ei enää oikein tahtonut pysyä kunnolla pystyssäkään pienessä ruukussaan. Kuvaankin minun oli laitettava se pötkölleen pihakiveykselle. Bambukaaren irti saaminen oli ihan helppo juttu tuon liaanisekamelskan selvittämiseen verrattuna. Teinkin rajun ratkaisun ja napsin varsia poikki melko raskaalla kädellä. Lehtimassasta lähti varmasti kaksi kolmasosaa pois. Vaihdoin kasvin isompaan ruukkuun ja vaihdoin sille pienemmän tuen. Huuhtelin myös kastelukannulla pölyt pois sen lehdiltä. Uuteen tukeen kieputus onkin ihan oma taiteenlajinsa näillä jäykempivartisilla posliinikukilla. Tästäkin tuli kyllä varsinainen installaatio, mutta on se nyt ainakin kompaktimpi ja pysyy ehkä paremmin pystyssäkin.

Australianposliinikukka (H. australis) uudessa ruukussa suihkunraikkaana.

Välillä täytyy touhuta näiden huonekasviensakin kanssa, kun ne kesällä pakostikin jäävät vähän paitsioon, kun minä häärään puutarhassa!