Elokuun alun juttuja

Elokuu on pyörähtänyt jo käyntiin, ja puutarha on ryöpsähtänyt lähes viidakkomoodiin. Tänä kesänä moni perenna on yllättänyt minut runsaalla kukinnallaan, vaikka talvi tuntui toisille taas olleen todella vaikea. Yksi ihanimmista yllättäjistä on tämä mieheni mummun peruja oleva kirjoukonhattu. Kasvupaikan vaihto hieman varjoisampaan paikkaan tuntui tekevän sille hyvää, eikä se ole koskaan meillä kukkinut näin upeasti kuin tänä vuonna. Muistan kuinka nuorempana pidin ukonhattuja jotenkin synkkinä ja pelottavina kasveina. Varsinkin sitä ihan tavallista tummansinistä versiota. Näin varttuneemmalla iällä olen tykästynyt niihin kovasti. Eikä tämä kaksivärinen ukonhattu ainakaan ole mitenkään synkkä, päinvastoin!

Toinen perinteinen maatiaisperenna syreenileimu on myös jo kukassa. Minulla on tätä kaksiväristä versiota itselläni. Ja toivottavasti kohta yksiväristä lilaakin. Puutarhaystäväni kävi Särkän perennataimistolla ja toi minulle sieltä sellaisen. Olen luopunut muista jalostetummista syysleimuista lähes kokonaan. 'Osmo Heikinheimo' on niin hienon värinen, että se sai luvan jäädä.

Syreenileimu eli syreenifloksi.

Jaloängelmäkin kuuluu näihin loppukesän kukkijoihin. Se on niin valtavan suloinen noiden helmiä muistuttavien nuppujensa kanssa. Minulla pitäisi olla sitä valkoisenakin, mutta eipä ole näkynyt.

Hoplaa! 
Kimalaisella on vaikeuksia mahtua jaloängelmän pieneen kukkaan.

Sitten hieman lilja-asiaa. Tarhasarjaliljojen alkaessa olla kukintansa loppupuolella on erilaisten torvikukkaisten hybridililjojen vuoro. Niidenkin kohdalla minulla on tapahtunut jonkinlainen mielenmuutos, sillä en ole näistä tötteröliljoista aikaisemmin niin kovin piitannut. Mutta nyt huomaan niiden määrän lisääntyneen meidän puutarhassa. Juuri juttelin toisen puutarhaystäväni kanssa tästä kuinka mieltymykset muuttuvat iän myötä. Inhokista saattaa ajan myötä tullakin suosikki ja päinvastoin. Keräsin tähän muutamia näin heinä-elokuun vaihteessa kukkivia liljoja.

Tarhasarjalilja 'Blacklist'.

'Easy Whisper' on jännän näköinen, koska sillä ei ole ollenkaan heteitä. 

Kuningasliljat kukkivat tänä vuonna tosi matalina.

Lilium nepalense on aika herkku se päältä että sisältä. 
Se on keväällä hankittu, ja se teki vain tämän yhden kukan.

OT-lilja 'Eastern Moon'kin on uusi tulokas ja varsin kaunis sellainen.

Trumpettililja 'African Queen'.

OT-hybridi 'Rising Moon'.

LA-hybridi 'Royal Sunset'.

AOA-lilja 'Avalon Sunset'.

Puutarhaystävä toi minulle Särkän perennataimistolta myös aasianlilja 'Aelita'n.
Sen väritys on, sanotaanko nyt kauniisti...persoonallinen.

Liljoista siirrytään sujuvasti päivänliljoihin. Olen hankkinut jo vuosia sitten päivänlilja 'Mauna Loa'n. Se kukki joskus aikojen alussa, sen jälkeen se on viettänyt hiljaiseloa. Tänä vuonna on ilmeisesti tullut vettä tarpeeksi, tai mikä muu lienee ollut syynä, ja se on nyt herännyt kukkimaan. Se on saanut nimensä havaijilaisen tulivuoren mukaan. Eikä mikään ihme, sillä onhan sen huikean oranssi väritys kuin sulaa laavaa!

Elokuussa keltainen väri alkaa lisääntyä puutarhassa. Myös syyspäivänlilja on kukkinut jo hetken aikaa. Kuvassa sillä on seuranaan siemenestä viime vuonna kasvattamani 'Bishop's Children' -daalia. Syyspäivänliljan kukkien keltainen näyttää kivalta sen tummia lehtiä vasten. Taustalla kukkii aurinkonauhus, päivänlilja 'Sammy Russell' ja värimintut. Sieltä pilkahtelee myös jokin piisku, josta en ole ihan varma mikä se niistä oikeasti on. Se on ollut tuossa neljätoista vuotta. Se on matala, sen kasvusto ei ole levinnyt, eikä se ole koskaan tehnyt muutamaa siementainta enempää. Siksi olen kuvitellut sen olevan tarhapiisku. Haitalliseksi vieraslajiksi julistettu kanadanpiisku se ei toivottavasti ole. Ikävintä asiassa on se, että näitä kahta on asiantuntijoidenkin todella vaikea erottaa toisistaan. Varminta on tietysti katkoa kukinnot ennen siementen kypsymistä.

Myös osa huonekasveista on viettänyt kesäänsä ulkona terassilla omenapuun varjossa. Välillä todella viileät yöt ovat hirvittäneet, mutta hyvin ovat sisäkasvit selvinneet niistäkin. 

Ainakin vanhakantaiset kliiviani ovat ulkona viihtyneet erinomaisesti. Ne ovat nyt parhaassa kukassaan ja lehdet pörhistelevät todella tumman vihreinä. Ovatpahan nekin saaneet kesällä tarpeeksi vettä kaatosateissa. Sisällä kun minä välillä unohdan tuon kastelun ihan tyystin.

Ripsiäisten sisällä piinaama purppuraraatokukkanikin on nauttinut ulkoilmasta. Se oli tehnyt terassin aitaa vasten yhden kukan, jonka huomasin ihan vahingossa. Käänsin koko kasvin toisin päin kuvatakseni sitä. Keikautin koko painavan komeuden muutaman kerran nurin ja katkoin runsaasti varsia. 

Kärpäset olivat ihan innoissaan kukan kimpussa. Yksi taisi jopa olla munimispuuhissa kukan keskustassa, koska se ei edes lähtenyt karkuun, kun nostin kukkaa sitä kuvatessani. Raatokukan kukka tuoksuu siis mätänevälle lihalle (mistä sen karu nimikin juontuu), ja haju houkuttelee kärpäsiä munimaan kukkiin. Samalla kukkien pölytys hoituu näppärästi. Aika kätevä juttu kasvin kannalta. Kärpäsen kannalta ei ehkä ihan yhtä hyvä asia.

Tulipas nyt paljon juttua samaan postaukseen, mutta kun niin paljon kaikenlaista ihanaa puutarhassa!