27 toukokuuta 2026

Aamu- ja ilta-auringon leikkejä

Aamu- ja ilta-auringon leikittelyä on hauska seurata puutarhan kasveilla. Välillä piha on kuin joku keijukaisten satumaailma, ja monia yksityiskohtia täytyy oikein pysähtyä hartaasti ihailemaan. Pieniä hyönteisiä, avautuvia lehtiä ja nuppuja on kiva bongailla. Tekee sielulle hyvää hiljentää välillä vähän tätä nykyihmisen kiivasta tahtia ja kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin ympärillämme. 

Itse olen kovin ihastunut tähän tammen alla olevaan kohtaan ja siinä kasvaviin kasveihin. Aamuaurinko sai kohdan näyttämään jopa hieman salaperäiseltä. Sormivaleangervot, kotkansiipisaniaiset ja hopeatäpläpeippi ovat kasvaneet tuossa monta monituista vuotta yhdessä. Ja aina vaan joka ikinen kevät niiden yhdistelmä jaksaa minua ilahduttaa, kun kasvit alkavat nousta. Penkki on aika kuiva ison puun juurella, mutta se ei tunnu kauheasti häiritsevän muita  kuin hopeatäpläpeippiä, joka pysyy aika maltillisen kokoisena. Oma peippini on violetinlilakukkaista, Virosta löysin vaaleanpunakukkaista sen joukkoon. 

Vanhat 'Blushing Appeldoorn'it jaksavat nousta kukkapenkin vihreyden keskeltä uskollisesti joka vuosi. Niiden väritys on ihan huikea. Ne ovat muutenkin kiitollisia tulppaaneita, pysyvät pitkistä varsistaan huolimatta hyvin pystyssä. Aamuaurinko teki taikojaan niidenkin kanssa.

Vuorijumaltenkukat ovat alkaneet availla nuppujaan, jotka ovat kuin koruja. Jumaltenkukkien kukat ovat täynnä hienoja yksityiskohtia ja niiden väri yhdistettynä tuohon lehtien vihreyteen on varsin makoisa. Myös tummat kukkavarret tuovat oman hienon lisänsä kokonaisuuteen.

Kultatyräkki 'Purpurea'.

Isoimpia talven aikana tulleita menetyksiä ovat valtavan iso kultatyräkkini, jonka juurakossa myyrät tuntuvat myllänneen oikein urakalla, eikä siitä ole kuin pieniä alkuja näkyvissä. Samoin himalajantyräkkini, joka puski keväällä kummallista kasvua juureltaan, tuntuu kuolleen pystyyn. Onneksi sentään kultatyräkki 'Purpurea' on selvinnyt hengissä. Ja ihana metsätyräkki on myös hengissä ja voi hyvin. Sen väritystä jaksan ihailla läpi kevään. Mantelityräkkiä en ole saanut yrityksistäni huolimatta selviämään yhtä talvea pidempään.

Metsätyräkki.


Hieman samoissa sävymaailmoissa metsätyräkin kanssa on täpläkurjenpolvi 'Espresso'. Sen tummanvihertävän/ruskeiden lehtien ja vaaleanpunaisten kukkien muodostama yhdistelmä on sellainen, etten tänä päivänäkään tiedä pidänkö siitä vai en. Siksi se onkin hyvin loogisesti kukkapenkissä ihan paraatipaikalla.

Rosoesikko (Primula polyneura) nousee keväällä aina villatakkiin kietoutuneena. Sen karvaiset kukkavarret ovat aika huvittavan näköisiä.



Valkoinen särkynytsydän oli hätää kärsimässä tarhatyräkki 'Fen's Ruby'n yrittäessä jyrätä sen ihan kokonaan. Pelastin raukan tyräkin puristuksesta ja se alkoikin nostella sydämellisiä kukkavarsiaan alta aikayksikön.

Särkynytsydän ja taustalla kukkiva tarhatyräkki 'Fen's Ruby'.


Myös pinkki särkynytsydän aloittelee kukintaansa. Särkynytsydän on minun mielestäni tässä vaiheesssa kauneimmillaan, kun sydämistä osa on vielä supussa ja aukeavat pikku hiljaa vuoron perään.

Enkeliperhoangervon nupuissa keikkui pikkuruinen hämähäkki verkkoineen. Yritin olla häiritsemättä pikkukaveria kuvaamisellani. Tosin kovaa puhaltava tuuli taisi häiritä sitä minua enemmän.


Enkeliperhoangervon vierellä kasvavan nuokkusara 'Majken'in nimensä mukaisesti nuokkuvat tähkät ovat todella kauniita.


Joka kevät seuraan suurella mielenkiinnolla ukkolaukkojen nuppujen kuoriutumista suojuslehdistään. Laukat ovat muutenkin mielestäni kaikin puolin hauskoja kasveja. 




Olen ollut enemmän kuin ihastunut tähän upeanväriseen liljatulppaani 'Purple Doll'iin. Väri on käsittämättömän hieno ja eri valoissa se muuntuu hienosti. Kukan muoto on myös kauneimpia, mitä olen tulppaaneilla nähnyt. Sen seuraan on istutettu liljatulppaani 'Elegant Lady'a, joka ei tietenkään ole suostunut kukkimaan samaan aikaan, niin kuin minä olen puutarhaunelmissani syksyllä haaveillut. Tai enhän minä edes voi olla varma mitä noista nupuista lopulta aukeaa!

'Purple Doll'.



Kasvihuoneessa leijuu taas sulotuoksu. Lukinlilja 'Sulfur Queen' on avannut kukan paprikoiden seurassa. Sen väri on upea, pehmeän keltainen, ja siihen yhdistettynä nuo nielun vihreät viirut ja tummempi keltainen, nam! Tämä on viime kesän sipuleita, jonka talvetin kellarissa. Irrotin siitä sivusipulit maaliskuun alussa ja istutin sen uudelleen. Myös sivusipulit istutin erikseen. Kasvihuoneessa ne ovat olleet jo jonkin aikaa.


 

Terassilla daalia 'Totally Tangerine'lla on jo ensimmäinen iso nuppu. Viime postauksessani väitin sen olevan 'Skyfall'. Kasveja on niin paljon, että välillä menee itsekin niiden kanssa sekaisin😅


1 kommentti:

  1. Upeaa, sekä kuvat että ihmeiden nimet. Itse en enää jaksa puutarhatouhua ja pian on jäljellä vain syysanemonit. Sitä vastoin katselen vaikka kuinka pirteänä öistä tähtitaivasta, ikkunasta joka on aivan sänkyni vieressä. Ei tarvitse edes nousa ylös hoipertelemaan jos jättää verhot sivuun nukkumaan käydessä. Varjoja, valoa, eikö tuolla mene joku satelliitti pohjoista kohti? Mikä tuo kirkas tähti on? Otava, kaikki seitsemän tallella. Tähtikarttakin on, mutta vaikea asentaa ja tulkata.

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!