Alasleikattuja ja uudestisyntyneitä

 

Osa huonekasveistani oli kesällä ulkona katottomalla terassilla, eivätkä kaikki siitä todellakaan nauttineet. Välillä yöt olivat tosi kylmiä ja vettäkin satoi toisinaan vähän liikaa. Ja sitten vielä kamala helle heinäkuussa. Oli siinä kasveilla kestämistä. Osaa kasveista kiusasivat ripsiäiset jo keväällä ennen ulos vientiä, ja toivoinkin ulkoilun ja ulkona olevien luontaisten vihollisten tekevän ripsuista selvää. Mutta se taisi olla turha toivo. Tosin niitä oli kyllä syyskesällä kasveissa vähemmän, kun toin ne sisälle, mutta sisällä ripsiäisten invaasio taas iski. 

Syksy oli monelle huonekasville todella vaikeaa aikaa, vaikka minulla on runsaasti kasvivaloja käytössä. Suurin syy kasvien kärsimyksiin olivat kuitenkin nuo ripsut, jotka viihtyvät luvattoman hyvin tietyissä kasveissa. Toisaalta se on hyväkin asia, koska voin käyttää esimerkiksi kultaköynnöstä houkuttelukasvina, koska en siitä itse niin välitä. Leikkaan sen aika ajoin vaan alas, kun se on tarpeeksi pahasti syöty, ja annan taas kasvaa. Konstit on monet!

Laitoin tähän alkuun kuvan enkelinsiiven kukista, kun ne ovat täysin auenneina niin kauniit. Enkelinsiipi oli kesän ulkona ja se oli yksi niistä kasveista, jotka eivät ulkoilusta kovin nauttineet. Marraskuunkaktukset kärsivät myös aika yllättäen kesän ulkoilusta, vaikka ne yleensä ovat siitä innoissaan. Enkelinsiipeä en kuitenkaan ole joutunut hetkeen karsimaan ripsiäisten takia. Ihme kyllä, sillä se on yleensä niiden herkkukasvilistalla aika korkealla.

Kuvasin tähän juttuuni muutamia pahimmin ripsiäisistä kärsineitä kasveja, joita olen joutunut leikkaamaan alas.  

Isoin rahapuuni on saaanut olla kohtuullisen hyvin ripsuilta rauhassa, mutta nämä pienemmät ovat olleet hyökkäyksen kohteena sitäkin useammin. Onneksi ne lähtevät helposti uudestaan kasvuun, vaikka ne leikkaisi ihan tapille eli lehdettömiksi. Tämäkin yksilö oli jo nelikymmensenttinen, mutta pysyy nyt paljon paremmin pystyssäkin ja tuuhistuu, kun napsaisin sen poikki.

Kohtalonköynnös on ollut ripsiäisten tähtäimessä koko ajan meillä ollessaan. Nyt leikkasin syksyllä sen toistamiseen tälle vuodelle alas ripsujen takia. Nopeasti se alkaa kasvilampun alla kasvaa uudestaan ja jopa tehdä nuppuja. Onneksi minulla on jo kaksi varakasvia, jos saan tuon alkuperäisen tapettua ainaisella saksimisellani. Alakuvassa toinen pienemmistä yksilöistä, jonka myös syksyllä jouduin pätkäisemään.

Hoya bella 'Anneke Buis'.

Hoya bella 'Anneke Buis' ja 'Lida Buis' ovat myös saaneet saksimisista osansa, mutta niidenkin pistokkaat ovat hienosti juurtuneet ja alkaneet kasvaa. Näissä kahdessa ripsiäiset mellastavat mielellään.

Hoya bella 'Lida Buis'.

Ison puukaktuksenikin jouduin pilkkomaan, vaikka syksyllä toinkin sen vielä kokonaisena ulkoa sisälle. Se on sellainen rikkaruoho, ettei sitä pienet leikkuut hätkäytä. Nyt sekin on jo hienossa kasvussa.

Brasilianopuntia on niin luotaantyöntävä piikkipaatsama, että ihmettelen aina ripsiäisten mieltymistä siihen. Mutta sen mehevät lehdet taitavat olla se juttu. Sekin sietää katkaisuhoitoa hyvin ja jaksaa aina työntää uutta kasvua vaikka keskellä talvea. No, ehkä sitäkin kasvivalot hieman auttavat.

Rakas isosoihtuköynnökseni 'Borneon kaunotar' (Aeschynanthus speciosus) on minulla keittiössä jatkuvan tarkkailun alla, etteivät ripsut pääse sen kimppuun. Ihan aina en tässä onnistu, kuten kävi sen kukkiessa, kun jouduin poistamaan kukinnon alapuolelta muutamia "syötyjä" lehtiä. Kukittuaan isosoihtuköynnös innostui työntämään uutta kasvua tyveltä, mikä on ilahduttanut minua kovasti!

Pitkä talvi on vielä edessä ja yhteiselo ripsiäisten kanssa jatkuu. Ehkä pitäisi puhua jonkinlaisesta kauhun tasapainosta. Monta isoa kasvia on mennyt kompostiin. Varsinkin lehtikaktuksia. Harmittaahan se, mutta tämäkin puoli kuuluu harrastukseen.