Olen koko syksyn odotellut, josko kesän ulkona terassilla viettäneet papinkaurat kukkisivat päästyään sisälle. Tänä vuonna en jaksanut vaihtaa niille multia, kun viime kesänä pääsivät uuteen kasvupohjaan. Olisi ehkä voinut tehdä sen ja poistaa jo kukkineet vanhat ruusukkeet. Luin nimittäin jostain, että kukittuaan nuo tötteröt kuolevat. No, vielä nuo viime syksynäkin kukkineet noissa elossa töröttävät. Ehkä kasvi vain innokkaammin työntäisi uusia ruusukkeita, kun vanhoja poistaisi. Enpä tiedä. Täytyy perehtyä siihenkin asiaan. Uutta kasvua on molemmissa papinkauroissa kyllä näkyvissä. Minulla on siis kasvit sisällä kasvilamppujen alla.
 |
| 26.10.2025 |
Papinkauroja on siis kaksi ja vain toinen innostui väkertämään yhden kukinnon. Eipä niitä tosin viime syksynäkään montaa ollut. Mutta olisi toinenkin voinut edes yrittää. Toivottavasti se on vain kaveriaan hitaampi.
 |
| 28.10.2025 |
 |
| 30.10.2025 |
Melko nopeasti tuo kukinto tuolta puskee esiin. Ensin näkyvät vain vaaleanpunaiset suojuslehdet. Niiden sisältä alkaa varsinainen kukinto sitten työntyä näkyville. Kehitystä on todella mielenkiintoista seurata. Ja mikä värikimara noissa nupuissa ja kukissa onkaan!
 |
| 5.11.2025 |
Papinkauran kukinto on hämmästyttävä luonnon taideteos. Huomaa kehälehtien hienot rullat ja emien kierteiset päät!
Kukkiva papinkaurani majailee aasiankriinumi 'Purpurea'n naapurina. Sekin vietti kesän ulkona, enimmäkseen kasvihuoneessa. Molempien lehdet saivat vähän osumaa kesän aikana. Ainakin joku on niitä maistellut huolella. Aasiankriinumin alimmaiset lehdet ovat muutenkin tuollaiset ruman pätkityt, kun se on katkaistu myyntiin ja kuljetukseen sellaiseksi "haloksi". Mutta nuo uudet lehdet ovat upean väriset. Toinen papinkauroista roikkuu amppelissa lähempänä ikkunaa. Ehkäpä sille ei kasvivalo ole niin suotuisasti juuri yläpuolella niin kuin tällä toisella, eikä se siksi halua kukkia.
Kiva, kun näytit lähikuvassa nuo erikoisen kauniit kukinnon yksityiskohdat. Useimmissa kuvissa hieno taustaväri; tuo punertava/oranssinen.
VastaaPoistaMonesti kuvataan vain noita vaaleanpunaisia suojuslehtiä, kun puhutaan papinkauran kukasta. Varsinainen kukka on tosiaan tuo ihmeellinen sini/vihreä/vaaleanpunainen väkerrys hienoine yksityiskohtineen😊
PoistaMeillä on tuolla kukkahuoneessa aikas ihana oranssinen tapetti🧡Kuvissa väri vähän vääristyy.
Hmm, pakko myöntää, että papinkaura kuuluu harvoihin inhokkikasveihin. Niitä oli lapsuudenkodissani – ja äidillä on vieläkin – mutta en koskaan tykästynyt koviin, piikkireunaisiin lehtiin. Ovat jotenkin tönköt ja muovisen oloiset, ja sitten vielä päälle ne piikit :-D Kukinto on kyllä aika hieno, mutta ilmankin pärjää.
VastaaPoistaLuontoäidillä on taas mielikuvitus lähtenyt lentoon papinkauran kukkaa kehittäessään.
VastaaPoista