Vihdoinkin kädet multaan!

Tänään oli varsinainen ryynäyspäivä. Saatuani aamun vispipuurot syötyä suunnistin ulos. Aurinko pysytteli suurimmaksi osaksi pilvien takana, joten ilma oli mukavan viileä työskentelyyn. Minua on jo pitkään kiusannut etukukkapenkin vuohenputkimeri, ja nyt kävin sen kimppuun suorastaan intoa puhkuen. Viikkojen sairastelu ja makoilu on jättänyt hirveästi käyttämätöntä puutarhapuuhavirtaa varastoon!  

Eipä ole ennen multasäkkipinokaan saanut olla näin pitkään rauhassa kuin se nyt on saanut olla, kun en ole jaksanut tehdä ulkona paljoakaan. Kuvassa näkyy siis lähtötilanne. Näin kaukaa katsottuna penkki näyttää kovin mukavan vehreältä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa totuuden. 

Ihan pikkuisen oli tuota vuohenputkea päässyt kasvamaan, voi ettien että. Siinäpä sitä sitten kätten voitehia. Ja eikun hommiin.

Ja kyllähän sitä muutosta tulikin ihan kivasti. Revin rikkaruohoja sen mitä nyt järkevää oli. Penkissähän on sellainen vuosien saatossa kasvanut vuohenputken juurten verkosto, ettei sitä saa puhtaaksi muuta kuin kaikki ylös kaivamalla ja uusimalla mullat. Ja se ei enää kuulosta järkevältä touhulta. Siirsin myös säkkipinon pois kukkapenkin edestä lähemmäs seuraavaa työkohdetta.

Laitoin penkin pioneille verkkotuet valmiiksi. Tarhapioni 'Rosea Plena'lle tuki taisi tulla hieman ylimitoitetun korkea, mutta pysyypähän pystyssä kukkineen. Toinen pioni on 'Moon of Nippon', joka kyllä tuntuu pienenevän joka vuosi kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä. 

Lisäsin penkkiin uutta multaa, johon olin sekoittanut kanankakkaa. Penkissä on kaikenlaista sekalaista seurakuntaa vanhoja tulppaaneja. Ihan mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea sieltä nouseekaan. Kurjenpolvia tässä penkissä on myös montaa eri sorttia. Niistä sitten enemmän kesällä, kunhan kukkivat.

 Täältä kulmasta vuohenputken seasta löytyivät kasvuun lähteneet nuokkusara 'Majken' ja pikkuiset enkeliperhoangervon siemenkasvattini. Ja kyllähän nuo tulppaanitkin näyttävät nätimmiltä siistityssä penkissä.

Kävin päivällä välillä syömässä ja takaisin ulos päästyäni aurinko oli tullut enemmän esiin saaden tulppaanitkin avaamaan kukkansa vastaanottamaan pitkään kaivattua lämpöä. Tuuli oli silti kyllä melko kylmä paisteesta huolimatta.

Darwintulppaani 'Apricot Impression' nousee tässä talon seinustalla joka vuosi uskollisesti. Se on korkea ja näyttävä tulppaani, jolla on isot kukat. Vanhetessaan kukat saavat hienoista vaaleanpunaista vivahdetta. Se on ainoa tulppaani, joka on jo lähes kymmenen vuotta kukkinut meidän pihassa. Siihen vaikuttaa varmasti kuiva paikka eteläpuolen suojaisessa kukkapenkissä talon seinustalla. Lisäksi sipulit on istutettu ihan tuonne penkin reunaan. Sipulikukathan eivät viihdy märässä. Ja Suomen kesäkin saattaa toisinaan olla kovin sateinen. Taustalla pinkki darwintulppaani 'Lady van Eyck'.

Näistä keltaisista tulppaaneista en oikein tiedä ovatko ne niitä, mitä piti olla vai eivät, mutta kyllähän tällainen keltainen tulppaani on kuin itse kevät hehkuessaan kilpaa auringon kanssa. Näiden piti olla 'Sunrise Dynasty' -tulppaaneja, jotka kuvissa näyttävät todella paljon oranssisemmilta kuin nämä. Tosin nämäkin ovat hieman muuttuneet jo tummemmiksi. Annetaan niille mahdollisuus!

Lisää pohdittavaa löytyy keltaisten yllätysten vierestä. Näiden pitäisi olla darwintulppaani 'Orange van Eyck'iä, mutta vallan kovin punaisilta näyttävät. 

Saatuani etukukkapenkin kuntoon siirryin takapihalle. Vaikka onkin vielä luvattu kylmiä öitä, otin riskin ja istuttelin lavaan pak-choit, pinaatit ja varsiparsakaalit. Ne ovat lähteneet talvikylvölaatikoissa kasvuun ja koulinnan jälkeen asustaneet kylmässä kasvihuoneessa, joten arvelin niiden olevan riittävän karaistuneita. Ihan kaikkia en sentään uskaltanut kerralla lavaan laittaa. Lavassa kasvoi jo valmiiksi muutamia viimevuotisia valkosipuleita, joiden annoin jäädä. Talvikylvölaatikoista siirsin myös lehtikaalia, sareptansinappia ja purjoa. Tämä on nyt vähän tällaista villiä testailua, jota tykkään tehdä.

Minulla on noihin lavoihin tuollaiset muotoonommellut harsot, jotka alkavat kyllä olla tiensä päässä. Reunoissa on poikien isomummin vanhaa lakanaa😂Nämä ovat palvelleet monta kesää hienosti, mutta nyt pitäisi alkaa taas ompeluhommiin. Vähän olen kyllä kahden vaiheilla, kun lavatkin alkavat olla kohta täysin palvelleita. Ajattelin luopua niistä jo tänä kesänä, mutta en nyt sitten taida luopuakaan. Tarvitsisin kipeästi lisätilaa hyötykasveille, kun kaikki kasvimaani muuttuvat jotenkin kummallisesti aina pikku hiljaa kukkapenkeiksi.

Keisanpikarililjojen jurtta sai siis seurakseen tunneliteltan. Kuvassa lavan päällä on vain yksinkertainen harso, mutta yöksi lisäsin toisen muotoonommellun harson, kun minulla niitä kaksi kerran on. Toivotaan, että harsojen alla pärjäillään tulevat kylmät yöt!