Kylmän yön jälkeen

Hrrr, takana kylmä yö, ja lisää vielä tälle viikolle luvassa. Ollaanhan vielä huhtikuussa, vaikka jotenkin tuntuu, että oltaisiin jo pidemmälläkin kevättä menossa. Tiirailin illalla huolestuneena sääennusteita, eikä viiden tunnin pakkasjakso aamuyöstä näyttänyt kauhean kivalta. Joten ei muuta kuin pakkaamaan kasvilapsosia pakkaselta suojaan.

Kasvihuoneessa oli varsin tunnelmallista, kun virittelin sinne kynttilälyhdyt palamaan. Metalliset lyhdyt lämpiävät kivasti kynttilöillä ja luovuttavat lämpöä toivoakseni vielä paremmin kuin pelkät kynttilät. Tällä konstilla olen saanut lasikasvihuoneessa lämmön pysymään jopa kolme astetta ylempänä kuin ulkona, mikä on mielestäni jo aika hyvä tulos. 

Viime yönä lämpötila ulkona oli käynyt meillä alimmillaan -3°C:ssa (puolentoista metrin korkeudella), kasvihuoneessa mittari lattian rajassa oli mitannut alimmaksi lämpötilaksi +0,4°C. Kasvihuoneen oma mittari silmän korkeudella näytti vajaata paria astetta alimmaksi lämpötilaksi. Aamulla puoli yhdeksän maissa mittarissa oli auringon paistaessa  jo huikeat lukemat. Mitähän kasviparat mahtavat miettiä tästä lämpötilojen sahaamisesta? Taatusti ovat ihmeissään! 

Harsojen ja muovikasvarien sisällä kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa. Illalla kyllä mietin moneen otteeseen, että raahaanko tomaatit sisälle, mutta laiskuus voitti. Yleensä, kun kasvit kerran kasvihuoneeseen siirrän, en niitä sieltä enää sisälle kanna. Saa nähdä käykö laiskalle jossain kohtaa köpelösti kasviensa kanssa...

Illalla takapihalle leiriytyivät myös mongolialaiset paimentolaiset jurttineen. Tai se tuli ainakin mieleen tästä viritelmästäni. Jokakeväinen keisarinpikarilijojen suojaaminen harsoilla alkoi taas eilen ja tätä saa varmaan tehdä loppuviikosta vielä lisää. Teen näiden kanssa niin ison työn kaivaessani ne joka kesä ylös kukinnan jälkeen, etten halua menettää kukintaa keväthalloille. Tällä ylöskaivamisella ja syksyisin tapahtuvalla uudelleen istutuksella täsmälannoituksineen olen saanut nämä menestymään todella hyvin.

Valkosipulit eivät kylmästä yöstä olleet moksiskaan. Ne lähtivät kasvuun aika myöhään keväällä ja syy taisi olla tuossa tammenlehtisilpussa, jota syksyllä levittelin penkin päälle. Silppu piti maan pintaa pitkään todella kylmänä, jopa jäässä, kun sitä kaivelin tässä aikaisemmin. Yleensä valkosipulit nousevat heti, kun lumi vaan päältä sulaa. Valkosipulin lajiketta en valitettavasti tiedä, kun olen saanut alkuja vuosia sitten yhdeltä asiakkaaltani, eikä silloin ollut mitään puhetta lajikkeesta. Mutta se on oikein maukas ja varma valkosipuli, joka tekee välillä todella isoja kynsiä.

Mukulaleinikilläkin on ollut kylmä. Meillä on sitä nurmikot niin täynnä, että välillä oikein ärsyttää. Mutta kun tuo matto puhkeaa pian kukkaan, niin onhan se hetken ihan nätti keltainen matto. Mukulaleinikkiä on vaan nykyään kukkapenkitkin täynnä ja sinne sitä en niin haluaisi, vaikka se onkin kohtuu helppo repiä pois mukuloineen.

Marhanliljat saivat ensimmäisen kunnon kylmäkäsittelyn viime yönä ja olivat aamulla nuupallaan. Ne olivat vieläpä märkiä eilisen sateen jäljiltä. Toivottavasti se ei kovasti pahenna tilannetta. Ja juu, kukkapenkit ovat edelleen siivoamatta.

Jättilaukka 'Globemaster' oli myös hiukan nuupallaan kylmän yön jälkeen.

Samoin söpöliini toukoheidinkukka, jonka pörröihin oli kosteus jäätynyt hauskasti.

Laukka 'Mont Blanc' puskee jo nuppuja etukukkapenkissä. Se on valkokukkainen laukka, jolla on hienot harmaanvihertävät, hieman karvaiset lehdet. Vasemman alareunan kuvassa näkyy lehtiruusukkeen väriero naapurina kasvavaan lilaan laukkaan.

Pioni 'Sunny Girl'in alut loistivat aamuauringossa upean punaisena. Tästä pionista tykkään valtavasti, vaikka muuten en pioneista niin ihmeemmin välitä. Minusta ne ovat jotenkin liian pompöösejä, ihan liian kaikkea! Tämä on vähän sama minulla liljoissa. Valtavakukkaiset, tuoksuvat idänliljat ovat minusta jotenkin övereitä. Nämä on tämmöisiä kummallisia juttuja nämä viehtymysasiat😅

Talvikylvölaatikoissa pikkutaimet ovat iskussa pakkasyöstä huolimatta. En ole koskaan laatikoita peitellyt tai nostanut suojaan keväthallojen aikaan. Kansi kun on päällä yöllä, pikkuiset pärjäävät kyllä hyvin. Tässä piileekin talvikylvöjen hienous ja helppous!

Tästä taisi tulla oikea maratonjaarittelu. Silti vielä yksi kuva. Olen muiden blogeissa ihaillut kaikenlaista kevätkukintaa ja ihmetellyt, kun meillä ei kuki oikein vielä mikään. Mutta on meilläkin nyt sentään jotain kukkinut. Ja näistä posliinihyasinteista olen ollut erittäin onnellinen. Kauris ei popsinut onneksi niitä kaikkia. Tämäkin on muuten hassu juttu: en pidä erityisemmin valkoisista kukista, ja sininen väri on minulle aina ollut kovin vastenmielinen, mutta tässä tämä yhdistelmä on jotenkin vastustamaton. Ihmismieli on kyllä kummallinen kapistus!