Talvikompostointia ja pieni sankaritarina

Tammikuu on ollut Tampereen seudulla varsin lauha ja suojakelejä on ollut moneen otteeseen. Puutarhassa on onneksi pysynyt jonkinmoinen lumipeite kasvien suojana vesisateista huolimatta, mutta alkavat ne plussakelit tuntua meilläkin. Lumet ovat vajonneet vauhdilla, ja ainakin itse toivoisin sitä kiireesti lisää. En nyt ehkä muuten sitä niin kovin kaipaa, mutta puutarhaihmisen roolissa. Ja kyllä minä mieluummin muutenkin sen lumen ottaisin näin tammikuussa kuin sitten kevään korvalla, kun jo odotellaan kasvukauden alkua tai pahimmassa tapauksessa sen jo alettua.

Biojätteiden vienti pihan perälle on ollut aikamoista henkiinjäämistaistelua tässä viime aikoina. Aurattu käytävä on muuttunut jäiseksi uraksi, jota pitkin on melko eksoottista luistella kompostorin luokse. Olenkin jo muutaman kerran turvautunut nastakenkiin näillä bioskareisuillani. Hiekka tuossa jään päällä on yhtä tyhjän kanssa.

Biolanin vanha lämpökompostori on pysynyt sulana ja toimivana leutojen säiden takia. Sinne tulee talvella aika vähän täytettä, kun suurin osa meillä menee bokashiin. Luntakin on niin vähän, että sen olisi voinut jopa tyhjentää, kun alaluukun saisi auki. Yleensä en sitä talvella tyhjentele. Jos se tulee täyteen, annan sen jäädä odottamaan kevättä ja kerään jätteet erilliseen kompostilaatikkoon. Keväällä tyhjennän lämpökompostorin ja lisäilen sinne talvella säilömäni biojätteen. Välillä olen ajatellut ostaa toisenkin lämpökompostorin, mutta bokashin ollessa käytössä, en ole sitä vielä hankkinut. Kompostorien korkea hinta on  myös melkoinen jarru ostoinnokkuuteen. Katsotaan kuinka kauan vanha Biolanimme kestää. Se on ollut kyllä mieleinen vekotin meidän taloudessa!

Ainoa toimiva kuivike meillä on ollut Biolanin oma. Olen kokeillut monenlaisia hakkeita ja kuivikkeita, mutta aina olen palannut Biolanin Komposti- ja huussikuivikkeeseen (tämä ei ole maksettu mainos). Ainakin, jos haluaa saada kompostorin toimimaan talvellakin. Biolanilla on myös erikseen talvikuivike, mutta sitä en ole koskaan kokeillut. 

Kuivikkeelle minulla on iso sinkkiämpäri, josta tykkään kovasti. Kuivike pysyy kuivana sateellakin, vaikka tynnyri on tuossa ihan taivasalla. Tietysti talvella olisi parempi, jos kuivike olisi sisällä lämpimässä, mutta kaikkeen ei vaan ole tiloja. Ja homma on toiminut näinkin ihan hyvin.

Talvikylvöjen päälle kasaamani lumi on pysynyt ja laatikot ovat hangen alla ainakin vielä toistaiseksi.

Perennapenkkien päältä lumi on paikka paikoin sulanut, ja sitä en kyllä toivo tapahtuvan yhtään enempää. Olen pyytänyt miestäni, joka hoitaa meillä lumityöt, kolaamaan lumet kukkapenkkien päälle, missä se vain on mahdollista.

Talonedustan kukkapenkki on alkanut uhkaavasti myös menettää lumipeitettään, vaikka siihen putoavat katoltakin lumet. Katto on hyvin puhdistunut myös sammaleista lumen mukana. Tuonne seinän puolelle meillä yleensä ensimmäiset tulppaanit nousevat keväällä ja kuvasta kyllä arvaa miksi. 

Kiveyksen osalta piha on onneksi jo hieman sulanut, mutta kyllä siinä vielä liukastumaan hienosti pääsee, jos ei ole varovainen.

Tähän lopuksi vielä pieni tarina kasvien uskomattomasta sinnikkyydestä. Kompostoriin tavaraa viedessäni ja sitä sekoitellessani ihmettelin sieltä pintaan noussutta sipulia. Sitten muistin heittäneeni yhden pienimmistä tarhakriinumin sipuleista kompostiin, kun niitä viime vuoden puolella laitoin multiin lepokautensa päätteeksi. Sipuli vaikutti jotenkin niin huonolta ja pieneltä, että se päätyi hylkyyn. Kompostorin lämmössä ja pimeydessä se oli kuitenkin päättänyt alkaa kasvaa. Sydämeni heltyi moisen tarmokkuuden edessä. Siispä se pääsi sisälle ja ruukutin sen. Pieni sankari!

Pieni, mutta sinnikäs!