Vielä puutarhassa sinnitellään

Puutarhassa kukkii vielä jotakin, mutta aika syksyistä alkaa jo olla. Aurinko paistaa melko matalalta ja tuo valoon lempeän vivahteen, josta pidän kovasti. Syksy on itselleni kovin mieleinen vuodenaika, vaikka puutarhaihmisenä se tietenkin on myös täynnä tiettyä haikeutta. Kesä jää hyvin konkreettisesti taakse, kun kesäkukat laitetaan pois ja puutarhaa siistitään talven tuloa varten.

Olen haahuillut pihalla kännykän kanssa ja kuvannut vielä kukkivia kasveja, kun en ole voinut sen raskaampia hommia sairauslomani takia tehdä. Ihmeen hyvin olen tilanteeseen sopeutunut, kun on ollut pakko. Sormet kyllä syyhyäisivät multaa tonkimaan, mutta nyt vaan maltetaan. Sain kuitenkin niin hyvin kaikki välttämättömimmät työt tehtyä viime sunnuntaina.

Postauksia pulpahtelee nyt tiuhaan tahtiin, kun tulee päivittäin dokumentoitua näitä syksyn viimeisiä ihanuuksia!

Kaivettuani jättiläismäisen monivuotisen auringonkukan 'Lemon Queen'in ylös kärhöverkkoni
edestä, pääsivät muutkin kukat paremmin valoon. Siniset Lobelia siphiliticat ja verkon takana
kurkkivat violetinpunaiset hämähäkkikukat kurottelevat korkeuksiin.
Lobelia siphiliticat kukkivat näin loppukesällä todella pitkään ja kasvavat hyvässä maassa 
näköjään hyvinkin korkeiksi. Nämäkin ovat jo yli puolitoistametrisiä hujoppeja.

Jalokurjenpolvi 'Dragon Heart' kukkii jo uutta kierrosta tälle kesälle.

Jalokurjenpolvi 'Dragon Heart'illa on valtavan kokoinen kukka. Verrokkina alhaalla vasemmalla
jalokurjenpolvi 'Patricia'n kukka ja oikella alhaalla kaksi kurjenpolvi 'Anne Thomson'in kukkaa.

Tyhjään obeliskiin isossa kukkapenkissä on ilmestynyt
lisää elämää. Tällainen punainen kaunistus sieltä availee nuppujaan
 vielä viime hetkillä. Toivottavasti nämä nyt selviävät talvesta
ja ensi kesänä obeliskissäni olisi enemmän kukintaa.
Jalokurjenpolvi 'Patricia' kukkii uudestaan alimpana kuvassa.

Nimetön kärhökaunotar.

Olen ollut tänä kesänä aivan häkeltynyt näiden syysvuokkojen
kauneudesta. Tai lähinnä niiden nuppujen ja kukkien
taustapuolien. Nämä ovat kuin taideteoksia!

Syysvuokon nuppujen suudelma vai niskapuraisu?

Lilakonnanyrtti iltahämyssä.

Lobelia sessilifolia eli mustelobelia.
Tällä on kyllä erityisen kauniin väriset ja muotoiset kukat.
Aivan kuin pieniä violetteja keijukaisia.

Punainen Lobelia cardinalis on kukkinut pitkään ja hartaasti niinkuin kaikki muutkin
kuvan perennat. Valkoiset punahatut, yrtti-iiso,
koreaniiso 'Liquorice White' ja siniset Lobelia siphiliticat cardinaliksen vieressä.
Kaikki nämä olen itse kasvatellut siemenestä. 

Reunuspäivänkakkara 'Tetra White Wonder' on hauskasti muuttunut lähes perennaksi,
kun maahan pudonneesta siemenpankista nousee joka kesä runsaasti uusia taimia
pitkin pihaa. Tämä on vaan niin kaunis ja helppo siirtää maasta esimerkiksi ruukkuihin
muiden kesäkukkien seuraksi. Nyt syksyn tullen siementaimet ovat oikein
riehaantuneet kukkimaan.

Helokukonharja 'Flamingo Feather' on jaksanut kukkia koko loppukesän upeasti.
Tätä aion kasvattaa siemenestä myös ensi kesänä.

Rapunpielen samettikukat hehkuvat vielä iltahämärässä.
Rappusilla on loistotsinnia 'Zahara Starlight Rose', joka kärsi kesällä
ensin kuivuudesta ja sitten liiasta kosteudesta.
Tsinnioille mennyt kesä oli olosuhteiltaan kaiken kaikkiaan aika hankala.

Värinokkoset ja pensasbasilika jaksavat vielä rönsyillä, vaikka syksy kolkuttelee jo ovella.
En ole enää jaksanut edes napsia värinokkosista nuppuja pois vaan olen antanut niiden
kukkia sydämensä kyllyydestä.

Muutamat pistokkaat nipsaisin kuitenkin talteen.