Daaliat talviunille

Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen, lauloi jo Juice aikoinaan Syksyn sävel -kappaleessaan. Niin olisivat voineet varmasti lauleskella daaliani tänään, kun napsin niiltä varret poikki ja nostelin ne ruukuistaan talviteloille kellariin. Daalia on kyllä surkean näköinen pakkasen päästyä sitä puraisemaan.

Aloituskuvan etummainen daaliapuska oli siemenestä kasvattamani kesädaalia 'Bishop's Children'. Alkuun niiden esikasvatus sisällä oli yhtä tuskien taivalta, mutta päästyään kasvihuoneeseen taimet alkoivat kasvaa ihan eri malliin. Ja komea puska niistä tulikin. Ihan mielenkiinnosta kaivoin niiden juuria esiin ja sieltä löytyikin mukavan kokoiset juuripallerot. Tuossa isossa ruukussa oli peräti viisi tainta ja niillä taisi olla vähän ahdasta. Isoimmat taimet tuntuivat jyränneen pienempiään. Laitoin nämäkin talvetukseen. Kokeillaan jäävätkö henkiin.

Jostain luin, että 'Bishop's Children' on 'Bishop of Llandaff' -daalian jälkeläinen, joten en yhtään ihmettele, että suurin osa omista taimistani oli punakukkaisia. Siemenpussin mukaan siitä olisi pitänyt tulla montaa eri väriä. Minulla taisi olla yksi oranssi joukossa. 'Bishop of Llandaff' on siis kirkkaanpunainen daalia, ja väri tuntuu olevan hyvin voimakkaasti periytyvä. Huomattavasti hailakampia nämä jälkeläiset tuntuivat kuitenkin olevan.

'Bishop's Children' -kesädaaliat.

Katkottuani daalioiden varret kippaan ne ruukuista yleensä kottikärryyn, jossa niistä on helppo karistella ylimääräiset mullat pois ennen talvisäilytystä. En putsaa multia liian tarkkaan, vain sen verran, että näen hiukan juurimukuloiden kuntoa ja saan juurakoista kompaktimman kokoisia säilytykseen. Olen todennut, että ainakin meidän kellarissa juurakot säilyvät parhaiten omassa multapallossaan ilmavasti pahvilaatikkoon tai muoviseen ritiläkoriin pakattuna. Meillä lämpötila kellarissa vaihtelee +5 ja +12 asteen välillä. Pieni 'Fashion Monger'in juurakko (joka oli kesällä mädäntyä maassa) nousee aina tosi puhtaana maasta, ja sen laitoinkin avonaiseen muovipussiin kuivaan multaan. Nykyään minulla kulkevat nuo nimisäleet aina juurakoiden mukana niiden kasvaessa kesällä ruukussa tai maassa. Ei tarvitse aina syksyllä niitä sitten erikseen etsiä.

Tyhjentelin myös kesäkukkaruukkuja ja nostelin ruukuissa kasvaneita pensaita ja perennoja talvehtimaan kylmälavaan. Ruukutin myös kaikenlaisia ylösnostettuja sipulikukkien sipuleita. En ymmärrä mistä ihmeestä niitä aina kertyy ihan käsittämättömät määrät. Välillä en edes tiedä mitä sipuleita jossain purkin pohjalla lojuu. 

Viime talvesta viisastuneena aion käydä ostamassa pienisilmäistä jyrsijäverkkoa, jota laitan noiden ruukkujen päälle ennen niiden kietomista pakkaspeittoon. Viime talvena kun myyrä oli löytänyt krookusruukkuni kylmälavasta.

Silmiini osui tällainen iloinen yllätys, kun kävin kippaamassa kesäkukkaruukuista jäänyttä multaa uuteen No dig-penkkiini. Kesällä Pinsiön taimistolta ostamani jouluruusu kukki syysvuokkojen varjossa. Yksi kukka oli tämän värinen, toiset kaksi valkoisia. Jouluruusun piti olla tummanpunainen 'Red Double', mutta ei kyllä ihan siltä näytä. Mutta kaunis se silti on!