Vielä kukkii

Elokuun loppu lähestyy, mutta kyllä puutarhasta vielä jotain pientä kukintaa löytyy.

Syysvuokot ilta-auringossa.

Loppukesän suloisimpia kukkijoita ovat herkät syysvuokot. Ne ovat kauniita sekä nupulla että kukassa. Ja harvan kukan taustapuoli on niin kaunis kuin syysvuokolla. 

Punatähkät ovat hauskoja patukoita, jotka aloittavat kukintansa ihan väärästä päästä eli latvasta alaspäin. Taustalla kurkistelevat valkoiset punahatut 'White Swan'it ja koreaniiso.

Valkoiset punahatut kasvavat meillä ilmeisesti paremmalla paikalla kuin punaiset, koska nämä ovat selvinneet jo monesta talvesta punaisten käydessä jatkuvaa hengissäpysymistaistelua. Pörriäiset rakastavat punahattuja. 

Ostin viime syksyn alennusmyynnistä kolme punahattu 'Green Twister'iä ja luulin jo, ettei yksikään selvinnyt talvesta. Mutta tämä yksi urhea nousi kesällä auringonkukan tukevan varren vierellä piilotellen. Siinä oli yllätystä yllätyksen vierellä. Kasvatin näitä myös siemenestä tänä kesänä, ja saapa nähdä selviävätkö siemenkasvatit ostotaimia paremmin tulevasta talvesta. Toivottavasti saamme lumisuojaa.

Vain muutama vaaleanpunainen punahattu on kukassa. Tämä yksilö makaa melkein maassa.

Koreaniisot paleltuivat talvella. Onneksi siemenpankki on tarjonnut runsaasti uusia taimia näin loppukesän kukkijoiksi. Yrtti-iisoa toivoisin myös näkeväni, mutta vain yksi taimi on ilmestynyt kukkaan tähän mennessä. Sen kauniista violetinlilasta väristä tykkäisin vielä enemmän. Iisoissa on ihana tuoksu, kun niiden ohi kulkee. Nekin ovat pörrien suuressa suosiossa.

Metsätyräkin syysväritys on kuin toinen kukinta. Lehtien tumma vihreä ja syvä mahonginpunainen ovat aika hätkähdyttävä yhdistelmä. 

Lobelia siphilitica.

Lobelia siphiliticat ovat mukava lisä näihin loppukesän kukkijoihin. Ne ovat meillä tänä vuonna hieman kärsineet talvesta tai sitten jostain muusta, koska eivät kuki yhtä runsaasti kuin tavallisesti. 

Lobelia siphilitica 'Alba'.

Vaaleanpunainen konnanyrtti on vasta aloittelemassa kukintaansa, kun valkoalpi on jo lopettelemassa. Konnanyrtti on meillä ihan näitä viimeisiä perennoja kukassa loppukesällä. Oikeastaan odotan enää vain ametistiukonhatun kukintaa.

Ihanan pinkki nepalinhanhikki on kukkinut jo viikkokaupalla. Sillä on hauskan rento kasvutapa ja se on hyvin helppo ja vähään tyytyvä perenna. 

Kallionauhus kasvaa meillä vähän piilossa vajan nurkalla korkeiden kultapallojen takana. Tänä vuonna se onkin tehnyt ihan hulluna kukkia, joissa pörriäiset viihtyvät hyvin. Sen lehdet on jälleen tänäkin vuonna reijitetty kamalaan kuntoon ilmeisesti etanoiden toimesta. Kultapallot ovat sateiden ansiosta vinksallaan vähän joka suuntaan.

Päivänsilmät ne jaksavat edelleen kukkia. Käyn niiden tykönä päivittäin saamassa annokseni väriterapiaa. Ne ovat uskomattaman kiitollisia perennoja.

Lopuksi kerron vielä yhdestä tämän kesän pitkäpiimäisimmästä kasvatusprojektista. Tämä räiskyvä perennakasvattini on ehdolla vuoden hitaimman kukkijan tittelin voittajaksi. Kylvin loistosädekukka 'Arizona Sun'in siemenet sisälle jo 11.2. Kasvihuoneessa taimet ovat olleet 13.4. lähtien, kukkapenkkiin siirsin ne jossain vaiheessa alkukesästä ja vasta nyt kasvit alkavat olla sitä mieltä, että ne voisivat kukkia. Jo oli aikakin! 

Pidän vahvoista väreistä, mutta tämän kohdalla täytyy sanoa, että ensimmäinen auennut kukka oli aikamoinen järkytys jopa minulle. Siemenvesan siemenpussin kuva oli kyllä aika erinäköinen kuin tämä. Kasvin esittelyteksti heidän sivuillaan kertoo näin: "Korkeus 30 cm. Kylvetään maalis-huhtikuussa. Itää 14-21 vuorokaudessa 18-22 asteessa. Kukinta heinä-lokakuussa seuraavana vuonna, aikaisesta kylvöstä samana vuonna. Kasvupaikka aurinkoinen." Yritin siis tehdä aikaisen kylvön saadakseni kukintaa jo tälle kesälle, ja sitä nyt sain, vaikka pitkälle se venyi.

Puutarhassa on siis edelleen kukkijoita eli ei tässä ihan vielä anneta syksylle periksi!