Vaikka puutarhakausi on kiihkeimmillään, hypätäänpä taas hetkeksi sisäkukkien pariin. Haluan nimittäin esitellä yhden ihan yllättäen kukkimaan innostuneen aarteeni eli kelloraatokukan (Stapelia leendertziae). Se on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva mehikasvi, jolla on neliskanttiset hieman samettiset varret.
Kelloraatokukkani ei ole vielä mitenkään kovin iso kasvi ja se elääkin vain kuuden sentin miniruukussa. Nupun alkaessa kasvaa tulikin eteen pieni ongelma, kun koko kasvi alkoi kaatua. Niinpä nostin sen pienine saviruukkuineen isompaan suojaruukkuun, jonka pohjalle laitoin paksun kerroksen lecasoraa. Jouduin myös sitomaan vähän rumasti tuon oksan, jossa kukka roikkuu, jotta kukka ei makaisi pöydällä tai koko oksa katkeaisi kukan painosta. Kukka on nimittäin tosi kookas. Yläreunasta terälehtien taipuneisiin kärkiin on matkaa häkellyttävät 12cm. Ja kukan halkaisijakin on noin 8cm. Eli ei mikään ihan pikkuruinen kello!
Kelloraatokukalla on kasvupohjanaan hyvin läpäisevä, hiekalla kevennetty multa. Se elää kuistin etäläikkunalla paahteessa. Pieni ruukku ja eteläikkuna tarkoittavat aika taajaa kasteluväliä, ja se saakin vettä monta kertaa viikossa. Käytännössä heti, kun mullan pinta on vähän kuivahtanut. Runsaampi kastelu taitaa olla syy myös sen kukkimisinnolle. Tai näin ainakin olen päätellyt, koska se on myös alkanut kasvaa kohisten, kun olen lisännyt kastelua. Liikakastelua tulee kuitenkin varoa, sillä raatokukilla on hyvin pieni juurakko. Kelloraatokukka viihtyy hyvin ihan tavallisessa huoneenlämmössä, mutta ei alle +10°C:een lämpötilassa.
Olen jotenkin ihan heikkona näihin raatokukkien kukkiin. Varsinkin nämä karvaiset versiot ovat tavattoman erikoisia ja hienoja. Ja tämänkin väri! Itselläni on hajuaisti räkätaudin vuoksi edelleen lähes kadoksissa, ja niinpä mieheni sai kyseenalaisen kunnian toimia koehaistajana. Kyllä kuulemma tuoksui tympeälle, niin kuin raatokukilla tapana on.
Kukan syvä burgundinpuna on todella fantastinen ja nuo juovat näyttävät ihan huikeilta. Se on kuitenkin vähemmän karvainen kuin muuten hyvin saman värityksen omaava purppuraraatokukka.
![]() |
| Kurkistus kukan sisälle. |
![]() |
| Paremmassa valossa nuo kukan sisäpuolen jurmut näkyvät paremmin. Syvyyksistä tuijottaa joku! |
![]() |
| Nupun kehitystä 27.5. - 2.6. |
![]() |
| 4.6. nuppu alkoi vihdoin aueta. Onneksi huomasin sen ja ehdin kuvata tämänkin vaiheen. |










Enpä ole moista nähnyt aikaisemmin edes kuvissa. Varmaan jännää seurata sen kehitystä! Nimi vain voisi olla kauniimpi...
VastaaPoista