Yksi puutarhavuosi on taas taputeltu. Perinteisesti Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista pisti liikkeelle haasteen kertoa viime vuoden puutarhatapahtumista. Kiitos Minnalle hauskasta haasteesta, ja Rikkaruohoelämää -blogin Betweenille minun haastamisestani mukaan!
 |
| Nokkosperhonen helokukonharjassa. |
1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?
Yksi iso muutos oli siirtyminen saviruukuista muovisiin. Rakastan saviruukkuja, mutta isokokoisina ja täynnä multaa ne ovat tuhottoman painavia. Ranteeni ovat alkaneet jo sen verran veisaamaan hoosiannaa saviruukkuja nostellessa, että totesin vaihdon olevan enemmän kuin paikallaan. Ja aika vähänhän ne ruukut lopun viimeksi sieltä kukkien alta edes näkyvät.
2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
En tee suunnitelmia tai jos jotain suunnittelen, ne suunnitelmat muuttuvat matkan varrella ihan toisiksi.
 |
| Kesälevisia. |
3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
Todellakin tuli. Ehkä tärkeimpänä sain hankittua tuurenpihlajan, jota niin monien puutarhabloggaajien jutuissa olen ihaillut. Hankin myös lisää heisiangervoja ja happomarjoja, joista toivon saavani syksyihin väriä ja loistetta. Siemenistä tuli kasvatettua kaikenlaista. Tilattua tuli kaikenlaista. Ja puutarhamyymälöistä jäi käteen jos jonkinlaista kasvia. Vähemmän on enemmän -slogan ei päde minun puutarhatouhuissani. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät tarkat suunnitelmat hankinnoistaan ja vieläpä pysyvät niissä. Toiset eivät osta kasveja ennen kuin niille on selkeä paikka tiedossa. Minulta se ei onnistu, enkä oikeastaan edes halua toimia niin. Syksyisin sitten ihmettelen puutarhaan kertyneitä ruukkuja, joiden kasvit eivät löydä paikkaansa mistään. Mutta jokainen tyylillään.
 |
| Uusia heisiangervoja ja happomarjoja. |
Pergolasta kuoli iso villiviini, joka oli kasvanut siinä vuodesta 2016 lähtien. Talvella 2023-2024 mantsuriankärhöni katosi. Onneksi olin kerännyt siitä siemeniä kesällä -23 ja kasvatellut uusia taimia, ja nyt niille vapautui sopivasti hyvä kasvupaikka.
 |
| Kesäkuun alussa pergolaan siirtämäni mantsuriankärhön pikkutaimet pörhistyivät kesän aikana mukavasti ja jopa kukkivat loppukesällä. |
Pysyttelen viimevuotisessa toiveessani, joka ei ole vieläkään toteutunut. Haluaisin sen metallisen huvimajan. Viime kesänä sentään kävin sellaista jo katselemassa ja löysinkin jopa mieleiseni, mutta ei ollut peräkärryä mukana. Sen verran kaukana oltiin kotoa, ettei uusintareissu tullut kysymykseen. Lohdutukseksi hankin pari metallista kaarta. Niistä ei paljon kesäisiä kuvia olekaan, kun jouduin repimään kärhöt irti vanhasta verkosta, ja uusi kaariviritys oli aika alaston vielä viime kesänä. No, sainpahan yhden talvikuvankin ympättyä tähän juttuun!
6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?
Ehkäpä kummallinen sää. Alkukesän kylmyys, heinäkuun tukahduttava helle ja pitkä lauha syksy. Vaikka nykyään tuntuu, että nämä kummalliset sääilmiöt ovat tulleet jäädäkseen, ja hurjat vaihtelut ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Säähän liittyen mieleen jäi kesäkukkien kukinnan alkamisen venähtäminen pitkälle heinäkuun puolelle. Onneksi elokuu oli muistaakseni kohtuu normaalia kesäsäätä.
 |
| Kesäkukat viihtyivät viherkasveina pitkälle heinäkuun puolelle, eikä kukinta senkään jälkeen kauhean kukoistavaa ollut. |
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?
Olen kovin ylpeä siitä, ettei pihastamme viety viime kesänä kaatopaikalle muuta kuin orapihlaja-aidan leikkuuroippeet. Kaiken muun sain kompostoitua, vaikka se välillä tarkoittikin risu- ja säkkikasojen makoilua tontilla. Mutta mielestäni se oli pieni hinta siitä, ettei hyvää tavaraa tarvinnut raahata kaatopaikalle, vaikka se sielläkin pääsisi oivaan hyötykäyttöön. Kompostointi on kivaa puuhaa. Toivoisin vain, että sille olisi enemmän tilaa tontillamme.
 |
| Vähän tällaista rujompaa puutarhakuvastoa kompostilaatikolta. |
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Ostin kesällä tarjouksesta Gardenan sekatöörit, jotka osoittautuivat mainioiksi työkaluiksi. Myös saman sarjan kapea rikkaruohorauta tuli hankittua samaan aikaan. Sellainen minulla on jo ollutkin, mutta halusin uuden. Kunnollisia, omaan käteen sopivia ja oikeasti hyvin toimivia sekatöörejä on todella vaikea löytää. En saanut niistä kuvaa, kun työkalut ovat kasvihuoneessa, jonka ovi on tällä hetkellä jäässä.
 |
| Nimetön saksankurjenmiekkakaunotar. |
9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
Tällaisia en muista (mikä ei tarkoita, ettei niitä olisi ollut), jos sellaiseksi ei lasketa kallista jouluruusun tainta, jonka piti olla tumman punainen, mutta osoittautuikin kovin vaaleaksi.
 |
| Tämän jouluruusun osto hieman kirpaisi, kun se osoittautui väärän väriseksi. Mutta ei sekään mikään varsinainen virhehankinta ollut. |
10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
Päivänsilmät ja kultapallot kukkivat upeasti. Niistä oli loppukesällä iloa tosi pitkään.
 |
| Kultapallo ja tavallinen puolikerrottu päivänsilmä takana. Tummalehtinen päivänsilmä 'Bleeding Hearts' ja kirjavalehtinen 'Sunburst' etualalla. |
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Pahuksen pak-choi, joka niin kauniisti keväällä kasvoi kylmässä kasvihuoneessa ja sitten lavaan päästyään räjähti kukkimaan. Sitä täytyy ilmeisesti tyytyä kasvattamaan ihan minivihreänä ja syödä lehdet pieninä heti kasvukauden alussa.
Surkeasti kukkineet keisarinpikarilijat ja kosmoskukat kismittivät myös. Sekä mönkään menneet paprikoiden ja chilien esikasvatukset ödeemineen ja ripsiäistuhoineen.
 |
| Kun kaikki oli vielä hyvin: pak-choi kylmässä kasvihuoneessa huhtikuun lopulla. |
En mieti koskaan etukäteen minkä verran rahaa käytän puutarhaan tai kasveihin yleensä. Ostan mitä kohdalle sattuu. Mies välillä ihmetteleekin kuinka välillä mietin voinko laittaa kympin johonkin hänen mielestään tärkeään juttuun ja sitten silmää räpyttämättä ostan satasella kasveja. No, elämä on valintoja.
 |
| Kesän hankinta viinikärhö 'Pernille'. Toivottavasti se selviää talvesta. |
Jaa-a, mitähän uutta olisin oppinut? Varmasti vaikka mitä. Minusta tuntuu, että mitä pitempään olen puutarhurointia harrastanut, sitä vähemmän huomaan ymmärtäväni kasvien sielunelämää. Tai sitten niistä paljastuu aina vaan yhä uusia yllättäviä puolia. Tuntuu kuin olisin ikuisella tutkimusmatkalla kasvimaailmassa, ja se on ihanaa!
 |
| Päivänlilja 'Voodoo Dancer'. |
14. Vinkit ensi kasvukaudelle?
Entistä rennompaa otetta omaan tekemiseen. Ja voisin taas toppuutella itseäni siemenkasvatusten kanssa, mutta kun tiedän sen turhaksi, niin en enää edes viitsi.
 |
| Kesän 2025 perennojen siemenkasvatteja. |
15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
Pää täynnä puutarhaunelmia ja innokkaana.
 |
| AOA-lilja 'Avalon Sunset'. |
16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?
Viime kesän Avoimien Puutarhojen jälkeen minulle tuli tunne, etten enää jatkossa jaksa osallistua tapahtumapäivään. Vaikka se kuinka kiva päivä onkin, on se näin työssäkäyvälle ihmiselle, jolla ei ole oikein kunnon kesälomaa, liian kova rutistus. Mutta vannomatta paras, eihän sitä koskaan tiedä!
 |
| Koristechili 'Bolivian Rainbow'. |
1. Kerro, keneltä sait haasteen vai nappasitko ihan itse.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
En nyt haasta ketään erikseen mukaan, koska aika moni on jo osallistunut haasteeseen tai on haastettu mukaan. Mutta suosittelen kaikkia vähänkään puutarhaihmiseksi itseään kokevia osallistumaan, koska tämä on mukava tapa muistella menneen kasvukauden tapahtumia!
Näitä on kiva lukea, etenkin näitä, joissa vastaukset kerrotaan omin sanoin. Osallistun tähän, sillä kaimani Kivipellosta on haastanut minut.
VastaaPoistaToivottavasti nyt tulevana kasvukautena jäävät ikävät kokemukset kokematta ja on vain hieno sarja upeita onnistumisia!
Olen samaa mieltä! Näitä on kiva lukea ja varsinkin omin sanoin kerrottuja vastauksia, jolloin asiat avautuvat huomattavasti paremmin. Odotan sinunkin postaustasi innolla!
PoistaToivotaan mahtavaa kasvukautta!
Voi mitä mahtavaa kukintaa liljoilla ja päivänsilmillä. Näin se vuosi taas meni ja mitä tuonee seuraava. Nauratti tuo kympin ja satasen vertaus :) Näinhän se menee.
VastaaPoistaPäivänsilmät kukkivat todella upeasti ja ovat kaiken kaikkeaan hyvin kiitollisia perennoja. Kymppi sinne, satanen tänne. Mikä kullekin meistä on tärkeää😉
PoistaKiva, että otit haasteen vastaan. Juttujasi on aina mukava lukea ja kuvatkin parhaasta päästä. Jotkut asiat tässä yhteenvedossa ovat tuttuja aiemmista postauksista. Paljon on myös uutta. Muistan, kuinka kerroit siirtyväsi saviruukuista muoviruukkuihin. Samaa harrastan itsekin. Painavia ruukkuja on tylsä siirtää, tyhjentää tai kuskata talveksi kellariin. Oikein hyvin kasvit näyttävät pärjäävän muovisissakin.
VastaaPoistaHieno kaari. Vai onko kuvassa kaksi peräkkäin? Kunnollisia, kestäviä kaaria saa niitäkin etsiä kaupoista. Halvat ovat varsinaisia rimpuloita. Niiden maahan työnnetyt osat ruostuvat ja koko kaari kasveineen romahtaa. Puhun kokemuksesta. Toivottavasti tuleva kesä suo sinulle metallisen huvimajan.
Tarkat puutarhasuunnitelmat ja niissä pysyminen ei ole minun heiniäni. Ei todellakaan. Laillasi pyörin ympäri tonttia kasvi ja lapio kourissani miettien kuumeisesti, mistä löydän sopivan paikan. Hissukseen alan hyväksyä tapani toimia, mikä tuo henkistä helpotusta elämään. Puutarhani on sillisalaatti, mutta se on ihkaoma ja ihana sillisalaatti.
Harvassa taitaa olla ne miehet, jotka ymmärtävät puolisonsa puutarhakäyttäytymistä. Hyväksyn ja viihdyn oikein hyvin oman Ukkokultani kanssa. Hän ei edes yritä päästä pääni sisälle, eikä sotkeudu juttuihini. Hänen mielestään meillä kasvaa kaikkialla kirjovehkoja.
Jatketaan tutkimusmatkaamme kasvien ihmemaailmassa. Se on IHANAA!
Kiitos Between! Kaltaiseltasi blogikonkarilta tulevat kehut tuntuvat aina hyvältä😊
PoistaSaviruukkurakkauteni joutui taipumaan käytännöllisyyden edessä. Ei voi mitään. Muoviset ruukut pidättävät vettäkin paremmin, joten kastelutarve on pienempi (yritän nyt keksiä hyviä puolia asiaan keveyden lisäksi).
Kaaria on tosiaan kaksi hienosti nippusiteillä yhdistettynä. Sain näin vähän jämäkämmän kaarisysteemin. En silti tiedä pysyykö se edes kevääseen asti pystyssä.
Ai että kuinka tutulta kuulosti tuo "puutarhasuunnittelu" kasvi ja lapio kädessä ympäri pihaa haahuillen😂Sillisalaatti, hallittu kaaos, ihan kuinka vaan. Mutta niinkuin totesit, ikioma ja rakas!
Miehillä on onneksi omat juttunsa mitä meidän naisten ei tarvitse ymmärtää. Meillä mies pyörittelee hyväntahtoisesti silmiään minun kasvivouhotukselleni, mutta antaa minun touhuta sydämeni kyllyydestä. Saapahan hän olla nekin hetket ihan rauhassa!
Todellakin jatkamme tätä loputonta kasvimaailman ihmettelyä❤️
Kiitos osallistumisesta! Oli kiva lukea sinunkin vastauksiasi. Köynnöskaaresi on hieno! Pidän tuollaisista vähän pidemmistä enemmän kuin niistä 30cm:n levyisistä rimpuloista. Leveämpi toimii paremmin myös tilanjakajana.
VastaaPoistaMielessä on käynyt monesti, että kun löytyy joku mieluisa ja käteen sopiva työkalu, pitäisi käydä ostamassa toinen samanlainen jo varastoon odottamaan ensimmäisen hajoamista. Toisaalta jos ensimmäinen hajoaa jo yhden kesän käytön jälkeen, niin sitten on ostanut kaksi sekundatavaraa eikä sekään ole hyvä. Pitäisi olla joku takuusysteemi, että voisi varata toisen kappaleen viiden vuoden päästä ostettavaksi, jos ensimmäinen on ollut mieleinen siihen asti :D
Ihana kurjenmiekka. Toivottavasti hankkimasi jouluruusu muuttuisi kevään kylmyydessä vähän tummemmaksi. Se kyllä taisi olla melko valkovoittoinen, jos en ihan väärin muista, eli ehkä ei kannata ihan tummanpunaista odottaa.
Meillä isäntä on se, jonka mielestä saan ostaa taimistoilta mitä vain ja millä hinnalla tahansa. Hänellä on vain taka-ajatuksena se, että vastineeksi hänenkään ostostensa hintalappuja ei liian tarkkaan syynätä. Itse olen meistä pihimpi, joten mietin aika tarkkaan ennen kuin hankin mitään kallista. Tosin joskus saatan ehkä vähän pyöristää hintaa alaspäin ennen kuin kerron isännälle ja ehkä joku kasvi on myös vain livahtanut ihan salaa kukkapenkin täytteeksi...
Naurahdin vähän tuolle itsensä toppuuttelulle siemenkasvatusten kanssa. Aiemmin päivällä pohdiskelin, mitä perennoita sitä laittaisi tulemaan ja juuri äsken ystävä laittoi kuvan suunnilleen kymmenestä kesäkukan siemenpussista, joita hän tarjosi minulle, kun hänellä ei ole käyttöä. Se niistä hyvistä aikomuksista :D
Yhdistin nippusiteillä kaksi kaarta saadakseni vähän tukevuutta ja leveyttä rakennelmaan. Aikamoisia rimpuloitahan nuokin kaaret ovat, mutta toivottavasti ne nyt edes muutaman vuoden kestäisivät.
PoistaOlin tosi onnellinen noista sekätööreistä, jotka löysin. Kyllä se vaan niin on, että on ne muutamat työkalut, jotka aina kädestään löytää!
Jouluruusu osoittautui tosiaan aika vaaleaksi, mutta ihan nättihän se tosin oli. Eli ei nyt ihan vikaostos kuitenkaan.
Ai jai, sinullahan onkin aivan ihanteellinen tilanne hankintojen suhteen😉
Juu, en edes yritä valehdella itselleni, että tänä vuonna pidättäytyisin jossain kohtuudessa siemenkasvatuksissani!
Olipa mukava postaus ja täytyy sanoa, että voin allekirjoittaa aika monta kohtaa! Siirryit muoviruukkuihin, niin tein minäkin ja se kannatti. Nuo kaaret ovat ihanat, haluaisin portin jonnekin, siis tuollaisen kaaren, mutta siitä vielä keskustellaan - isäntä on niille ja kaikille korkeammille tuille allerginen ilmeisimmin, ja erityisesti patsaille! Nauratti oikein ääneen tuo budjetti, noin toimin siis minäkin silmääkään räpäyttämättä! Toppuuttelua aina voi harkita kylvöissä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan! Suunnitelmissa pysyminen tuottaa vaikeuksia minullakin, yritän tehdä pihahommaa projektiluontoisesti, että saan edes jotain tehtyä, muuten ei onnistu ollenkaan. Eli minullakin on saman tyyppinen toimintatapa, mutta miksikä se enää minulla muuttuisi ja tarviikokaan! Isäntä ei meilläkään ihan kaikkea ymmärrä ja oivalla, mutta en ymmärrä minäkään hänen vastuualueestaan ja apua saan kun pyydän ja se riittää. Puutarhapuuhaaminen vain on niin ihanaa ja pian se on taas käsillä!
VastaaPoistaMeillä olikin tälläinen yhteinen muoviruukkuvuosi😄Ranteet kyllä kiittävät!
PoistaPaviljongin puuttuessa täytyi saada edes kaari! Minulla on muutamia betonipatsaita puutarhassa, mutta ne ovat kyllä matalia. Miehen mielestä minun hulluimpia puutarhakeksintöjäni oli reissu Juvalle hakemaan paria betonista puutarhagargoilia. Kyllä siitä sitten kuulinkin aika pitkään!
Puutarhaostoksilla aivot kääntyvät jotenkin nurinpäin, eikä siitä ole paluuta. Silmät kiiluen tulee ostettua kaikenlaista ihanaa😂
Minä teen puutarhassa vähän tuota ja vähän tätä ja sitten taas vähän tuota ja ai niin tuokin piti tehdä. Lopulta olen tehnyt vähän kaikenlaista, enkä oikein tiedä olenko saanut mitään muuta aikaiseksi kuin lisää työtä!
Kohta pääsemme taas multaan möyrimään, se on ihanaa!