13 tammikuuta 2026

Pistokkaita ja ripsiäisiä


Huonekasvien leikkaukset jatkuvat. Kohteeksi joutui nyt posliinikukista sydämellisin eli Hoya kerrii. Se on todella paksu- ja jäykkävartinen hoya. Vaihdoin sen toiseen tukeen ja katkoin sitä samalla vähän pienemmäksi. Sitä kun ei helposti väännellä eri asentoon siitä, mihin se on itse kasvanut. Ja taas tuli uusia pistokkaita, jotka pääsivät lisäyslaatikkooni kosteaan lecasoraan juurtumaan. 
Hoya kerrii on posliinikukka, jota näkee ystävänpäivän aikoihin myynnissä ruukkuun tökättynä yksilehtisenä versiona. Jos lehden mukana ei ole yhtään vartta, pelkkä lehti ei yksinään koskaan kasva isoksi kasviksi. Juuret lehti voi kasvattaa ja pysyä hengissä pitkänkin aikaa. Mielestäni on ihan järjetöntä toimintaa ruukuttaa eläviä kasveja tällä tavalla. Mutta valtavia määriä näitä Valentinus-kasveja pian taas kaupoissa näkyy.

Hoya kerriin pistokkaat.

Lisäyslaatikkoni oli pullollaan juurtuneita pistokkaita. Niitä piti jo kiiruusti ruukutella. Juurisotkussa olikin selvittelemistä. Osa pistokkaista oli kasvattanut lecaan niin pitkät juuret, että niitä oli tosissaan kiskottava siitä irti.

Lisäyslaatikosta irroteltuja pistokkaita suloisessa sekamelskassa.

Yläkuvissa Hoya macrophylla 'Snow Queen' ja Hoya retusa.
Alakuvissa Hoya endauensis ja Hoya curtisii.

Pistokkaat ruukutettuina. Ruukkuun pääsivät myös Hoya deykeae ja Hoya dickasoniana.

Kasvupohjaksi sekoittelin taas puutarhamultaa, biohiiltä, karkeaa kookosta ja lecasoraa.
Vähän Seramis-savirouhettakin taisi sekoitukseen mennä.
Posliinikukat tykkäävät hyvin läpisevästä kasvupohjasta.


Ja sitten kyllästymisen uhallakin vähän ripsiäisasiaa. Moni jo varmaan miettii, että eikö tuo hullu heitä jo kaikkia kasvejaan kompostiin. En heitä, en ainakaan ihan vielä!

Kahdessa ylimmässä kuvassa ripsiäisen imujälkiä ja toukkien jättämiä kakkakasoja. Alakuvissa näkyy vaalea ripsiäisen toukka lehden keskiruodin vieressä (vasen kuva) ja itse pääperkele eli aikuinen ripsiäinen oikeanpuoleisessa kuvassa. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta nimittelen niitä kyllä paljon pahemmillakin nimillä!

Otin koristechili 'Bolivian Rainbow'n talvetukseen sisälle, vaikka tiesin sen olevan varsinainen ötökkämagneetti. Olen seuraillut jo hetken ripsiäisten valloitusretkeä sen lehtien alapinnoilla. Tietysti on kovin kätevää, kun on tällainen herkkukasvi. Jäävät muut kasvit aika hyvin rauhaan. Myös syksyllä sisälle tuomani aasiankriinumi tuntuu olevan ripsujen mielestä hyvin puoleensavetävä ja maukas.

Talvi on ripsiäisille otollista aikaa, kun lämmitys paahtaa ja sisäilma on kuivaa. Kasveille talviaika taasen on hankala valon vähyyden ja samaisen kuivan sisäilman takia, ja silloin ne ovat herkimmillään tuholaisten hyökkäyksille. Terve ja hyvinvoiva kasvi pystyy paremmin taistelemaan tuholaisia vastaan. Talviaikaan kasveja voi auttaa suihkuttelemalla niitä ihan suihkussa, sumutus suihkupullolla ei auta kuin hetken. Tosin talvella kasvien liikaa kastelua esimerkiksi juuri suihkussa on varottava, jos käytössä ei ole kunnon kasvivaloja, koska silloin vaarana on kasvupohjan pysyminen liian pitkään märkänä. Pimeys ja liikakastelu on huono yhdistelmä. Tällöin ilmankostutin voi olla hyvä apu. Itselläni on kasvivalot käytössä ja kasvit kasvavat talvellakin, siksi uskallan talvellakin käyttää kasveja kunnon suihkussa.


Ripsiäiset hengailevat lehdillä mielellään keskiruodin vieressä, jolloin ne maastoutuvat taustaan hyvin tehokkaasti. Kuvassa aikuinen ripsiäinen näkyy mustana puikulana lehden yläosassa. Ripsiäiset ovat huonoja lentäjiä ja häirittäessä ne lähinnä hypähtelevät karkuun. Mutta kovaa kyytiä ne juosta kipittävät lehtien pinnalla. 


Koska ripsiäiset ja muutkin tuholaiset ovat yleensä tosi pieniä ja huonosti paljain silmin havaittavissa, minäkin olen hankkinut luupin. Kymmenkertainen suurennos riittää mainiosti tuholaisten tarkkailuun.


Toinen isoista vanhoista kliivioistani on päättänyt taas kukkia. Ja eikös senkin ensimmäisessä avautuneessa kukkasessa könynnyt jo yksi musta pirulainen. Huomasin myös, että ritarinkukkien kukissa ripsiäiset viihtyivät kovin hyvin. Ripsiäiset käyttävät ravinnokseen myös siitepölyä, joten se voi olla yksi niitä juuri kukintoihin houkutteleva tekijä.

Talvea on vielä hyvä tovi jäljellä. Mielenkiinnolla odotan kuinka monta kasvia meillä kokee alasleikkauksen tai roudauksen pihan perälle kompostiin. 

Kuinkas teillä muilla huonekasvit pärjäävät näin sydäntalvella?


1 kommentti:

  1. Juuri katselin pelakuita. Täytyisi perata niitä, kuivia lehtiä on melkein kaikissa. Kliivioita on kaksi, eikä kumpikaan vielä ole kukassa. Ensimmäisen kliivian ostin vuosia sitten kirpputorilta Kokemäeltä (olin matkalla Turkuun, mutta kirpparit vetävät aina puoleensa). Toisen sain läksiäislahjaksi, kun jäin töistä vuosilomille ja sitten lomien jälkeen eläkkeelle. Kumpikin kliivia on kukkinut, ja niin salakavalasti, etten ole edes huomannut nuppuvaihetta lainkaan. Pirkilän kukkatalossa Lahdesjärven ABC:n vieressä poikkesin maanantaina, ja haalin täpötäysille ikkunapaikoilleni vielä vaaleanpunaisen joulutähden ja sinisen hyasintin - koska sain halvalla. Sisäinen Sulo Vilen heräsi heti, kun hintaa oli joulutähdellä enää reilu euro, ja hyasintti oli lähes ilmainen.

    VastaaPoista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!