Hoya tannaensiksen pikku yllätys

Hoya tannaensis on kotoisin Tyynenmeren saarivaltio Vanuatulta ja vielä tarkemmin Tannan saarelta. Se on monen muun posliinikukan tavoin siis varsin eksoottisista oloista lähtöisin. Alunperin sitä myytiin nimellä Hoya sp. Tanna, mutta vuonna 2011 sen nimi muutettiin nykyiseen muotoon Hoya tannaensis. "Ensis"-päätettä käytetään, kun hoya nimetään paikan mukaan.

H. tannaensis on meillä aika uusi tulokas. Hankin sen juurrutettuna pistokkaana viime talvena tammikuun lopulla eli se on ollut meillä vasta vajaan vuoden. Se on kasvanut kivasti, mutta ripsiäisten takia olen joutunut siitäkin karsimaan lehtiä, joten se näyttää raukka aika alastomalta. Silti se päätti yllättää minut muutamalla kukkanupulla. Muut tippuivat pois, mutta ilokseni yksi nuppu pysyi ja aukesi. Eli ihaillaan nyt sitten tätä yhtä kaunokaista! 

Minun ripsiäisjuttuni alkavat varmasti jo kyllästyttää, mutta kun niitä nyt vaan sattuu meillä olemaan. Enkä halua lähteä myrkytysrumbaan. Kasveja on niin paljon, että se olisi ihan mahdoton talkoo. Ripsiäiskannan yritän pitää kurissa kasveja suihkuttamalla (siis ihan hanan alla, ei millään suihkepullolla) ja sormin liiskaamalla. Ripsiäisillä on onneksi lempikasvit, joihin ne selkeästi hakeutuvat. Se helpottaa hommaa kovasti.

H. tannaensiksen yksittäiset kukat ovatkin hieman isompia kooltaan, kun se ei kiperrä noita terälehtiään taakse. Tämän läpimitta on hiukan yli kaksi senttiä. Yleensä kukat ovat teriöltään vaaleampia kuin tämä, mutta näitä kokonaan vaaleanpunaisiakin kuvissa näkyy. Keskellä oleva lisäteriö tai sen alapuoli on yleensä tummempi. Tämä väri on kyllä tosi nätti. En olisi yhtään pahoillani, jos näkisin niitä pian lisääkin.

Vain yksi kukka jäi kukkavarteen.

H. tannaensis tuntuu olevan kova kiipeämään ja kiertymään kiinni kaikkeen, mihin se vaan ylettyy. Olen joutunut irrottelemaan sitä jo monesta vieruskasvista ja kasvilampun telineestä sen yläpuolelta. Toivotaan, että ripsiäiset jättävät sen rauhaan, ja se saisi kasvattaa uusia lehtiä ja tietysti niitä kukkiakin.

H. tannaensiksellä on raikkaanvihreät ja melko ohuet lehdet. Nuorina sen piiskoja on helppo pyöritellä tukeen, kun uudet kasvut ovat vielä hyvin taipuisia. Tässä viimeisessä kuvassa H. tannaensis nauttii kasvilampun valosta omalla vakipaikallaan ruokahuoneen lipaston päällä.