Heinäkuun loppupuolen kukintaa

Heinäkuu on kääntynyt loppupuolelle. Puutarhassa on nyt kovasti kukintaa, mutta monet penkit näyttävät kovin ränsistyneiltä kesäkuun sateiden ja näiden pitkään jatkuneiden heinäkuisten helteiden jäljiltä. En jaksanut alkukesästä tukea kasveja tarpeeksi ja nyt makselen siitä. Eilen jopa katkoin jo kukkineiden perennojen varsia, mitä todella harvoin tulee tehtyä, koska haluan kerätä siemeniä. Vähän harmittaa, kun huikea puolentoista viikon lomani on tässä mennyt hellettä paossa sisätiloissa. Ulkotyöt ovat olleet aika vähissä. Iltaisin olen yrittänyt jotain puutarhassa tehdä, kun lämpötila on onneksi hieman muuttunut inhimillisemmäksi.

Isotsinnia 'Queeny Lime Red'.

Tsinnioihin on alkanut lopulta edes jonkinlaista kukintaa ilmestyä. Tosin isotsinniat, jotka viime kesänä olivat melkein metrisiä, ovat nyt ihan minimittaisia. Etualan 'Queeny Lime Red' oli aika kiva yllätys väreiltään, vaikken yleensä tämän värisistä kukista välitä. Vasemmassa reunassa loistotsinnia 'Zahara Sunburst' on enemmän minun makuuni. Se on matalampaa mallia, mutta todella mini sekin tänä kesänä.

Muiden kesäkukkien ruukkurivistö ei sen sijaan kukilla vieläkään juhli. Yksi kirkkaan punainen daalian kukka on auki. Nuppuja sentään muissakin näkyy. Leijonankita ja tuoksuherne onneksi jo kukkivat.

Jänönhännän tupsukat alkavat jo tuleentua. Se on ihana kasvi. Vierailulla käynyt puutarhaystävä nimesi sen terapiakasviksi. Noiden tupsujen silittely onkin varsin rauhoittavaa ja terapeuttista! Sen takaa kurkistelee tummanpunainen punarevonhäntä.

Kuten jo totesin, tuoksuherneet kukkivat jo täyttä päätä. Niitä olen kasvatellut omista siemenistä, jotka ovat alunperin 'Royal' -nimisestä siemensekoituksesta. Minusta siinä on hieno värimaailma. Kasvilavan reunassa kukkivat tuoksuherneet muodostavat varsin yhteen sointuvan kolmikon taustalla näkyvien kivikkotörmäkukan ja tumman harjaneilikan kanssa.

Kivikkotörmäkukka.

Tummaakin tummempi harjaneilikka 'Onyx' on kertakaikkisen upea, suorastaan dramaattinen. Kamera vääntää sen värin liian punaiseksi. Tämä on siemenestä kasvatettu ja viime kesänä tökkäsin taimet tuohon talvehtimaan. Siihen ne jäivät, kun ei muuta paikkaa oikein sen jälkeen ole löytynytkään. Kumpikin vanha kasvimaa on meillä tämmöisiä "tökkäyspenkkejä", joihin siemenkasvatit on vaan sysätty tyhjään kohtaa kasvamaan ja odottamaan parempaa paikkaa. Aika usein sellaista ei löydy, ja sen seurauksena minulla on hyvin persoonallisia kukkapenkkejä, joissa kasvit ovat ihan miten sattuu. Mutta välillä näistä yhdistelmistä on tullut ihan parhaita!

Myös perinteisemmänkin värisiä harjaneilikoita penkeistä löytyy. Yllä olevassa kuvassa ne kukkivat ison kukkapenkin reunassa punaluppio 'Pink Tanna'n ja särkyneen sydämen ahdistamina. Ja vähän vuohenputkeakin löytyy seurueesta!

Harjaneilikoita löytyy meiltäkin moneen lähtöön. On yksiväristä, kaksiväristä ja moniväristä. Hauskimpia ovat nämä kerrotut harjaneilikat, joista välillä kasvaa ihan hassun näköisiä yksilöitä. Välillä niitä on vaikea edes tunnistaa harjaneilikaksi. Vaikka harjaneilikka on kaksivuotinen, tulee siitä yleensä ihan pysyvä perenna maarönsyillään ja siementämällä. Ihastuttava vanhanajan perenna!

Minulle sattui talvikylvöissä pieni kömmähdys, kun unohdin kylvää hohtopiikkiputkea. Mutta onneksi se on itse siementänyt aidanvieruspenkkiin sen verran, että muutama "kruunu" sieltä on noussut. Ai että, se on mielestäni luonnon ikioma taideteos. Pisteliäs kaveri, mutta ihan kasvien aatelia.

'Huvitus' -omenapuun juurella on tällainen sateiden muokkaama installaatio hohtopiikkiputkea, alppipiikkiputkea (ei ole vielä kunnolla sinistynyt), jalokallioista ja velholehteä. Tässäkin värit sointuvat mielestäni hienosti yhteen.

Hohtopiikkiputki.

Ison kukkapenkin reunaan on muodostunut myös tällainen mielestäni aika kiva väriyhdistelmä jalopähkämöstä, jaloangervosta ja jalokurjenpolvesta. On muuten aika jalo kombo!

Tässä vielä lähempää edellisen kuvan taustalla näkynyt jalokurjenpolvi 'Patricia', joka on omista kurjenpolvistani yksi niitä pisimpään kukkivia ja näyttävimpiä lajikkeita. Kukat eivät ole suuren suuria, mutta niitä on yleensä paljon. Se kasvaa noin 80 cm korkeaksi ja on hieman lamoava aika hentoisten varsiensa takia. Mutta toisten kasvien välissä se pysyy aika kivasti pystyssä. Tänä vuonna se on kukkinut todella pitkään ja erityisen runsaasti.

Ison kukkapenkin päädyssä on toinen kohta, jonka kasveista ja niiden yhdistelmästä pidän kovasti. Neidonkurjenpolven, loistosalvian ja pallomataran liitto on varsin nätti. Kuvassa ei se ei pääse oikeuksiinsa, mutta luonnossa värit sointuvat kivasti toisiinsa.

Pallomatara on hyvä reunuskasvi, josta myös pörriäiset pitävät.

Tämä kesä on ollut meillä sormustinkukkien juhlakesä. Parimetriset hujopit ovat kukkineet ja kukkineet. Nyt osa niistä sai lähtöpassit tuolta 'Strawberry Event' -liljojen välistä, kun liljoilla alkoi olla aika tukalat oltavat isojen nuokkuvien kukkiensa kanssa niiden seassa. Tai ehkä täytyisi sanoa, että sormustinkukat olivat liljojen seassa, sinne kun olivat siementäytyneet.

Monien inhokki harmaamalvikki on minusta aivan ihastuttava vanhanajan perenna. Vajan edessä se on  kasvanut hurjiin mittoihin ja kukkii komeasti. Senkin kaverina kurkistelee korkeuksista sormustinkukka.

Kärhötkin aloittevat kukintaansa. Tai lumikärhöhän on kukkinut mahtavasti jo pitkään. Sen seurana kuvassa 'Warzawska Nike'. Minulla on kolme tällaista tummanpunaista kärhöä ja minusta tuntuu, että kaikki ovat ihan saman näköisiä.

Lopuksi vielä pieni pyörähdys terassilla. Sain talvetettua kylmälavassa poikani viime vuonna tuoman äitienpäiväruusun. Nyt se kukkii taas ja muodostaa kauniin taulun yhdessä koristechili 'Bolivian Rainbow'n ja pensasbasilikan kanssa.

Koristechili 'Bolivian Rainbow'. Sen hedelmät muuttavat väriä kypsyessään violetista valkoiseen, keltaiseen, oranssiin ja lopulta punaiseen. 

Tässäpä poimintoja tämän hetken kukinnasta. Kelien lämmettyä moni kasvi on pistänyt töpinäksi, ja nyt tuntuu, että piha on suorastaan räjähtänyt kukkaan. Eli lisää kukkatulvaa on tulossa!