Harmeja päivänliljojen kanssa

Helteessä paahtuva puutarha yrittää kaikesta huolimatta kovasti kukkia. Kolmenkymmenen plusasteen tietämissä jo pitkään keikkuneet lämpötilat ovat pistäneet pihan kasvit, ja myös meidät ihmiset koville. Myöhään parina viimeisenä iltana lämpötila on onneksi tippunut ihan siedettäviin lukemiin, ja puutarhaa on voinut kastella läkähtymättä. Kasteluhommassa nimittäin hetki sitten vierähtääkin. Eipä kesäkuun viileillä sadekeleillä muistanutkaan millainen rumba tuo kastelu näin helleaikaan onkaan.

Iki-ihana rusopäivänlilja on alkanut kukkia. Nuppuja on ihan mahdottomasti. Rusopäivänliljan kukan väri on todella hieno, pehmeän oranssinen. Kuvasin sitä poikkeuksellisesti ihan kirkkaassa auringonpaisteessa. Jotenkin tuo lehtien heleä vihreäkin pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Mutta mutta...ainahan jotain harmiakin mukaan mahtuu. Vanha ystäväni päivänliljasääski on taas näköjään voimissaan ja on iskenyt rusopäivänliljan nuppuihin. Se on todella ikävä tuholainen. Se munii päivänliljojen nuppuihin, joissa sen toukat sitten popsivat nuppua ravinnokseen tuhoten kukinnan sen siliän tien. Tarpeeksi vartuttuaan toukat pudottautuvat kasvin juurelle multaan koteloitumaan, josta seuraava sukupolvi seuraavana keväänä kömpii tekemään tuhojaan. Viime vuonna rusopäivänliljolla sääskiä oli tosi vähän, mutta syyspäivänliljat eri kukkapenkissä kärsivät niistä jonkin verran.

Yllä olevassa kuvassa näkyy päivänliljasääsken vikuuttamia nuppuja. Parin millin mittainen toukka näkyy vasemman yläkulman kuvassa keskellä nupun pinnalla. Oikeastaan ainoa apu sääsken torjuntaan on vikuuntuneiden nuppujen pois kerääminen ja hävittäminen sekajätteeseen. Kompostiin eläviä toukkia ei kannata laittaa. Vikuuntuneet nuput on helppo tunnistaa. Ne pullistuvat ja niihin tulee tuollainen piparkakkureuna. Joskus olen miettinyt kaivaa kaikki päivänliljat ylös ja pestä juurakot puhtaiksi, mutta siinäpä olisi melkoinen homma. Tai aikaisin keväällä ennen kasvuunlähtöä voisi poistaa pintamultaa liljojen juurelta. En tiedä olisiko siitäkään apua. Onneksi tilanne ei ole joka vuosi yhtä paha.

Kauempaa kukintaa ihaillessa ei ongelmaa välttämättä edes huomaa, kun huomio kiinnittyy avonaisiin kukkiin. Rusopäivänliljojen kanssa kukkivat taustalla palavarakkaus ja harmaamalvikki. Varjot ovat auringossa kuvassa aika mahtavat.

Ison kukkapenkin reunassa on tämän kesän ehkä isoin yllätys. Vuosikausia vihreänä tuppaana paraatipaikalla kasvanut päivänlilja 'Stella d'Oro' on tehnyt pari kukkavartta. Eipä tuota kukintaa voi kovin runsaaksi sanoa, mutta kukkipahan nyt kuitenkin! Joskus aikaisemmin se on kyllä kukkinut, mutta en tiedä miksi se on sen jälkeen monta vuotta mököttänyt. Ehkä se luki ajatukseni, kun alkukesällä mietin, että kaivan sen kokonaan ylös. Pidän kovasti sen kukan lämpöisen keltaisesta väristä ja koko kasvin kompaktista koosta.