Heinäkuu on kääntynyt loppupuolelle. Puutarhassa on nyt kovasti kukintaa, mutta monet penkit näyttävät kovin ränsistyneiltä kesäkuun sateiden ja näiden pitkään jatkuneiden heinäkuisten helteiden jäljiltä. En jaksanut alkukesästä tukea kasveja tarpeeksi ja nyt makselen siitä. Eilen jopa katkoin jo kukkineiden perennojen varsia, mitä todella harvoin tulee tehtyä, koska haluan kerätä siemeniä. Vähän harmittaa, kun huikea puolentoista viikon lomani on tässä mennyt hellettä paossa sisätiloissa. Ulkotyöt ovat olleet aika vähissä. Iltaisin olen yrittänyt jotain puutarhassa tehdä, kun lämpötila on onneksi hieman muuttunut inhimillisemmäksi.
![]() |
Isotsinnia 'Queeny Lime Red'. |
Jänönhännän tupsukat alkavat jo tuleentua. Se on ihana kasvi. Vierailulla käynyt puutarhaystävä nimesi sen terapiakasviksi. Noiden tupsujen silittely onkin varsin rauhoittavaa ja terapeuttista! Sen takaa kurkistelee tummanpunainen punarevonhäntä.
Kuten jo totesin, tuoksuherneet kukkivat jo täyttä päätä. Niitä olen kasvatellut omista siemenistä, jotka ovat alunperin 'Royal' -nimisestä siemensekoituksesta. Minusta siinä on hieno värimaailma. Kasvilavan reunassa kukkivat tuoksuherneet muodostavat varsin yhteen sointuvan kolmikon taustalla näkyvien kivikkotörmäkukan ja tumman harjaneilikan kanssa.
![]() |
Kivikkotörmäkukka. |
Myös perinteisemmänkin värisiä harjaneilikoita penkeistä löytyy. Yllä olevassa kuvassa ne kukkivat ison kukkapenkin reunassa punaluppio 'Pink Tanna'n ja särkyneen sydämen ahdistamina. Ja vähän vuohenputkeakin löytyy seurueesta!
Harjaneilikoita löytyy meiltäkin moneen lähtöön. On yksiväristä, kaksiväristä ja moniväristä. Hauskimpia ovat nämä kerrotut harjaneilikat, joista välillä kasvaa ihan hassun näköisiä yksilöitä. Välillä niitä on vaikea edes tunnistaa harjaneilikaksi. Vaikka harjaneilikka on kaksivuotinen, tulee siitä yleensä ihan pysyvä perenna maarönsyillään ja siementämällä. Ihastuttava vanhanajan perenna!
Minulle sattui talvikylvöissä pieni kömmähdys, kun unohdin kylvää hohtopiikkiputkea. Mutta onneksi se on itse siementänyt aidanvieruspenkkiin sen verran, että muutama "kruunu" sieltä on noussut. Ai että, se on mielestäni luonnon ikioma taideteos. Pisteliäs kaveri, mutta ihan kasvien aatelia.
'Huvitus' -omenapuun juurella on tällainen sateiden muokkaama installaatio hohtopiikkiputkea, alppipiikkiputkea (ei ole vielä kunnolla sinistynyt), jalokallioista ja velholehteä. Tässäkin värit sointuvat mielestäni hienosti yhteen.
![]() |
Hohtopiikkiputki. |
Ison kukkapenkin reunaan on muodostunut myös tällainen mielestäni aika kiva väriyhdistelmä jalopähkämöstä, jaloangervosta ja jalokurjenpolvesta. On muuten aika jalo kombo!
Tässä vielä lähempää edellisen kuvan taustalla näkynyt jalokurjenpolvi 'Patricia', joka on omista kurjenpolvistani yksi niitä pisimpään kukkivia ja näyttävimpiä lajikkeita. Kukat eivät ole suuren suuria, mutta niitä on yleensä paljon. Se kasvaa noin 80 cm korkeaksi ja on hieman lamoava aika hentoisten varsiensa takia. Mutta toisten kasvien välissä se pysyy aika kivasti pystyssä. Tänä vuonna se on kukkinut todella pitkään ja erityisen runsaasti.
Ison kukkapenkin päädyssä on toinen kohta, jonka kasveista ja niiden yhdistelmästä pidän kovasti. Neidonkurjenpolven, loistosalvian ja pallomataran liitto on varsin nätti. Kuvassa ei se ei pääse oikeuksiinsa, mutta luonnossa värit sointuvat kivasti toisiinsa.
![]() |
Pallomatara on hyvä reunuskasvi, josta myös pörriäiset pitävät. |
Lopuksi vielä pieni pyörähdys terassilla. Sain talvetettua kylmälavassa poikani viime vuonna tuoman äitienpäiväruusun. Nyt se kukkii taas ja muodostaa kauniin taulun yhdessä koristechili 'Bolivian Rainbow'n ja pensasbasilikan kanssa.
![]() |
Koristechili 'Bolivian Rainbow'. Sen hedelmät muuttavat väriä kypsyessään violetista valkoiseen, keltaiseen, oranssiin ja lopulta punaiseen. |
Tässäpä poimintoja tämän hetken kukinnasta. Kelien lämmettyä moni kasvi on pistänyt töpinäksi, ja nyt tuntuu, että piha on suorastaan räjähtänyt kukkaan. Eli lisää kukkatulvaa on tulossa!
Onpa siellä komeaa kukintaa ja sointuvia komboja! Nuo kurjenpolvet ja tietenkin upeaakin upeammat harjaneilikat ihastuttivat suuresti! Harjaneilikat ovat lapsuuden kukkia ja niitä pitää kasvattaa! Tuo pallomatara olikin uusi ja mukava tuttavuus. Tykkään malvikeista, mutta meillä ne siementävät luvattoman paljon. Nyt niillä on koti Rytörinteessä, saavat siellä elellä omissa oloissaan ja kukkia niin paljon kuin huvittaa, kaverikseen se kohta saa isohirvenjuuren.
VastaaPoistaMulla on noiden kesäkukkien kanssa sama tilanne. Nyt vasta ensimmäiset daaliat alkavat kukkimaan, tsinniat ja kosmokset (talvikylvötkin) ovat aivan minejä ja kukkivat. Ainoastaan leijonankidat ja tuoksuherneet kasvavat hyvin. Niin outoa, olisi luullut että kylmä koettelee kaikkia taimia tasavertaisesti, mutta ei näin kai sitten olekaan.
Piikkiputki kuuluu samaan sarjaan kuin alliumit ja suopayrtit, eli meillä niitä ei kasva - varmasti ihan kaunis!
On todellakin kivoja väriyhdistelmiä! Onyx on minustakin oikea namupala, sinulla onkin kiva harjaneilikkakattaus, kun on kerrottujakin.
VastaaPoistaPallomatara on ihan ylisöpö. Joskus suunnittelin sen hankkimista – ja nyt muistan, että hankinkin, mutta seuraavana kesänä sitä ei enää näkynyt.
Sinulla on vaikuttava rivi kesäkukkaruukkuja!