Pionien viimeiset kukkijat

Lämmin ja kuiva kesä on saanut pionit kukkimaan todella aikaisin 

ja kukinta on ollut nopeasti myös ohi. Varsinkin Coral Sunset ja Coral Charm pionit 

ovat vaihtaneet väriään muutamassa päivässä ja kukkineet ennätysvauhdilla.

Coral Charm ja takaa kurkistelee Karl Rosenfield. Kuva otettu 21.6.

Tilanne 23.6.

Coral Charmin värit ovat haalistuneet hetkessä.

Karl Rosenfied.

Joku on siellä pylly pystyssä Kallen kukassa.

Kalle ja enkeliperhoangervo.

Enkeliperhoangervo on kiva ilmava "pensas", joka on oikeasti perenna.
Kukat näyttävät pieniltä valkoisilta perhosilta. Tämä on yksi
lempiperennani.

Pioni Moon of Nippon. Pionikaaressa tämä on kukkinut ihan
kunnollisin kukin eli terälehdet auki.

Etukukkapenkissä Moon of Nippon on ollut koko ajan terälehdet 
hauskasti rullalla.

Jopa kukintojen lakastuessa tämä näyttää vekkulilta.

Tämän piti olla Karl Rosenfield. Ensikukinta näytti kuitenkin tältä.
Täytyy sanoa, etten ole kyllä yhtään pettynyt. Tämä on upea!

Googlailin ja päädyin siihen, että tämä voisi olla Nippon Beauty.
Ehkä, ehkä ei.

Kunnon hörhelöt pitää olla!

Mysteeripionin väri on todella hieno, syvän punainen.
Kamera ei pysty sitä oikeanlaisena tallentaa.

 

Marhanliljat kukkivat

Kesäkuu on kääntynyt loppupuolelle, ja marhanliljat alkavat pian olla parhaassa kukassa.

Marhanliljat ovat minulle pihan kasveista kaikkein tärkeimpiä ja rakkaimpia.

En edes osaa oikein sanoa mikä niissä niin itseäni viehättää. Ehkä niiden ujo tapa kukkia

kukat alaspäin roikkuen. Kukkien maltillinen koko. Mielenkiintoiset värit kukissa.

Hieno lehdistö, joka on asettunut selkeinä kiehkuroina varren ympärille. 

Aikainen kukinta. Ehkäpä kaikki nämä yhdessä tekevät marhanliljoista 

niin kiinnostavia ainakin omasta mielestäni.

Olen myös lisäillyt marhanliljoja sipulisuomuista ja siemenistä.

Vaaleanpunaisen varjoliljan siemenistä kasvattelin taimia seitsemän vuotta

ennen kuin näin niiden vihdoin kukkivan. Ei siis mitään hätähisten hommaa,

 mutta äärettömän mielenkiintoista.

Varjo- ja marhanliljat kuuluvat siis molemmat liljojen Martagon-ryhmään.

Marhanliljat ovat saaneet nimensä alkuperäisen risteytyksensä mukaan

eli varjolilja Lilium martagon ja täplälilja Lilium hansonii on risteytetty 

ja siitä on näppärästi saatu nimi marhan (martagon x hansonii).

Itselläni on varmasti todella vanhaa kantaa oleva se oranssinpunainen

marhanlilja. Olen saanut sitä sipulin tai pari äidin naapurissa asuneelta 

vanhalta mieheltä, jolla oli sitä mökillään. Tämä marhanlilja on välillä 

kokenut kovia pihassamme. Välillä se ei ole noussut  kunnolla ollenkaan,

välillä siihen on iskenyt harmaahome, välillä joku tietämätön puutarhuri 

on kaivanut sen turhaan ylös, kun on luullut sillä olevan joku hätä, 

välillä keväthallat ovat jättäneet jälkensä vanhukseen. Mutta aina se sieltä 

mullan alta kuitenkin nousee. Toisena vuonna runsaampana, 

toisena vuonna vähän kituliaammin. 

Mutta aina se on kaikista koettelemuksista selvinnyt!

Tänä vuonna vanha marhan ei ole oikein iskussa. Eikä se ole vielä edes

 avannut nuppujaan. Samoin viime kesänä siirtelemäni marhanliljat Arabian Night, 

Golden Morning ja Fairy Morning vähän jurovat. Samoin täplälilja

on ottanut hieman nokkiinsa. 

Jos jotain huonoa marhanliljoista pitää keksiä, niin niiden tuoksu ei kovin 

hivele nenää. Iltaisin, kun olen kastelukierroksella pihalla, marhojen tuoksahdus

on toisinaan aikamoisen mojova. Jos sitä jotenkin yrittäisin kuvata, niin lähinnä 

mieleen tulee pistävä kissanpissan tuoksahdus.

Marhanlilja Fairy Morning on hieman närkästynyt viime syksyn
 siirrosta ja kukkii todella matalana.

Marhanlilja Orange Marmalade on tällainen hieman erilainen
Martagon-lilja. Se on upean oranssi ja terälehdet ovat kuin 
vahatut. Sen perimässä on varjo- ja täpläliljan lisäksi myös
Lilium tsingtauensea, jolta se onkin perinyt paljon olemukseensa.

Orange Marmalade.

Orange Marmalade.

Marhanlilja Sunny Morning.

Sunny Morning muistuttaa erehdyttävän paljon vanhaa marhania.

Pionikaaressa kukkivat marhanliljat Claude Shride ja Gaybird kaikkein
runsaimpana.

Marhanlilja Gaybird.

Gaybird.

Marhanlilja Slate's Select.

Marhanlilja Claude Shride. Tämä on komea puolitoistametrinen hujoppi.

Claude Shride.

Claude Shride kasvokuvassa.

Valo vaikuttaa todella paljon Claude Shriden väriin. Auringossa se on hehkuvan 
punainen. Illalla hämärässä hurjan tumman viininpunainen. Tämä kuva on otettu
auringon mentyä puiden taakse piiloon, ja kukan väri pääsee oikeuksiinsa.

Vaaleanpunaiset varjoliljat nousevat takuuvarmasti joka vuosi.

 

Kesäkuun puoliväli ohitettu

Kesä etenee hurjaa vauhtia, ja puutarha on täynnä tuoksuja ja värejä.

 Joka päivä on monenlaista kasvua ja nuppujen aukeamista tapahtunut ympäri pihaa.

Välillä tuntuu, ettei ehdi edes tarpeeksi ihastella kaikkea, 

kun on pakolliset puutarhahommat kuitenkin hoidettavana.

Itse nautin kyllä eniten siitä, kun saan kuljeskella pitkin pihaa kitkemisen

ja kompostin kääntämisen välissä, ja tutkia kasvun ihmettä siinä kaiken

touhuamisen lomassa. Jotenkin vain istuskelu ja joutenolo eivät sisälly minun 

puutarhasanastooni.

Tässä tunnelmia tältä päivältä ilta-auringossa.

Pellavalilja. Sen punainen on niin kirkas, että silmiin sattuu.
Näiden selviämisestä talven yli olen aina kovin ilahtunut.

Kaksi lempikurjenpolveani. Pinkki jalokurjenpolvi Patricia
ja violetinsininen tarhakurjenpolvi.

Penstemon grandiflorus. Tämän olen kasvattanut siemenestä
ja se selvisi ainokaisena talvesta. Tänä vuonna talvikylvöstä
sain useita taimia, joita olen istutellut tämän ympärille. 
Toivottavasti niistä saan lisää.

Idänunikon nuput ovat kuin rypytettyä silkkipaperia.

Punainen varjolilja.

Tänä vuonna varjoliljat avautuivat ennen
marhanliljoja.

Valkoinen varjolilja lehtosinilatvan kera.

On se vaan kaunis!

Marhanliljat ovat vasta alkamassa kukintaa.

Claude Shride ilta-auringossa.

Pionikaaressa kukitaan. Coral Sunset on jo vauhdissa, kun takana Coral Charm
vasta aloittelee. Red Charm on jo lähes kukkinut.

Coral Charmin takana keskenkasvuinen Karl Rosenfield
on komeilla nupuilla.

Coral Charm ja enkeliperhoangervo taustalla.

Toisen penkin idänunikko.

Lehtosinilatva ja idänunikko. Melkoinen väriyhdistelmä.

Aamulla kuvasin tämän valtavan raparperin varren.
 On siinä rapskulla kokoa!

 

Mietteitä menneestä toukokuusta

Näin kesäkuun puolella on hyvä miettiä mennyttä toukokuuta, kun ulkona sataa

 ja lämpötila on noin kolmetoista astetta plussalla. Mikä on kyllä 

erittäin tervetullutta. Varsinkin tuo sade!

Tämän vuoden toukokuu kun oli paikoin ennätyskuiva ja poikkeuksellisen lämmin.

Myös koko kevät oli suuressa osassa maata selvästi tavanomaista 

lämpimämpi.

Toukokuussa oli 16 hellepäivää, mikä on toukokuun hellepäivien uusi ennätys.

Edellinen ennätys, 14 hellepäivää, on vuodelta 2018.

Kuukauden ylin lämpötila (+29,9°C) mitattiin toukokuun 31. päivänä

Hattulan Lepaan havaintoasemalla. Kuukauden alin lämpötila (-13,2°C) 

mitattiin toukokuun 8. päivänä Savukosken Tulppion havaintoasemalla.

Toukokuussa myös satoi monin paikoin poikkeuksellisen vähän, aurinko paistoi

runsaasti ja salamointia esiintyi tavanomaista enemmän.

Kaikki nämä tiedot Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Näitä tietoja tutkiessa miettii, että on siinä puutarhuri ollut välillä 

ihan ihmeissään, kun pikkutaimet ovat paistuneet

viisikymmenasteisessa lasikasvihuoneessa ja kastella on saanut

ihan huolella joka puolella. Ja kun vettä ei ole tullut taivaalta, on kastelu

tapahtunut tietysti kallilla hanavedellä. Mitään ei ole myöskään uskaltanut 

perennapenkeissä siirtää, ettei olisi tullut menetyksiä siirrokkaiden

 kuivahtaessa paahteessa.

Mielenkiinnolla odotan millainen tästä loppukesästä säiden puolesta tulee!

Jättilaukat 7. kesäkuuta.