Nuppuja ja muuta pientä kaunista

Puutarhassa on nyt jotenkin odottava tunnelma. Vai onko se tunnelma puutarhurin mielessä? Meillä on aika vähän alkukesän kukkijoita ja se ehkä aiheuttaa tämän kiihkeän odotuksen tunteen. Nuppuja on paljon näkyvissä ja muutamia kukkiakin on auki, mutta paras kukinta on vasta edessä päin. Siispä fiilistellään näillä nupuilla ja ensimmäisillä kukilla!

Vanhassa kasvimaassa lehtoängelmät ovat välttyneet kirvoilta. Toisin kuin isossa kukkapenkissä. Lehtoängelmällä on herttaiset nuput ja kukat. Niitä pitää tarkastella ihan lähietäisyydeltä.

Kuolanpionit lopettelevat jo kukintaansa. Ne ovat näitä harvoja alkukesän kukkijoita meidän pihassa. Nuo hieman jo nuupahtaneet ja haalistuneet terälehdet näyttivät hurjan kauniilta laskevan auringon valossa. Ja pörrikin lennähti kuviin!

Pioni 'Red Charm' pullistelee lupaavasti nuppujaan, jotka ovat kuin taideteoksia. Sillä on ihan valtavan kokoiset nuput, kukista puhumattakaan. Sen kukkien muodosta en niin kovasti pidä, mutta niiden väri on ihan huikea!

Pidän kurjenpolvista todella paljon niiden helppohoitoisuuden ja pitkän kukinta-ajan takia. Iso osa kurjenpolvista on jo avannut muutamia kukkia. Kuvassa ylärivi: täpläkurjenpolvi 'Espresso' ja tuoksukurjenpolvi. Keskirivi: tarhakurjenpolvi ja nyppykurjenpolvi. Alarivi: idänkurjenpolvet 'Derrick Cook' ja 'Plenum'.

Monen perennan nuput ovat mielenkiintoisia ja jopa hauskan näköisiä. Yläpuolen kuvassa on enkeliperhoangervo, harjaneilikka 'Onyx', kivikkotörmäkukka, etelänruusuruoho ja isotähtiputki. 

Arovuokko on alkukesän sulostuttaja yhdessä taustalla pilkottavan keltaisen japaninhanhikin kanssa. Molemmat ovat hyvin vaivattomia perennoja, jotka eivät isommin aiheuta puutarhurille päänvaivaa.

Puutarhamme uusi asukki amerikanvuokko on kuvassa jo menossa yöpuulle. Se on erittäin kauniin värinen, ja toivottavasti viihtyy meillä pitkään. Keräsin siitä syksyllä siemeniä ja nekin itivät hienosti talvikylvössä. 

Rikoilla on usein herkät ja kauniit kukinnot. Niin myös varjorikolla (yllä) ja isorikolla (alla). Niitäkin täytyy tarkastella hyvin läheltä nähdäkseen kaikki pienet yksityiskohdat.

Juhannus lähestyy ja juhannusruusulla on jo muutama kukka auki. Se onkin meidän puutarhan ainoa ruusu. En tiedä miksen ole mitenkään kauheasti (ainakaan vielä) innostunut ruusuista. Tämänkin halusin meille vain siksi, että on se on ystävien mökiltä vanhaa, varmasti lähes satavuotiasta kantaa.

Viehko sinipipo liittyi viime kesänä meidän pihan pipojengiin kivikkopipon ja neulaspipon kanssa. Kaikki kolme selvisivät talvesta ja siitä olen erittäin onnellinen. Neulaspipo sai ehkä eniten jotain osumaa talvesta, mutta hengissä sekin on kuitenkin.

Tämä hauska kaksivärinen keijunkukka on oma siemenkasvattini, joka on risteytys varmasti useammasta keijunkukasta. Siemenet keräsin punakukkaisesta kasvista, ja tällaisia taimista tuli. Tällä on ihan mahdottoman korkeat kukkavarret, ja niitä pihassa vierailevat ihmiset aina ihmettelevät kovasti.

Koska tämänkertainen postaukseni on tulvillaan minulle hyvin epätyypillisesti kovin paljon valkoisia ja viileitä sävyjä, laitetaan tähän loppuun enemmän tätä minun värimaailmaani edustava kuva. Keväällä ostamani kesälevisia on kukkinut tuossa ruukussa koko ajan meillä ollessaan. En ole leikellyt noita kukkineita varsia pois, koska aion kerätä niistä siemenet talteen ja yritän siemenkasvatusta. Tämä on vaan niin ihana🧡