Kohta pääsee itku

Kevään pitäisi olla mukavaa ja innostavaa kasvun ihmeiden aikaa, mutta tällä tontilla alkaa huumorintaju pian loppua. Olen viivytellyt ison kukkapenkin kevätkatsastusta ja olen vain pilkkonut perennanvarsia ohikulkeissani. Tammikin on saanut pudottaa lehtensä kukkapenkkiin, enkä ole niihin koskenut. Viikonloppuna tuli kurkisteltua perennoiden juurille onko kasvua näkyvissä ja tyrmistys oli valtava. Olen tiennyt, että meillä on myyriä, mutta että tässä mittakaavassa! Oli pakko ottaa harava käteen, vaikka en yleensä penkkejä enää nykyään kovasti siivoile. Kukkapenkissä kävellessäni jalka upposi monessa kohtaa syvälle ja siivouksen edetessä totesin reikiä olevan ihan älyttömästi. Lehdet ja perennaroskat olivat peittäneet ne tehokkaasti.

Suivaantuneena hain hiirenloukut ja ruisleipää, ja virittelin ansat. Yritin valita pahimmat paikat ja laitoin loukut reikien suulle. Sitten saviruukut päälle, etteivät linnut tai muut eläimet jäisi vahingossa räpsiin kiinni. Yhden vuorokauden saldo oli viisi myyrää!

Tulipahan sitten käytyä koko penkki läpi. Pahin kohta tuntui olevan tuossa tammen ympärillä. Ja tuolta tien puoleisesta päädystä oli minun krookukseni syöty melko tehokkaasti.

En ole uskaltanut poistaa nuorimmilta omenapuilta vielä verkkojakaan. Enkä ajatellut poistaakaan ihan heti. Sen verran tuntuu olevan kutsumattomia vieraita pihassa. 

Viime vuosiin asti ovat marhanliljojen alut saaneet olla rauhassa, mutta kauriiden löydettyä tiensä pihaamme, ovat nekin olleet vaaravyöhykkeessä. Talon takana olevaan kukkapenkkiin virittelin marhoille ja tulppaaneille leikkikehän, Josko ehtisi nähdä hieman kukintaa, ennen kuin kaikki on syöty.

Koko piha on muutenkin yhtä verkkomerta, kun olen yrittänyt suojata nousevia tulppaaneita kanaverkkovirityksillä. Tuntuu kyllä todella tylsältä!

Sitten vielä uudestaan tämä myyrien rumsteeraama keisarinpikarililjaistutus, jonka pitäisi siis olla tuossa merkkitikkujen välissä. Muutama pikkusipuli on sentään jäänyt oikealle paikalleen. Pelottaa vaan se, että mitä on tapahtunut niille liljansipuleille, jotka kasvoivat viime kesänä tuossa keisarinpikarililjojen paikalla?!

 Kyllä oikeasti kohta pääsee itku...