Raitapaita, punapaita ja ihana yllätys

Täytyi ottaa oikein lähikuvaa krookusherra 'Pickwick'istä, kun hänellä oli niin hieno raitapaita päällä. 

Kevään ensimmäinen punainen paholainen on bongattu. Se nökötti sievästi marhanliljan piipassa kuin huutomerkki, mutta yritti luikahtaa maahan pudonneiden lehtien sekaan piiloon, kun lähestyin kamerani kanssa. Tämä paholainen ei vastedes enää kiipeile marhanliljoissani. Täytyisi tehdä taas valkosipulivettä ja ruiskia sitä nousevien liljojen piippoihin hämäämään valkosipulin tuoksulla liljakukkoja. Torjuntaveteen on monia ohjeita, mutta minä liotan vain yksinkertaisesti jonkin x-määrän murskattuja valkosipulin kynsiä kuumassa vedessä yön yli, siivilöin ja suihkin kasveille. 

Hieman hämmentyneenä olen löytänyt itsestäni tänä keväänä ihan uusia puolia. Yksi niistä on se, että olen ollut kovin ihastunut näihin perunanarsisseihini. Ne ovat kukkineet rappusilla todella komeasti orvokkien ja pikkunarsissien kanssa. Pakkasöinä olen nostanut sekä ne että orvokit sisälle. Narsissit ovat saaneet palella ulkona. Pääsiäisen istutukset ovat nyt jo huomattavasti kukkaisampia.

Varmaan ihan kyllästymiseen asti jaksan näitä bokashijuttujani täällä kertoa, mutta kun tämä kompostointimenetelmä on niin mielenkiintoinen ja hieno, että haluan tätä ilosanomaa jakaa. Kasvihuoneessa oli säkillinen syksyllä ruukuista kerättyä vanhaa multaa, ja taas tuli tehtyä multatehtaat. Fermentoituneet biojätteet sekoitetaan vanhaan multaan. Vähintään suhteessa 1:1, mutta multaa voi olla enemmänkin.

Ämpärillisestä bokashibioskaa tuli neljä ja puoli ämpärillistä multatehtaita. Olipa ihanaa, kun sai multatehtailla ulkona eikä kellarissa.

Koska pyörittelin multatehtaat ulkona kottikärryssä, jätin tehtaat tällä kertaa keittiöön. Olen yleensä pitänyt ne kellarissa, mutta en jaksanut kantaa ämpäreitä sinne. Pari tuntia keittiössä leijui sellainen multaisen imelä tuoksahdus, mutta sen jälkeen en ole huomannut mitään. Ja mieheni kyllä ilmoittaa, jos bokashi tuoksuu. Eiväthän nuo likaiset multatehdasämpärit risaisine lakanapeittoineen nyt varsinaisesti mikään kaunistus tuossa keittiössä ole, mutta ne multaantuvat nopeasti keittiön lämmössä. Todennäköisesti jopa kahdessa viikossa. Toivottavasti ei kovin paljon vieraita ole tulossa käymään. Mutta toisaalta omassa kodissanihan minä touhuan!

 

Pieni välihuomio siemenetanakokeiluista. Kaikki kasvit eivät toimi siinä yhtä hyvin. Sisälle kylvetty kesäleimu 'Cherry Caramel' toimii malliesimerkkinä. En tiedä miksei tuolla keskellä itänyt yksikään siemen, kun niitä sinnekin ihan järjestelmällisesti kylvin. Koulin nämä nyt kuitenkin etanasta isompaan ruukkuun jatkamaan kasvuaan. Koulinta onnistui helposti ja komeat juuret nämä olivat kasvattaneet, niin kuin taimet etanoissa yleensäkin.

Ensimmäinen sato on kerätty kasvihuoneeseen kylvetyistä microvihreistä. Hurjasti kasvaneet retiisit vasemmanpuoleisen dynon alakulmassa yrittivät jo kammeta vieruskavereidensa päälle, joten ne saivat lähteä. 

Kyllä näitä pippurisen kirpsakoita versoja on ollut mukava pistellä leivän päällä aamukahvilla. Tulee syötyä ihan huomaamatta melkoisia vitamiinipommeja. Ja mielestäni ne ovat niin kauniita katsellakin.

Loppuun vielä pieni sydäntä lämmittävä tapahtuma:

Eilen illalla oli Tampereen Puutarhaseuran jäsenilta. Porukkaa olikin yllättävän paljon paikalla ja juttua riitti monen tutun ihmisen kanssa. Blogiystäväni Kivipellon Sailakin oli paikalla, ja oikein harmitti, etten ehtinyt jutulle hänen kanssaan. Varsinkin, kun hän kaiken tohinan keskellä lykkäsi muovipussissa olleen rasian käteeni. Vasta kotona avasin pussin ja näin minkä aarteen hän oli minulle tuonut: kerrotun lumikin! Ihana Saila oli painanut mieleensä kuinka olin sitä joskus haikaillut! En edelleenkään kiittele, mutta sinä tiedät kyllä Saila❤️