20 huhtikuuta 2026

Kohta pääsee itku



Kevään pitäisi olla mukavaa ja innostavaa kasvun ihmeiden aikaa, mutta tällä tontilla alkaa huumorintaju pian loppua. Olen viivytellyt ison kukkapenkin kevätkatsastusta ja olen vain pilkkonut perennanvarsia ohikulkeissani. Tammikin on saanut pudottaa lehtensä kukkapenkkiin, enkä ole niihin koskenut. Viikonloppuna tuli kurkisteltua perennoiden juurille onko kasvua näkyvissä ja tyrmistys oli valtava. Olen tiennyt, että meillä on myyriä, mutta että tässä mittakaavassa! Oli pakko ottaa harava käteen, vaikka en yleensä penkkejä enää nykyään kovasti siivoile. Kukkapenkissä kävellessäni jalka upposi monessa kohtaa syvälle ja siivouksen edetessä totesin reikiä olevan ihan älyttömästi. Lehdet ja perennaroskat olivat peittäneet ne tehokkaasti.

Suivaantuneena hain hiirenloukut ja ruisleipää, ja virittelin ansat. Yritin valita pahimmat paikat ja laitoin loukut reikien suulle. Sitten saviruukut päälle, etteivät linnut tai muut eläimet jäisi vahingossa räpsiin kiinni. Yhden vuorokauden saldo oli viisi myyrää!

Tulipahan sitten käytyä koko penkki läpi. Pahin kohta tuntui olevan tuossa tammen ympärillä. Ja tuolta tien puoleisesta päädystä oli minun krookukseni syöty melko tehokkaasti.


En ole uskaltanut poistaa nuorimmilta omenapuilta vielä verkkojakaan. Enkä ajatellut poistaakaan ihan heti. Sen verran tuntuu olevan kutsumattomia vieraita pihassa. 

Viime vuosiin asti ovat marhanliljojen alut saaneet olla rauhassa, mutta kauriiden löydettyä tiensä pihaamme, ovat nekin olleet vaaravyöhykkeessä. Talon takana olevaan kukkapenkkiin virittelin marhoille ja tulppaaneille leikkikehän, Josko ehtisi nähdä hieman kukintaa, ennen kuin kaikki on syöty.

Koko piha on muutenkin yhtä verkkomerta, kun olen yrittänyt suojata nousevia tulppaaneita kanaverkkovirityksillä. Tuntuu kyllä todella tylsältä!


Sitten vielä uudestaan tämä myyrien rumsteeraama keisarinpikarililjaistutus, jonka pitäisi siis olla tuossa merkkitikkujen välissä. Muutama pikkusipuli on sentään jäänyt oikealle paikalleen. Pelottaa vaan se, että mitä on tapahtunut niille liljansipuleille, jotka kasvoivat viime kesänä tuossa keisarinpikarililjojen paikalla?!



 Kyllä oikeasti kohta pääsee itku...


21 kommenttia:

  1. Ymmärrän kyllä harmituksesi. Meillä oli viime kesä aivan hirveä. Vesimyyriä ja maamyyriä oli todella paljon. Toivottavasti saat loukutettua mahdollisimman paljon. Loukutusta kyllä pitää jatkaa sillä uusia sukupolvia voi olla onkaloissa kasvamassa.
    Täällä lounaisrannikolla ei ollut paljoa lunta joten maa jäätyi syvältä, toivon että se olisi vähentänyt myyrä määrää.
    Tsemppiä taisteluun,elän hengessä mukana.
    -Eeva-

    VastaaPoista
  2. Hups,kirjoitin väärin. Eihän meillä maamyyriä ole vaan peltomyyriä.
    Maamyyrää en ole koskaan nähnytkään.
    -Eeva-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, Eeva😊Niitä tässä tosiaan tarvitaan!

      Poista
  3. Voi myyrät….😢😢. Toivottavasti eivät ole saaneet ihan kauheaa tuhoa aikaan.
    Meillä en ainakaan vielä ole havainnut myyrätuhoja ja tosi hyvä niin. Rusakoita sen sijaan juoksentelee lähipelloilla ja niiden runsaasta papanamäärästä päätellen ne ovat vierailleet tiuhaan myös puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman kauhulla odottelen mitä penkeistä nousee, vai nouseeko?!
      Hyvä, että olette siellä saaneet olla myyriltä rauhassa. Taitavat kaikki olla täällä meillä😞Jänöjusseja riittää täälläkin lisäriesana ja tietysti vielä kauriitakin.

      Poista
  4. No voi harmi. Meillä ei tänä vuonna näkynyt myyriä onneksi. Marhanliljat nousee täällä mukavasti.....olen onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha myyrävuosi tuntuu olevan, mutta ei niitä silti joka puolella tunnu olevan.
      Toivottavasti marhanliljasi kukkivat!!!

      Poista
  5. Voi kurjuus! Tuollaiset löydökset saavat kyllä harmin ja kiukunkin nousemaan. Kun on niinkin paljon kaikenlaisia kasviaarteita kuin sinulla, niin kyllä niiden kukinnan soisi näkevän - eikä myyränkoloja. Hyvä, että sait loukutettua jo viisi, ehkä vielä joku muukin jäisi kiinni, eikä alkaisi lisääntyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on koko tunneskaala käyty läpi näiden perhanan tuholaisten kanssa. Välillä jopa ihan epäuskoista naurahteluakin, kun uusia reikiä jostain aina vaan löytyy!
      Tänään nitistin vielä kaksi myyrää lisää!

      Poista
  6. Voi itku! Nyt taitaa olla massiivi myyrävuosi ja ihmettelen, kuinka siellä teillä on kauriitakin ja kaiken lisäksi noin röyhkeitä! Hyvän myyräsaaliin sait ja toivottavasti saat listittyä loputkin ja toivon sydämestäni, että liljasikin nousisivat! Kuulin jostain ohjelmasta, että joku oli laittanut kangastolloon Mennen-partavettä karkottamaan myyriä, voisiko siitä olla apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ankara myyrävuosi tuntuu olevan😟Kauriit liikkuvat aamuyöllä, kun niitä ei kukaan hätistele. Olen tänään saanut jo kaksi myyrää lisää. Tuntuu olevan suurperhe asettautunut taloksi kukkapenkkiini. Oli ihan pakko kaivaa viikonloppuna yhdestä kohtaa liljojen sipuleita esiin, kun oli myyränkoloja kohdalla. Onneksi sipulit löytyivät ihan ehjinä! Minä yhtenä vuonna roiskin vanhaksi menneitä hajuvesiäni puutarhaan, kun jänikset söivät kaiken tielleen osuvan. En muista auttoiko, mutta pihalla tuoksui aika mojovalle. Pitääkö sen olla juuri Menneniä vai kelpaisiko joku muukin tuoksu😂Yhtenä vuonna tungin koloihin kanankakkaa ja toisena valkosipulin kynsiä. Seuraavana päivänä kynnet oli työnnetty kolosta ulos! Luulenpa, että ainoa konsti olisi se letkulla pakokaasutus. Eikä sekään onnistu, kun on sähköauto😉

      Poista
  7. Oi voi, nyt on ison lohduttamisen paikka. Jos nimittäin aloit jo itkeä. On lainattava oikein Shakespearea. "Olen usein kuullut sanottavan, että murhe painaa mielen veltoksi ja pelokkaaksi; siispä ajattele kostoa ja lakkaa itkemästä" William Shakespeare, Henrik VI.
    Toimit siis oikein, anna mennä, tapa ne kaikki 😂.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna😄Osui ja upposi! Tämäpä oli oivallinen lainaus Shakespearelta. Noudatan viimeisen lauseesi käskyä😂

      Poista
  8. Ei ihme, jos tulee itku. Tuollaisen menetykset harmittavat pitkään. Puutarha on tarkoitettu puutarhurin työ- ja nautintapaikaksi. Eikä suinkaan villieläinten buffetiksi tai verkoilla peitellyksi hautausmaaksi. Tervemenoa vaan pilven päälle niille viidelle jo loukutetulle myyrälle ja kaikille vielä villinä kulkeville.
    Peurapirulaiset eivät ole myyriä mukavampia vierailijoita. Viikonloppuna rajanaapuri veti verkkoaitaa alapihalleen, jossa aiemmin on ollut vain kaksi nauhaa. Naapurit olivat heränneet taas makuuhuoneen ikkunan takana tuijottaviin valkohäntäpeuroihin. Mekin hyödymme heidän uudesta aidasta, koska peurat ovat sitä kautta päässeet meidän pihalle. Välissämme on 80-senttinen verkkoaita, joka ei peuroja pidättele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten tällä hetkellä harmittaa ne siemenestä kasvattamani tarhakylmänkukat, jotka eivät ole nousseet. Vain uudempi yksi pikkuruinen siementaimi on elossa. Se ei paljoa lohduta. Yhtään en koe tunnontuskia myyriä listiessäni!
      Toivottavasti saatte yhteistoimin naapurin kanssa nyt peurat pysymään poissa tonteiltanne🙏Hengessä mukana!

      Poista
  9. Voi voi, kylläpä on suorastaan ärsyttävää. Ymmärrän "viittä vaille itkusi" on se niin tympiää, kun näkee vaivaa ja ostaa rahalla kasveja/sipuleita/mukuloita. Eipä niitä huvikseen halua eläimille syöttää. Sulla tuntuu olevan toimiva systeemi pyydystykseen. Koeta nyt päästä jotenkin nauttimismoodiin, ei kai ne sentään ihan kaikkea tuhoa! Tsemppiä sinne kovasti ja pyyntionnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärsyttää, tympii, melkein itkettää😞Ei ole kiva katsella kasviensa katoamista parempiin suihin! Vanha kunnon metallinen hiirenloukku on paras pyydys myyrillekin. Onneksi niille ei sentään ihan kaikki kelpaa ja kyllä jo monenlaista ilonaihettakin on noussut!
      Kiitos tsempeistä, metsästys jatkuu!

      Poista
  10. Voi myyrän perse.
    Tsemppiä ja kuolema niille!
    Terveisin kohtalotoveri

    VastaaPoista
  11. Liljat on jyrsitty samoin kuin kuunliljat. Tarhakylmäkukka on tuhottu. Jne jne. Laitoin juuri verkkoja kukkaketoalueen päälle kun sen pieniä taimia kaivellaan. Hiirenloukusta oli syöttinä olleesta juuston palasta syöty niin varovasti, ettei ansa ollut lauennut. Murhanhimoa täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää kohtalotovereita! Voi itkujen itku. Täälläkin on popsittu siemenestä kasvattamieni tarhakylmänkukkien juurakot. Yksi uudempi siementaimi näkyy toistaiseksi olevan hengissä. Välillä meilläkin joku myyristä on niin nopsa, että ehtii napata syötin, ennen kuin räpsä laukeaa. Murhanhimo nousee äkkiä pintaan moisten tuholaisten kanssa!

      Poista

Kiitos vierailustasi blogissani. Kaikki kommentit ovat tervetulleita!